Ylipainoisen tutun kommetit laukaisivat syömishäiriöni uudelleen

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin miten paljon tollanen kommentti voi loukata. Itse muistan kun 5-luokalla meiän luokalla oli hyvin ylipainonen tyttö, joka siis paino niin nuorena n. 110kg ja itse painoin 50kg ja oltiin suunnilleen samanpitusia eli n. 160cm ja hän myös aina jauhoi miten oon samankokonen kun hän jne. niin kauan kunnes aloin jo uskoa häntä..

No totta kai aloin laihduttaa ja niin paljon, että jouduin sairaalaan ja mulla todettiin anoreksia. 12-vuotiaana. Kuvittelin siis tosissani olevani kauheen lihava.

Eli yksittäinenkin ihminen voi laukaista syömishäiriön.

Olet vaikutuksille altis ihminen jos näin kävi. 50kg ja 110kg painavien henkilöiden välinen eroavaisuus on niin ilmiselvä, että lapsikin sen tajuaa. Olisit kuitannut kaverin höpinät olankohautuksella etkä antanut niille valtaa itseesi ja elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin miten paljon tollanen kommentti voi loukata. Itse muistan kun 5-luokalla meiän luokalla oli hyvin ylipainonen tyttö, joka siis paino niin nuorena n. 110kg ja itse painoin 50kg ja oltiin suunnilleen samanpitusia eli n. 160cm ja hän myös aina jauhoi miten oon samankokonen kun hän jne. niin kauan kunnes aloin jo uskoa häntä..

No totta kai aloin laihduttaa ja niin paljon, että jouduin sairaalaan ja mulla todettiin anoreksia. 12-vuotiaana. Kuvittelin siis tosissani olevani kauheen lihava.

Eli yksittäinenkin ihminen voi laukaista syömishäiriön.

Kyllä, syömishäiriö voi syntyä noin iisisti. Mutta kannattaa kuitenkin tajuta, että ei  5.-luokkalaisella tytöllä varmasti ole ollut tarkoituksena se. Ja hänellä voi myös olla vaikeita kehonkuvan ongelmia. Ja lisäksi on voinut vaikka tarkoittaa enemmän, että olette samanpituisia kuin painoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastan erästä juttua jossa myös ulkonäöllä on väliä siinä mielessä että tarvitsemme erilaisia asuja esiintymisiä varten. Olen aikuinen perheenäiti joka on laihduttanut viimeisen kahden vuoden aikana -25 kg ruokavaliolla ja liikkumalla 6 krt vko. Olen edelleen pyöreähkö mutta kiinteä,mallia tiimalasi (mitat lantio 107 cm, vy 78 cm, rinnanympärys 102 ). Tämän mallinen olen ollut nuoresta asti ja ihan tyytyväinen itseeni. Olen tehnyt paljon töitä laihtumisen eteen samoin vartaloni eteen, menen salille/jumppaan melkein joka päivä ja treenaan kovaa. Harrastuksessa on eräs todella ylipainoinen nainen, jolla valtava maha, niin iso ettei löydä esim vaatteita tavallisesta kaupasta, ei voi harrastaa tätä meidän juttua enää kunnolla kun hengästyy pelkästä kävelystä. Teimme asuja viikonloppuna ja yhtäkkiä hän kommentoi suureen ääneen minulle (paikalla oli n 10 ihmistä) että "mene vain kokeilemaan tätä asua mikä ei minulle mahtunut, olemmehan suunnilleen saman kokoisia, voi olla ettei mahdu sinullekaan". No, se asu joka ei hänelle mahtunut ollenkaan oli minulle liian iso.

Tämä kommentti sai minut jotenkin tolaltani, vaikka ymmärrän että hän kärsii painostaan, miksi otti minut silmätikukseen? Se laukaisi nyt sellaisen ahmisiskierteen etten meinaa päästä siitä pois ja tuntuu että turhaan yritän mennä salille tms jos kerran olen samankokoinen sellaisen kanssa joka hengästyy pelkästä kävelystä. Miksi kukaan muu paikalla olijoista ei kommentoinut mitään, olenko siis 120 kg painavan näköinen kuten tuö tuttuni (painaa sen verran kuulemma, itse painan 80 kg).

