Ylipainoisen tutun kommetit laukaisivat syömishäiriöni uudelleen

Hoida oma pääsi kuntoon niin satunnaisten urpojen huomautukset jäävät omaan arvoonsa.

Ahmimista isompi ongelma on se että sulla ei ole rajaa oman sisäisen dialogisi ja sen välillä mitä joku ihminen sulle sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Harrastan erästä juttua jossa myös ulkonäöllä on väliä siinä mielessä että tarvitsemme erilaisia asuja esiintymisiä varten. Olen aikuinen perheenäiti joka on laihduttanut viimeisen kahden vuoden aikana -25 kg ruokavaliolla ja liikkumalla 6 krt vko. Olen edelleen pyöreähkö mutta kiinteä,mallia tiimalasi (mitat lantio 107 cm, vy 78 cm, rinnanympärys 102 ). Tämän mallinen olen ollut nuoresta asti ja ihan tyytyväinen itseeni. Olen tehnyt paljon töitä laihtumisen eteen samoin vartaloni eteen, menen salille/jumppaan melkein joka päivä ja treenaan kovaa. Harrastuksessa on eräs todella ylipainoinen nainen, jolla valtava maha, niin iso ettei löydä esim vaatteita tavallisesta kaupasta, ei voi harrastaa tätä meidän juttua enää kunnolla kun hengästyy pelkästä kävelystä. Teimme asuja viikonloppuna ja yhtäkkiä hän kommentoi suureen ääneen minulle (paikalla oli n 10 ihmistä) että "mene vain kokeilemaan tätä asua mikä ei minulle mahtunut, olemmehan suunnilleen saman kokoisia, voi olla ettei mahdu sinullekaan". No, se asu joka ei hänelle mahtunut ollenkaan oli minulle liian iso.

Tämä kommentti sai minut jotenkin tolaltani, vaikka ymmärrän että hän kärsii painostaan, miksi otti minut silmätikukseen? Se laukaisi nyt sellaisen ahmisiskierteen etten meinaa päästä siitä pois ja tuntuu että turhaan yritän mennä salille tms jos kerran olen samankokoinen sellaisen kanssa joka hengästyy pelkästä kävelystä. Miksi kukaan muu paikalla olijoista ei kommentoinut mitään, olenko siis 120 kg painavan näköinen kuten tuö tuttuni (painaa sen verran kuulemma, itse painan 80 kg).

Miksi tälläinen ylipainoinen kommentoi toisen kehoa julkisesti ääneen kokoa arvuutellen, kun hänellä

itsellään on selvästi ongelmia asian kanssa (puhuu painostaan jatkuvasti muille)?

Onko teille käynyt samaa, ja kuinka olette päässeet asiasta eteenpäin? Ja kyllä, minulla on myös muita ongelmia mutta tämän asian kanssa olen kamppaillut koko elämäni ja yrittänyt opetella hyväksymään kehoni.

Mistä nämä alapeukut tulivat, miksi? Tiedän että on olemassa suurempiakin ongelmia, niin on minullakin,mutta ylipaino on asia joka on vaikuttanut terveyteeni, jos en olisi laihtunut minulla olisi tod. näköisesti kakkostyypin diabetes (raskausdiabetes oli). Olen kärsinyt aina ahmimisesta, lapsesta asti, ja luulin päässeeni siitä eroon. Nyt olen tolaltani vaikka olen aina kuullut haukkumisia ja arvostelua. Jotenkin luulin että läskit olisivat solidaarisia toisilleen. Ei tulisi mieleen kommentoida tämän tuttavan kehoa julkisesti millään lailla. Olen myös pettynyt itseeni, kun tämä laukaisi taas ahmimisen.

-Ap-

Syömishäiriöstä paraneminen on vaikeaa, takapakkia tulee usein ennemmin tai myöhemmin matkan varrella. Sen voi laukaista niin tahattomat ja taka-ajatuksettomat asiat kuin tuollainen tietoinen painosta vihjailu.

Tuo ylipainoinen tuttavasi nolasi lähinnä itsensä. Muut paikallaolijat eivät sanoneet mitään siksi, koska heistä oli surullista ja kiusallista, että tuolla ylipainoisella on niin vääristynyt kehonkuva, että hän näkee itsensä paljon hoikempana. En usko, että tuossa oli muiden silmissä kyse siitä, että ylipainoinen näkee juuri sinut yhtä lihavana, vaan päin vastoin, omaan kehonkuvaan liittyvät vääristymät ovat paljon yleisempiä, ja siksi paikallaolijat luultavasti ajattelivat asian tästä näkökulmasta. Harva haluaa sanoa, että "Ei, Justiina, sinä olet ihan eri kokoluokkaa kuin Kaija tai kukaan muukaan meistä."

