Lue keskustelun säännöt.
Sain töitä ravintolasta. Nyt ymmärrän hyvin, miksi alalla on kova työvoimapula.
05.04.2018 |
Sopimus 0 ja työajat hanurista. Töitä tehdään paljon ja kiireessä, mutta kukaan ei oikein tahtoisi maksaa asiallista korvausta siitä työpanoksesta. Jos ei itse aktiivisesti ja rohkeasti pidä kiinni oikeuksistaan, tulee aika varmasti hyväksikäytetyksi.
Aloitin ala carte/tilausravintolassa saliapuna, jolle kuuluvat vain tietyt hommat ja palkka pienempi kuin "oikealla" tarjoilijalla. Sittemmin olen alkanut tehdä tarjoilijan töitä ja käsitellä myös kassaa, enemmän hommaa ja vastuuta, joten palkankin kuuluu nousta. Esimies suostui nostamaan palkan asianmukaiselle tasolle vasta, kun uhkasin ilman kunnon palkkaa lähteä lätkimään kesken kiireisimmän ajan.
Paras työntekijä olisi tietysti ilmainen työntekijä, joka nöyrästi ja valittamatta tekisi 2-3 ihmisen työt. Alimiehitystä paikataan ilmaisilla harjoittelijoilla, joille tarjotaan muka upeita mahdollisuuksia saada kokemuta. Todellisuusessa ovat vain orjatyöläisiä, jotka nakitetaan apukäsiksi. Ei siinä tiskinurkassa seisoessa paljon muusta opi. Sääliksi käy.
En yhtäön ihmettele miksi osaavaa työvoimaa ei kiinnosta. Itse kärvistelen tämän määräaikaisuuden loppuun ja sitten kutsuu ansiosidonnainen.
Voisin jatkaa, jos saisin takuutunnit 40h/viikko, asiallisen palkan työnkuvaan nähden, ja että joka asiasta ei tarvitsisi tapella ja penätä. Ja että tessiä noudatettaisiin ja pystyisi elämään myös omaa elämää työn lisäksi.
Ikävä kyllä tarjolla on vain nollasopimuksia, työehtojen laiminlyöntiä ja epävarmuutta pienimmällä palkalla, jonka voivat maksaa. Vastineeksi kuitenkin odotetaan sitoutuneisuutta ja kiinnostunutta asennetta, ei mielellään saisi tehdä myöskään muissa paikoissa täydentävää työtä.
Kommentit (27)
Opiskelijoille ja välivuoden viettäjille passeli ala. Eiväthän he niitä kaivattuja ammattilaisia ole, mutta ei aikuinen ja mahdollisesti perheellinenkin ammattilainen suostu myymään vapaa-aikaansa pienimmällä sallitulla palkalla ja kurjilla työehdoilla. Ennen oli kai paremmin, ja alalla oli ihan ok olot.
Ja tuo, että pitäisi olla niin sitoutunutta ja valmis uhraamaan tyyliin elämänsä työlle, varsinkin sesonkiaikoina koko ajan passissa. Vapaapäivinäkin soitellaan töihin.
Paska ala. Been there, done that. Onneksi älysin lähteä ajoissa takaisin koulun penkille, 31-vuotiaana tuli mitta täyteen tarjoilu-uraa. Ikinä ei ole tullut kaipuuta takaisin.
En tiedä minkä ikäinen ja millä taustalla ap on, mutta ainoa vinkkini: lähde, kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa hemmetissä se juokseminen!
Minulla oli sopimus jossa taisi lukea 6h/ viikko. Etsin samalla muita töitä ja vaihtaminen oli helppoa kun ilmoitin että irtisanoutumisajan teen vain sopimuksessa olevat tunnit. Pystyin saman tien siis aloittamaan uudessa paikassa.
Se sopimus kun toimii kahteen suuntaan eikä ole velvollinen tekemään yhtään enempää mitä siinä lukee.
80-90-luvulla tarjoilijan työ oli unelmahomma: hyvä palkka, kielitaitoinen ja osaava sai hyviä keikkoja. Tipit oli merkittävä veroton lisä.
Prossapalkalla tienasi hyvänä iltana 800-900 markkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla tarjoilijan työ oli unelmahomma: hyvä palkka, kielitaitoinen ja osaava sai hyviä keikkoja. Tipit oli merkittävä veroton lisä.