Miksi tälläinen ylipainoinen kommentoi toisen kehoa julkisesti ääneen kokoa arvuutellen, kun hänellä

itsellään on selvästi ongelmia asian kanssa (puhuu painostaan jatkuvasti muille)?

Onko teille käynyt samaa, ja kuinka olette päässeet asiasta eteenpäin? Ja kyllä, minulla on myös muita ongelmia mutta tämän asian kanssa olen kamppaillut koko elämäni ja yrittänyt opetella hyväksymään kehoni.

Mistä nämä alapeukut tulivat, miksi? Tiedän että on olemassa suurempiakin ongelmia, niin on minullakin,mutta ylipaino on asia joka on vaikuttanut terveyteeni, jos en olisi laihtunut minulla olisi tod. näköisesti kakkostyypin diabetes (raskausdiabetes oli). Olen kärsinyt aina ahmimisesta, lapsesta asti, ja luulin päässeeni siitä eroon. Nyt olen tolaltani vaikka olen aina kuullut haukkumisia ja arvostelua. Jotenkin luulin että läskit olisivat solidaarisia toisilleen. Ei tulisi mieleen kommentoida tämän tuttavan kehoa julkisesti millään lailla. Olen myös pettynyt itseeni, kun tämä laukaisi taas ahmimisen.

-Ap-

Alapeukku tuli ainakin minulta ihan vaan siitä, että tekstistäsi tuli sellainen mielikuva, että olisit jotenkin parempi mittojesi jne suhteen. Oikein löyhkää kunnioittamattomuus tuota ihmistä kohtaan. Ehkä hän on haistanut sen ja päätti antaa takaisin.

Hae apua ahmimishäiriöösi.

En ole parempi vaan yritän tehdä jotain terveyteni eteen. Sain raskausaikana ja sen jälkeen sellaiset haukkimiset painostani terkalta että otin itseäni niskasta kiinni ja vältinkin diabeteksen. Olen myös hankkintun hiljattain apua syömishäiriööni. Kehoni ei oikeuta kenekään kommentointiin suuntaan tai toiseen, vaikka itse olisi ylipainoinen. Tästä kommentoijasta olet väärässä siinä mielessä että hänellä on ongelmia kaikkien kanssa mutta en ole kuullut että aiemmin olisi kommentoinut ulkonäköä. Ei ole mikään raukka vaan  muiden pomottaja ja haukkuu kaikkia seläntakana jonka vuoksi kanssaan on raskasta olla.

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoida oma pääsi kuntoon niin satunnaisten urpojen huomautukset jäävät omaan arvoonsa.

Ahmimista isompi ongelma on se että sulla ei ole rajaa oman sisäisen dialogisi ja sen välillä mitä joku ihminen sulle sanoo.

Olen käynyt psykoterapian muttei ikävä kyllä auttanut pidemmälle. Ahmiminen liittyy siihen, samoin kehonkuvan häiriö (minua on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi)

Tämä henkilö ei ole koskaan kommentoinut tähän tyyliin kenellekään muulle. Olen henkilö jolle yleensä sanotaan ilkeästi ja puretaan pahaa oloa kun olen yliempaattinen rajattomuuteni vuoksi. Tämä nyt liittyy myös fyysiseen terveyteeni jonka vuoksi haluaisin ahminnan loppuvan. Tuntuu etten enää kehtaa mennä salille, aikoinaan oli iso kynny sinne mennä ja "kehdata" hengästyä siellä, pääsin siitä eteenpäin ja nyt jonkun tutun kommentti romahduttaa. Olen pettynyt ja inhoan itseäni. 

Hei, älä suotta ole itseesi pettynyt, se ei vie tässä asiassa nyt eteenpäin. Älä myöskään suotta ajattele tuosta toisesta naisesta pahaa, hänellä tod. näk. on ihan yhtä suuria kehonkuvan ongelmia kuin sinullakin.