Tsemppiä paranemiseesi! Osaisinpa auttaa jotenkin siinä.

(Joillakin) lihavilla on niin pahat itsetunto-ongelmat, että ilkeyttään (tai huomaamattomuuttaan) koittavat saada muut tuntemaan itsestään epävarmuutta. Nyt lopetat sen syöpöttelyn, ja takaisin salille, jätä noi kommentit omaan asrvoonsa :) voithan ensi kerralla sanoa hänelle samat; "Niin, kun viimeksi sanoit että ollaan about saman kokoisia, niin tää varmaan mahtuu sulle". (ja toteaa, että liian pieni)

Tuolla toisella ei välttämättä ole realistista käsitystä omasta kehostaan ja siitä, miltä näyttää. Tietää siis olevansa ylipainoinen, muttei tajua, kuinka paljon. Ongelma on siis enemmän hänellä kuin sinulla. Älä välitä!

Vierailija kirjoitti:

Hoida oma pääsi kuntoon niin satunnaisten urpojen huomautukset jäävät omaan arvoonsa.

Ahmimista isompi ongelma on se että sulla ei ole rajaa oman sisäisen dialogisi ja sen välillä mitä joku ihminen sulle sanoo.

Olen käynyt psykoterapian muttei ikävä kyllä auttanut pidemmälle. Ahmiminen liittyy siihen, samoin kehonkuvan häiriö (minua on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi)

Tämä henkilö ei ole koskaan kommentoinut tähän tyyliin kenellekään muulle. Olen henkilö jolle yleensä sanotaan ilkeästi ja puretaan pahaa oloa kun olen yliempaattinen rajattomuuteni vuoksi. Tämä nyt liittyy myös fyysiseen terveyteeni jonka vuoksi haluaisin ahminnan loppuvan. Tuntuu etten enää kehtaa mennä salille, aikoinaan oli iso kynny sinne mennä ja "kehdata" hengästyä siellä, pääsin siitä eteenpäin ja nyt jonkun tutun kommentti romahduttaa. Olen pettynyt ja inhoan itseäni. 

Mulle tuli mieleen, että tuo lihava ihminen ei välttämättä tajua realistisesti omaa kokoaan ja koska sinäkin olet ollut ylipainoinen, hän on jotenkin ajatellut että te olette samaa maata. Ei hän välttämättä pahaa tarkoittanut, ei vaan oikeasti sisäistä miten lihava itse on. Ja muut eivät kommentoineet mitään, koska eivät halunneet loukata tuota lihavaa. Ja sinähän sait jo itse näpäytettyä takaisin osoittamalla, että vaate joka ei hänelle mahtunut, oli sinulle iso. Se oli varmaan aika nolo hetki sille lihavalle, joten miksi häntä olisi vielä pitänyt nolata lisää?

Yritä hoitaa itsetuntosi kuntoon.

Ei kaikkea pidä ottaa henkilökohtaisesti.

Voi tulla päivä kun joku hoikka kaunis nainen kommentoi kroppaasi ilkeästi.

Mitä teet silloin?

Vetäydyt kotiin, itket ja kirjoittelet keskustelupalstalle.

Ehkä se tosi ylipainoinen ajattelee että ylipainoisissa ei ole eroa

Että ei ole obeese, lihava tai kurvikas..vaan kaikki läskit ovat läskejä?

Minulle tuli mieleen että henkilö heitti läppää joka meni sinulta ohi. Muut tajusivat sarkasmin ja eivät siksi kommentoineet mitään.

Vieläkö muuten ap ahmit ja ahmit kaksin käsin vain ja ainoastaan tuon yhden kommentin vuoksi.

Oletko varma että voit oikeuttaa ahmimisen tuolla?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että tuo lihava ihminen ei välttämättä tajua realistisesti omaa kokoaan ja koska sinäkin olet ollut ylipainoinen, hän on jotenkin ajatellut että te olette samaa maata. Ei hän välttämättä pahaa tarkoittanut, ei vaan oikeasti sisäistä miten lihava itse on. Ja muut eivät kommentoineet mitään, koska eivät halunneet loukata tuota lihavaa. Ja sinähän sait jo itse näpäytettyä takaisin osoittamalla, että vaate joka ei hänelle mahtunut, oli sinulle iso. Se oli varmaan aika nolo hetki sille lihavalle, joten miksi häntä olisi vielä pitänyt nolata lisää?