Prossapalkalla tienasi hyvänä iltana 800-900 markkaa.
siis opiskelijan sivutyö.
Minulla on lapsi, ja joudun päivähoitoon (vuoropäiväkoti) ilmoittamaan ennakkoon koska minulla on vuoroja eli milloin tarvitsen hoitoa. En voi olla koko ajan passissa ja valmiina töihin kun pomo keksii nollavaroitusajalla, että tarvitsisi työntekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla tarjoilijan työ oli unelmahomma: hyvä palkka, kielitaitoinen ja osaava sai hyviä keikkoja. Tipit oli merkittävä veroton lisä.
Prossapalkalla tienasi hyvänä iltana 800-900 markkaa.
Niin olin minäkin silloin ja uskokaa tai älkää, ei tarvinnut juosta kieli vyön alla.
Meitä kunnioitettiin ja nätisti odotettiin.
Olin hyvässä ravintolassa töissä ja eräs asiakas antoi 500markkaa hyvästä palvelusta.
Oi niitä aikoja!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, ja joudun päivähoitoon (vuoropäiväkoti) ilmoittamaan ennakkoon koska minulla on vuoroja eli milloin tarvitsen hoitoa. En voi olla koko ajan passissa ja valmiina töihin kun pomo keksii nollavaroitusajalla, että tarvitsisi työntekijää.
Tein joskus keikkatöitä, läheiseni olivat aina ihania ja valmiita auttamaan lapsen hoidossa minuuttivaroitusajalla. Silloin se toimi ja palkkaa oli hyvä.
Sitten siirryin tarjoilijaksi. Tuskin kukaan perheestäni olisi ollut valmis joustamaan niin paljon kuin työnantaja olisi halunnut.
Ei heidän kuulu hypätä kun minun työnantaja käskee ja tarha toimii niin kuin toimii. Sitä oli työnantajan vaikea ymmärtää miksi välillä pääsen ja välillä en,en kuulemma ollut luotettava.
Nyt olen alalla jossa saa hälytyslisän. En enää ikinä lähde juoksemaan jos siitä ei kunnolla makseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ravintola-alalla ja pakko sanoa että mikäli olet herkkä, ei kannata ryhtyä alalle. Vaatii paksua nahkaa. Itse olen kuitenkin jollain tasolla herkkä, mutta minulla on ominaisuus joka jollain lailla antaa mun nauttia siitä rääkistä. :D
Ja onhan niitä kivojakin päiviä.
Mä vaihdoin juuri tuon takia opiskeluaikoina kaupan alalle. Paremmat lisät, paremmat työajat, vähemmän stressaava työ, tauot yleensä ajallaan, tessiä noudatettiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ravintola-alaa täytyy rakastaa, jotta sitä jaksaa pidemmän päälle tehdä ja saada työt tehtyä hyvin.
Varsinkin vähänkään paremmassa iltaravintolassa vaaditaan rautaista ammattitaitoa ja keskittymistaitoa. Ala vaatii paljon tietämystä, jaksamista, ajankäytön kontrollia ja muistia. Palkkaus on siihen nähden naurettava.
Ehkä jotkut lounasbuffat tai muut ketjuravintolat voi vetää sellaisella vasemman käden rutiinilla, mutta kiirettä on kyllä niissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä vaihdoin juuri tuon takia opiskeluaikoina kaupan alalle. Paremmat lisät, paremmat työajat, vähemmän stressaava työ, tauot yleensä ajallaan, tessiä noudatettiin...
Voihan toiset jumittaa sinut kassalle niin, ettet edes vessaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaihdoin juuri tuon takia opiskeluaikoina kaupan alalle. Paremmat lisät, paremmat työajat, vähemmän stressaava työ, tauot yleensä ajallaan, tessiä noudatettiin...
Voihan toiset jumittaa sinut kassalle niin, ettet edes vessaan pääse.
Mua ei jumiteta, mä lähden vessaan, jos tarve vaati, hihkasen vaan työkaverille meneväni sinne.
Ihan yksinkertaista!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ravintola-alalla ja pakko sanoa että mikäli olet herkkä, ei kannata ryhtyä alalle. Vaatii paksua nahkaa. Itse olen kuitenkin jollain tasolla herkkä, mutta minulla on ominaisuus joka jollain lailla antaa mun nauttia siitä rääkistä. :D
Ja onhan niitä kivojakin päiviä.