Kuulostaa että terapiasi ei ollut tarpeeksi pitkä ja tehokas, ehkä sitä pitäisi saada lisää? Ja toisaalta kun tunnistat noin hyvin monia ongelmiasi,  ehkä voisit niitä alkaa työstää itsekin? Tosin reaktiosi periaatteessa näin pieneen juttuun kertoo siitä, että ongelmasi saattavat olla vielä niin isoja, että oikeasti tarvitsisit ammatti-apua.

ydin on kuitenkin se, että tuo tapahtuma minkä kuvasit ja siitä seurannut reaktiosi ei ole normaalissa suhteessa toisiinsa. Sinä selkeästi ylireagoit voimakkaasti, ja siksi ei kannata jäädä miettimään sitä sanojaa, vaan tuota omaa reaktiotasi, ja työstämään sitä.

Kävisinkin mielelläni terapiassa mutta työttömänä pienten lasten äitinä ei siihen ole varaa. En voi myöskään jäädä märehtimään ongelmia itsekseni kun perheen pyöritys ja muut painavat päälle jonka vuoksi ahminnasta on vaikeaa päästä irti.

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että tuo lihava ihminen ei välttämättä tajua realistisesti omaa kokoaan ja koska sinäkin olet ollut ylipainoinen, hän on jotenkin ajatellut että te olette samaa maata. Ei hän välttämättä pahaa tarkoittanut, ei vaan oikeasti sisäistä miten lihava itse on. Ja muut eivät kommentoineet mitään, koska eivät halunneet loukata tuota lihavaa. Ja sinähän sait jo itse näpäytettyä takaisin osoittamalla, että vaate joka ei hänelle mahtunut, oli sinulle iso. Se oli varmaan aika nolo hetki sille lihavalle, joten miksi häntä olisi vielä pitänyt nolata lisää?

En kommentoinut muille kuin yhdelle kuka asua sovitti kanssani samaan aikaan asun olevan minulle iso. En siis kommentoinut julkisesti kuten toinen teki. Ei tulisi mieleenkään. Olin vain punainen ja loppuajan hiljaa.

Tämä kommentoija ei ole mikään raukka vaan yleensä muita määräilevä ja pomottava, silti olen pettynyt että kommentoi ulkonäköä. Pelkään että pian alkaa kommentoida myös harrastukseen liittyvää esiintymistä osaltani julkisesti tyyliin "mitäs me läskit, ollaan takarivissä kun hengästytään" tms, saadakseen jonkun "kumppanin" muuten hoikkien porukassa. Olen tehnyt jo pääni sisällä töitä että olen alkanut tuota juttua harrastaa ja jos kuulen kommentteja lisää kevään aikana (olemme nyt samassa pienryhmässä) lopetan kyllä koko homman siihen. En tiedä, miksi jouduin tähän rooliin tukemaan häntä jotta hän "kehtaa" tuota harrastaa (siltä itsestä nyt tuntuu ja tiedän jo että lisää on luvassa).

Olisi kiva kuulla joltain hyvin ylipainoiselta, miksi kommentoitte muiden kehoja/ kokoa vaikka tiedätte että se voi olla arka asia?

No jos olet kerran varma siitä, että tuo ihminen on tahallaan ilkeä sinua kohtaan, niin pyydä häntä lopettamaan nälvimisensä. Minä pidän mahdollisena sitä, että hän ei tajua omaa kokoaan, koska itse ehdin aikanani todella lihavaksi, ennen kuin kunnolla sisäistin, että en ole enää pyöreä tai vähän pullakka, vaan todella sairaalloisen lihava. Minä en ollut käynyt vaa'alla vuosiin ja kun viimein kävin, oli järkytys kamala. Mittari näytti 118 kiloa ja mä olin pitänyt itseäni suunnilleen saman kokoisena kuin ollessani 85 kiloinen.