En kommentoinut muille kuin yhdelle kuka asua sovitti kanssani samaan aikaan asun olevan minulle iso. En siis kommentoinut julkisesti kuten toinen teki. Ei tulisi mieleenkään. Olin vain punainen ja loppuajan hiljaa.

Tämä kommentoija ei ole mikään raukka vaan yleensä muita määräilevä ja pomottava, silti olen pettynyt että kommentoi ulkonäköä. Pelkään että pian alkaa kommentoida myös harrastukseen liittyvää esiintymistä osaltani julkisesti tyyliin "mitäs me läskit, ollaan takarivissä kun hengästytään" tms, saadakseen jonkun "kumppanin" muuten hoikkien porukassa. Olen tehnyt jo pääni sisällä töitä että olen alkanut tuota juttua harrastaa ja jos kuulen kommentteja lisää kevään aikana (olemme nyt samassa pienryhmässä) lopetan kyllä koko homman siihen. En tiedä, miksi jouduin tähän rooliin tukemaan häntä jotta hän "kehtaa" tuota harrastaa (siltä itsestä nyt tuntuu ja tiedän jo että lisää on luvassa).

Olisi kiva kuulla joltain hyvin ylipainoiselta, miksi kommentoitte muiden kehoja/ kokoa vaikka tiedätte että se voi olla arka asia?

Moni näkee itsensä väärin. Molempiin suuntiin.

Varmasti ap itsekin nähnyt itsensä joskus väärin, niin myös tuo ylipainoinen tuttava. Toiset näkee itsensä hoikemmaksi, toiset pyöreämmäksi. Olet yliherkkä toisten kommenteille ja se on ikävää eikä todellakaan tarkoita sitä mitä sinä oikeasti olet. 

Se miksi muut eivät puuttuneet johtuu varmaankin siitä, etten itse ainakaan koskaan kommentoisi kenenkään ulkonäköä? Enkä siten osaisi paikkailla ja korjata jonkun törpön puheita.  Varmasti muutkin näkivät, ettet  ole iso ja että tuttavasi mahdollisesti on isompi, mutta miten sitä ääneen sanoa?En kommentoisi hyvän ystävän enkä varsinkaan puolitutun ulkomuotoa jossain harrastuspiirissä. 

 Kuvittelisin, että "terveillä" ajatuksilla varustetut jättävät aina kommentoimatta toisen ulkonäköä. 

Ap, unohda kaverisi kommentti ja yritä parantua.

Nyt jarruja päälle näissä ajatusketjuissasi. 

Ylipainoinen luuli sinua lihavammaksi kuin oletkaan.  Ei mitään muuta, kaikki muut asiat ja tunteet olet itse kutonut tämän tilanteen ympärille. Vertaa asiaa siihen, että hän olisi luullut teitä samanikäisiksi tai saman pituisiksi. Joten sinun pitää nyt itse taistella pääsi sisällä päästäksesi niistä eroon. En todellakaan usko, että sinua on "otettu silmätikuksi ja ilkeilty tahallaan". Hän luuli teitä saman muotoisiksi. Joko siksi, että olet ennen laihtumista ollut saman muotoinen tai hän luulee olevansa laihempi tai ihan mitä vaan.  Yksi lause ei tasapainoista mieltä saa järkkymään. Sinun pitää löytää keinot päästä taas tasapainoon. 

Itselleni se keino olis puhua asiasta ääneen ja avoimesti. "Minulla on ongelmia kehonkuvani kanssa ja sairastan syömishäiriötä. Toivon, ettette kommentoisi kehoani millään tavalla tai vertailisi vartaloani itseeni. Pidän tästä harrastuksesta ja nautin siitä, mutta tämän asian kanssa en ole vielä sinut."

Sinun pitää etsiä itsellesi sopiva keino. 

"En kommentoinut muille kuin yhdelle kuka asua sovitti kanssani samaan aikaan asun olevan minulle iso. En siis kommentoinut julkisesti kuten toinen teki. Ei tulisi mieleenkään. Olin vain punainen ja loppuajan hiljaa."

Minusta tällainen toisen selän takana kommentoiminen on ilkeämpää kuin tuo vilpittömästi julkisesti asiasta mainitseminen. Mikset vastannut tuolle kommentoijalle avoimesti, että kyllä tämä puku oli minulle liian iso?