En tiedä minkä ikäinen tai kauanko olet alalla ollut töissä, mutta tunnistan itseni noin 8-10 vuotta sitten tekstistäsi. Olin silloin alle 25v ja innokas, ei ollut paineita lainojen maksusta tms. säännöllisestä rahantulosta muutenkaan. Oli pieni yksiö ja jos jossain kuussa ei ollut tunteja, niin toimeentulotuki auttoi. Tai sitten teki keikkaa muualla. Pystyi elämään työn ehdoilla. Tein kaikkea työtä mitä sain ja lähdin puolen tunnin varoajoilla juosten keikoille.
Lisäksi tykkäsin silloin vielä työstä, nuorien ihmisten ala kun on. Hyviä tyyppejä työkavereina ja monesti työillan päätteeksi vielä lähdettiin naapuripubiin istumaan. Seuraavana aamuna sai nukkua pitkään ja illaksi taas töihin. Se oli kivaa. Nautin jotenkin työn rankkuudesta ja hektisyydestä. Pieni palkka ei haitannut.
Omia rajoja ei oikein ollut ja alalla uutena ja innokkaana suostui miltei kaikkeen ja otti kaikkea vastaan valittamatta; hälytysvuoroihin palkatta, jatkuvaan joustamiseen, vapaapäivinä töihin jne. täysin työnantajan ehdoilla menemiseen.
Sitten tuli ikää ja kokemusta, kaipuuta säännöllisempään elämään, aikaa ihmissuhteille ja harrastuksille, omalle hyvinvoinnille, elämälle. Aloin tunnistaa rajani ja tajusin ettei tuollainen ole ok, eikä toimi enää, jos haluan elää muutakin elämää. Ei ollut enää kivaa ja jännää lähteä hakemaan lisärahaa tarjoilukeikalle päivän varoitusajalla johonkin vieraaseen paikkaan.
En suostunut enää vapailla töihin, palkatta hälytysvalmiuteen, tai ottamaan jotain lisävastuualuetta ilman palkankorotusta jne. Ja työnantajan asennekin muuttui kylmemmäksi. Piikittelikin joskus, kun toteutin oikeuksiani.
Se on totta, että jos on herkkä, ala on kamala. Ei sen silti pitäisi toimia noin ylipäänsä. Ei ketään saisi kohdella noin oli herkkä tai ei. Ihan perseestä perustella tai oikeuttaa kykytys vetoamalla luonteenpiirteisiin. Asioiden pitäisi olla paremmin, herkille ja paksunahkaisemmille.
Homma ei muutu ikinä, kun paksunahkaiset pitävät toimintatapaa ihan normaalina. Näitähän ne pomot haluavat juuri töihin, paksunahkaisia, nöyriä, puoli-ilmaisia puurtajia. Muut käyvät kokeilemassa ja häipyvät.
Mieluummin myyn vaikka persettä kuin rääkkäisin itseäni ravintola-alalla hirviömäisen ilmapiirin keskellä.
Saa mennä melkein minne vaan töihin, eikä sen jälkeen ihmettele, miksi alalle ei halua ihmiset:
sairaalat, koulut, lastentarhat.
No mikä nyt on, miksi ap jätit tärkeimmän tiedon pois ? Mihin arvoon se palkka nousi kun uhkasit lähteä kiireisimpänä aikana ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaihdoin juuri tuon takia opiskeluaikoina kaupan alalle. Paremmat lisät, paremmat työajat, vähemmän stressaava työ, tauot yleensä ajallaan, tessiä noudatettiin...
Voihan toiset jumittaa sinut kassalle niin, ettet edes vessaan pääse.
Juurikin se, että niinkin perusasia, kuin vessassakäynti ei ole mahdollista ruuhkan ollessa huipussaan. Kertoo kaiken oleellisen työoloista. Ei kiitos enää koskaan ravintola-alaa.
Jep. Juuri tuota se oli. Ei ole ikävä. En sano etten mistään hinnasta tule takaisin, se olisi turhaa koska tiedän ettei sitä palkkaa koskaan nosteta.
T. Entinen tarjoilija.