Sun kannattaa nyt yrittää ravistaa tuo kommentti pois harteiltasi ja jättää se omaan arvoonsa. Olet onnistunut laihduttamisessa todella hienosti ja sehän on tärkeintä. Sitä, mitä tämä lihava ihminen tulevaisuudessa ehkä sinulle sanoo, kannattaa murehtia vasta sitten jos hän jotain ikävää sanoo. Mutta jos ryhmässänne kaikki muut ovat selkeästi hoikkia, niin inhimillistä minusta on sekin, että hän hakee ikäänkuin vertaistukea sinusta. Ei hän sitä välttämättä pahalla tarkoita. Ei ole kivaa olla ainoa läski hoikkien keskellä, kyllä siinä rempseinkin tyyppi helposti tuntee olonsa yksinäiseksi. Sinun ei tietenkään tarvitse hänen tukijakseen alkaa, jos itsetuntosi ei sitä kestä, mutta ehkä voisit silti ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että hän ei ole tahallaan ilkeä ja pahantahtoinen sinua kohtaan. Ehkä hän ei tiedä miten herkillä sinä olet oman kehonkuvasi kanssa eikä siksi tajua miettiä sanavalintojaan erityisen huolellisesti. Ei tuo hänen kommenttinsa kuitenkaan niin paha ollut, että se ns. normaalin itsetunnon ja kehonkuvan omaavaa henkilöä juuri hetkauttaisi. Silloin, jos ei tiedä toisella olevan erityisiä ongelmia asian suhteen, ei myöskään hoksaa sovitella sanojaan sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin miten paljon tollanen kommentti voi loukata. Itse muistan kun 5-luokalla meiän luokalla oli hyvin ylipainonen tyttö, joka siis paino niin nuorena n. 110kg ja itse painoin 50kg ja oltiin suunnilleen samanpitusia eli n. 160cm ja hän myös aina jauhoi miten oon samankokonen kun hän jne. niin kauan kunnes aloin jo uskoa häntä..

No totta kai aloin laihduttaa ja niin paljon, että jouduin sairaalaan ja mulla todettiin anoreksia. 12-vuotiaana. Kuvittelin siis tosissani olevani kauheen lihava.

Eli yksittäinenkin ihminen voi laukaista syömishäiriön.

Olet vaikutuksille altis ihminen jos näin kävi. 50kg ja 110kg painavien henkilöiden välinen eroavaisuus on niin ilmiselvä, että lapsikin sen tajuaa. Olisit kuitannut kaverin höpinät olankohautuksella etkä antanut niille valtaa itseesi ja elämääsi.

Voi jeesus mitä paskaa. Kumpikaan lapsi ei ollut tuossa tilanteessa vastuussa siitä mitä tapahtui. Ei lapsilla vaan ole vielä kapasiteettia hanskata tuollaisia asioita.

On myös hoikkia ,joilla on vääristynyt kehonkuva.

On ihmisiä jotka eivät kestä mitään arvostelua (hyvää tai pahaa)

Defenssit on koko ajan päällä.

Nyt ajatukset pois omasta ulkomuodosta..tai

laihduta normipainoiseksi...quess what normipainoisiakin arvostellaan ja loukataan

Mikäli harrastuskaveri on tosiaan nk. pahasuinen ihminen niin kaikki muut osaavat kuvauksesi perusteella suhtautua hänen sanomisiinsa terveellä tavalla. Eli ohittamalla möläyttelyt tykkänään ja jättämällä ne omaan arvoonsa. Niin aloittajankin pitäisi tehdä. Näitä näpäyttelijöitä ja pomottajia on niin työelämässä kuin vapaa-ajan harrasteissa, mutta heille ei pidä antaa valtaa oman pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastan erästä juttua jossa myös ulkonäöllä on väliä siinä mielessä että tarvitsemme erilaisia asuja esiintymisiä varten. Olen aikuinen perheenäiti joka on laihduttanut viimeisen kahden vuoden aikana -25 kg ruokavaliolla ja liikkumalla 6 krt vko. Olen edelleen pyöreähkö mutta kiinteä,mallia tiimalasi (mitat lantio 107 cm, vy 78 cm, rinnanympärys 102 ). Tämän mallinen olen ollut nuoresta asti ja ihan tyytyväinen itseeni. Olen tehnyt paljon töitä laihtumisen eteen samoin vartaloni eteen, menen salille/jumppaan melkein joka päivä ja treenaan kovaa. Harrastuksessa on eräs todella ylipainoinen nainen, jolla valtava maha, niin iso ettei löydä esim vaatteita tavallisesta kaupasta, ei voi harrastaa tätä meidän juttua enää kunnolla kun hengästyy pelkästä kävelystä. Teimme asuja viikonloppuna ja yhtäkkiä hän kommentoi suureen ääneen minulle (paikalla oli n 10 ihmistä) että "mene vain kokeilemaan tätä asua mikä ei minulle mahtunut, olemmehan suunnilleen saman kokoisia, voi olla ettei mahdu sinullekaan". No, se asu joka ei hänelle mahtunut ollenkaan oli minulle liian iso.