Noin vahva reagointi harrastuskaverin ajattelemattomaan möläytykseen on aika erikoista. Jotkut vaan ovat tahdittomia ja päästelevät suustaan kaikenlaista ilman ”normaalin ihmisen” sordiinoa. Kasvata itsetuntoa ja anna moisten heittojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja älä ihmeessä lopeta mukavaa harrastusta tuon takia.

Tähän ongelmaan törmään juuri usein.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että tuo lihava ihminen ei välttämättä tajua realistisesti omaa kokoaan ja koska sinäkin olet ollut ylipainoinen, hän on jotenkin ajatellut että te olette samaa maata. Ei hän välttämättä pahaa tarkoittanut, ei vaan oikeasti sisäistä miten lihava itse on.

Tästä voi tosiaan olla kysymys. Kun olin itse ylipainoinen (noin 10 kg ylimääräistä) näin peilissä normaalipainoisen naisen pömppömahalla. En lähestulkoon tunnistanut itseäni valokuvissa, kun näin minkä kokoinen olin. En vieläkään nyt normaalipainoisena ole varma siitä, minkä kokoiselta todellisuudessa näytän. Peilissä näyttää hyvältä, valokuviin en ole uskaltanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastan erästä juttua jossa myös ulkonäöllä on väliä siinä mielessä että tarvitsemme erilaisia asuja esiintymisiä varten. Olen aikuinen perheenäiti joka on laihduttanut viimeisen kahden vuoden aikana -25 kg ruokavaliolla ja liikkumalla 6 krt vko. Olen edelleen pyöreähkö mutta kiinteä,mallia tiimalasi (mitat lantio 107 cm, vy 78 cm, rinnanympärys 102 ). Tämän mallinen olen ollut nuoresta asti ja ihan tyytyväinen itseeni. Olen tehnyt paljon töitä laihtumisen eteen samoin vartaloni eteen, menen salille/jumppaan melkein joka päivä ja treenaan kovaa. Harrastuksessa on eräs todella ylipainoinen nainen, jolla valtava maha, niin iso ettei löydä esim vaatteita tavallisesta kaupasta, ei voi harrastaa tätä meidän juttua enää kunnolla kun hengästyy pelkästä kävelystä. Teimme asuja viikonloppuna ja yhtäkkiä hän kommentoi suureen ääneen minulle (paikalla oli n 10 ihmistä) että "mene vain kokeilemaan tätä asua mikä ei minulle mahtunut, olemmehan suunnilleen saman kokoisia, voi olla ettei mahdu sinullekaan". No, se asu joka ei hänelle mahtunut ollenkaan oli minulle liian iso.

Tämä kommentti sai minut jotenkin tolaltani, vaikka ymmärrän että hän kärsii painostaan, miksi otti minut silmätikukseen? Se laukaisi nyt sellaisen ahmisiskierteen etten meinaa päästä siitä pois ja tuntuu että turhaan yritän mennä salille tms jos kerran olen samankokoinen sellaisen kanssa joka hengästyy pelkästä kävelystä. Miksi kukaan muu paikalla olijoista ei kommentoinut mitään, olenko siis 120 kg painavan näköinen kuten tuö tuttuni (painaa sen verran kuulemma, itse painan 80 kg).

Miksi tälläinen ylipainoinen kommentoi toisen kehoa julkisesti ääneen kokoa arvuutellen, kun hänellä

itsellään on selvästi ongelmia asian kanssa (puhuu painostaan jatkuvasti muille)?

Onko teille käynyt samaa, ja kuinka olette päässeet asiasta eteenpäin? Ja kyllä, minulla on myös muita ongelmia mutta tämän asian kanssa olen kamppaillut koko elämäni ja yrittänyt opetella hyväksymään kehoni.

Mistä nämä alapeukut tulivat, miksi? Tiedän että on olemassa suurempiakin ongelmia, niin on minullakin,mutta ylipaino on asia joka on vaikuttanut terveyteeni, jos en olisi laihtunut minulla olisi tod. näköisesti kakkostyypin diabetes (raskausdiabetes oli). Olen kärsinyt aina ahmimisesta, lapsesta asti, ja luulin päässeeni siitä eroon. Nyt olen tolaltani vaikka olen aina kuullut haukkumisia ja arvostelua. Jotenkin luulin että läskit olisivat solidaarisia toisilleen. Ei tulisi mieleen kommentoida tämän tuttavan kehoa julkisesti millään lailla. Olen myös pettynyt itseeni, kun tämä laukaisi taas ahmimisen.