Tämä kommentti sai minut jotenkin tolaltani, vaikka ymmärrän että hän kärsii painostaan, miksi otti minut silmätikukseen? Se laukaisi nyt sellaisen ahmisiskierteen etten meinaa päästä siitä pois ja tuntuu että turhaan yritän mennä salille tms jos kerran olen samankokoinen sellaisen kanssa joka hengästyy pelkästä kävelystä. Miksi kukaan muu paikalla olijoista ei kommentoinut mitään, olenko siis 120 kg painavan näköinen kuten tuö tuttuni (painaa sen verran kuulemma, itse painan 80 kg).

Miksi tälläinen ylipainoinen kommentoi toisen kehoa julkisesti ääneen kokoa arvuutellen, kun hänellä

itsellään on selvästi ongelmia asian kanssa (puhuu painostaan jatkuvasti muille)?

Onko teille käynyt samaa, ja kuinka olette päässeet asiasta eteenpäin? Ja kyllä, minulla on myös muita ongelmia mutta tämän asian kanssa olen kamppaillut koko elämäni ja yrittänyt opetella hyväksymään kehoni.

Mistä nämä alapeukut tulivat, miksi? Tiedän että on olemassa suurempiakin ongelmia, niin on minullakin,mutta ylipaino on asia joka on vaikuttanut terveyteeni, jos en olisi laihtunut minulla olisi tod. näköisesti kakkostyypin diabetes (raskausdiabetes oli). Olen kärsinyt aina ahmimisesta, lapsesta asti, ja luulin päässeeni siitä eroon. Nyt olen tolaltani vaikka olen aina kuullut haukkumisia ja arvostelua. Jotenkin luulin että läskit olisivat solidaarisia toisilleen. Ei tulisi mieleen kommentoida tämän tuttavan kehoa julkisesti millään lailla. Olen myös pettynyt itseeni, kun tämä laukaisi taas ahmimisen.

-Ap-

Hyvät mitat sinulla ja loistava saavutus jo tähän asti. Kateellinen tuo kaverisi vain on, kun ei ole pystynyt samaan kuin sinä. Katso peiliin, onnittele itseäsi repsahtamisesta huolimatta ja jatka pää pystyssä eteenpäin. Ihmisiin ympärillämme joutuu aina pettymään, enemmän tai vähemmän, heidän varaan ei kannata onnellisuuttaan ja tyytyväisyyttään laskea. Varmaan olet hieno persoona, älä anna tuon pilata saavutuksiasi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastan erästä juttua jossa myös ulkonäöllä on väliä siinä mielessä että tarvitsemme erilaisia asuja esiintymisiä varten. Olen aikuinen perheenäiti joka on laihduttanut viimeisen kahden vuoden aikana -25 kg ruokavaliolla ja liikkumalla 6 krt vko. Olen edelleen pyöreähkö mutta kiinteä,mallia tiimalasi (mitat lantio 107 cm, vy 78 cm, rinnanympärys 102 ). Tämän mallinen olen ollut nuoresta asti ja ihan tyytyväinen itseeni. Olen tehnyt paljon töitä laihtumisen eteen samoin vartaloni eteen, menen salille/jumppaan melkein joka päivä ja treenaan kovaa. Harrastuksessa on eräs todella ylipainoinen nainen, jolla valtava maha, niin iso ettei löydä esim vaatteita tavallisesta kaupasta, ei voi harrastaa tätä meidän juttua enää kunnolla kun hengästyy pelkästä kävelystä. Teimme asuja viikonloppuna ja yhtäkkiä hän kommentoi suureen ääneen minulle (paikalla oli n 10 ihmistä) että "mene vain kokeilemaan tätä asua mikä ei minulle mahtunut, olemmehan suunnilleen saman kokoisia, voi olla ettei mahdu sinullekaan". No, se asu joka ei hänelle mahtunut ollenkaan oli minulle liian iso.

Tämä kommentti sai minut jotenkin tolaltani, vaikka ymmärrän että hän kärsii painostaan, miksi otti minut silmätikukseen? Se laukaisi nyt sellaisen ahmisiskierteen etten meinaa päästä siitä pois ja tuntuu että turhaan yritän mennä salille tms jos kerran olen samankokoinen sellaisen kanssa joka hengästyy pelkästä kävelystä. Miksi kukaan muu paikalla olijoista ei kommentoinut mitään, olenko siis 120 kg painavan näköinen kuten tuö tuttuni (painaa sen verran kuulemma, itse painan 80 kg).

Miksi tälläinen ylipainoinen kommentoi toisen kehoa julkisesti ääneen kokoa arvuutellen, kun hänellä

itsellään on selvästi ongelmia asian kanssa (puhuu painostaan jatkuvasti muille)?

Onko teille käynyt samaa, ja kuinka olette päässeet asiasta eteenpäin? Ja kyllä, minulla on myös muita ongelmia mutta tämän asian kanssa olen kamppaillut koko elämäni ja yrittänyt opetella hyväksymään kehoni.

Mistä nämä alapeukut tulivat, miksi? Tiedän että on olemassa suurempiakin ongelmia, niin on minullakin,mutta ylipaino on asia joka on vaikuttanut terveyteeni, jos en olisi laihtunut minulla olisi tod. näköisesti kakkostyypin diabetes (raskausdiabetes oli). Olen kärsinyt aina ahmimisesta, lapsesta asti, ja luulin päässeeni siitä eroon. Nyt olen tolaltani vaikka olen aina kuullut haukkumisia ja arvostelua. Jotenkin luulin että läskit olisivat solidaarisia toisilleen. Ei tulisi mieleen kommentoida tämän tuttavan kehoa julkisesti millään lailla. Olen myös pettynyt itseeni, kun tämä laukaisi taas ahmimisen.

-Ap-

Minä alapeukutin siksi, että syytät ahmimisestasi väärää ihmistä. Se puku olo sulle liian iso eli et ole lähellekään kaverisi kokoinen. Sen sijaan, että toteaisit kaverisi olleen väärässä ja vittuilleen ja oisit vaikka heittänyt sen sille takaiain ja sanonut, että aivan liian iso ja jäänyt ns. "voitolle" sä vedät kohtuuttomat kierrokset asiasta ja alat ahmia.

Nyt kannattaisi suitsia se villinä laukkaava mielikuvitus ja unohtaa turhat draamailut. Mieti kumpi on tärkeämpää, hauska ja innostava harrastus vai jonkun random-törpön puheiden märehtiminen. Suotta pilaat itseltäsi tekemisen ilon kehittelemällä ties mitä johtopäätöksiä yhden ainoan kommentin perusteella. Pidä vaikka pieni breikki ryhmästä kunnes olet saanut mielen taas tasapainoon ja etäisyyttä asiaan. Kärpäsestä syntyy liiankin helposti härkänen.

Entäs jos nainen tavallaan ”peilaa” itseään aloittajaan, joka on onnistunut painonhallintaprojektissaan ja kunnon kohottamisessa. Samaa kokoa -kommentti voi viitata siihen, että henkilö toivoo olevansa jossain vaiheessa samalla viivalla ap:n kanssa. Jos se sanottiin neutraalilla eikä ilkeilevällä äänensävyllä niin aloittaja ylireagoi ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli mieleen että henkilö heitti läppää joka meni sinulta ohi. Muut tajusivat sarkasmin ja eivät siksi kommentoineet mitään.

Vieläkö muuten ap ahmit ja ahmit kaksin käsin vain ja ainoastaan tuon yhden kommentin vuoksi.

Oletko varma että voit oikeuttaa ahmimisen tuolla?

Ei ahmimishäiriöön haeta mitään oikeutusta, se on mielenterveyden ongelma, senkin tollo. Minä olen nyt 40-vuotiaana vasta päässyt hyvin hauraaseen tasapinoon syömisten kanssa, joka päivät osin saan taistella syömishäiriöisiä ajatuksia vastaan. Todella ajattelematon ja ymmärtämätön sun kommenttisi.