-Ap-

Alapeukku tuli ainakin minulta ihan vaan siitä, että tekstistäsi tuli sellainen mielikuva, että olisit jotenkin parempi mittojesi jne suhteen. Oikein löyhkää kunnioittamattomuus tuota ihmistä kohtaan. Ehkä hän on haistanut sen ja päätti antaa takaisin.

Hae apua ahmimishäiriöösi.

Ymmärrän hyvin miten paljon tollanen kommentti voi loukata. Itse muistan kun 5-luokalla meiän luokalla oli hyvin ylipainonen tyttö, joka siis paino niin nuorena n. 110kg ja itse painoin 50kg ja oltiin suunnilleen samanpitusia eli n. 160cm ja hän myös aina jauhoi miten oon samankokonen kun hän jne. niin kauan kunnes aloin jo uskoa häntä..

No totta kai aloin laihduttaa ja niin paljon, että jouduin sairaalaan ja mulla todettiin anoreksia. 12-vuotiaana. Kuvittelin siis tosissani olevani kauheen lihava.

Eli yksittäinenkin ihminen voi laukaista syömishäiriön.

Vierailija kirjoitti:

"En kommentoinut muille kuin yhdelle kuka asua sovitti kanssani samaan aikaan asun olevan minulle iso. En siis kommentoinut julkisesti kuten toinen teki. Ei tulisi mieleenkään. Olin vain punainen ja loppuajan hiljaa."

Minusta tällainen toisen selän takana kommentoiminen on ilkeämpää kuin tuo vilpittömästi julkisesti asiasta mainitseminen. Mikset vastannut tuolle kommentoijalle avoimesti, että kyllä tämä puku oli minulle liian iso?

Kommentoija oli isossa salissa muiden kanssa, itse menin sovittamaan sivuhuoneeseen toisen kanssa joka sovitti myös asuaan, oli muualla alunperin  eikä kuullut kommentoijan sanomaa aiemmin. Tämä kanssasovittaja on  myös vastuussa puvuista ja korjaa ne sopiviksi joten hän on se jolle asiasta kuuluukin kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoida oma pääsi kuntoon niin satunnaisten urpojen huomautukset jäävät omaan arvoonsa.

Ahmimista isompi ongelma on se että sulla ei ole rajaa oman sisäisen dialogisi ja sen välillä mitä joku ihminen sulle sanoo.

Olen käynyt psykoterapian muttei ikävä kyllä auttanut pidemmälle. Ahmiminen liittyy siihen, samoin kehonkuvan häiriö (minua on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi)

Tämä henkilö ei ole koskaan kommentoinut tähän tyyliin kenellekään muulle. Olen henkilö jolle yleensä sanotaan ilkeästi ja puretaan pahaa oloa kun olen yliempaattinen rajattomuuteni vuoksi. Tämä nyt liittyy myös fyysiseen terveyteeni jonka vuoksi haluaisin ahminnan loppuvan. Tuntuu etten enää kehtaa mennä salille, aikoinaan oli iso kynny sinne mennä ja "kehdata" hengästyä siellä, pääsin siitä eteenpäin ja nyt jonkun tutun kommentti romahduttaa. Olen pettynyt ja inhoan itseäni. 

Hei, älä suotta ole itseesi pettynyt, se ei vie tässä asiassa nyt eteenpäin. Älä myöskään suotta ajattele tuosta toisesta naisesta pahaa, hänellä tod. näk. on ihan yhtä suuria kehonkuvan ongelmia kuin sinullakin.

Kuulostaa että terapiasi ei ollut tarpeeksi pitkä ja tehokas, ehkä sitä pitäisi saada lisää? Ja toisaalta kun tunnistat noin hyvin monia ongelmiasi,  ehkä voisit niitä alkaa työstää itsekin? Tosin reaktiosi periaatteessa näin pieneen juttuun kertoo siitä, että ongelmasi saattavat olla vielä niin isoja, että oikeasti tarvitsisit ammatti-apua.

ydin on kuitenkin se, että tuo tapahtuma minkä kuvasit ja siitä seurannut reaktiosi ei ole normaalissa suhteessa toisiinsa. Sinä selkeästi ylireagoit voimakkaasti, ja siksi ei kannata jäädä miettimään sitä sanojaa, vaan tuota omaa reaktiotasi, ja työstämään sitä.