Etsivä nuorisotyö ja erityisnuorisotyö uratavoitteina

Olen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja työtön. Opiskeluaikana tein lopputyönä tutkimusta kuinka monta 5 vuoden aikana valmistunutta on työelämässä. Valtaosa oli työttömiä, toinen suuri osa oli lähtenyt jatko-opiskelemaan mm. sosionomiksi tai lähihoitajaksi.

Itse työnhaku rintamalla olen epäpätevä lähes joka työhön jota haen. Opiskeluaikana aina puhuttiin kuinka työkenttä on laaja ja voi työskennellä mm. päiväkodeissa, koulunkäyntiavustajina tai esim. vanhaiskodilla. Todellisuudessa et pääse näissä edes haastatteluun kun ainoa työkenttä näyttää olevan nuorisokeskukset 3h työpäiviä.

Itseä kiinnostaisi perhetyö, ja opiskelu sosiaalityöntekijäksi mutta matka sinne on turhan pitkä. Toimintaterapeutti ja sosionomiopinnot ehkä tulevaisuudessa.

1 jatkaa. Myös työhaastatteluissa (jos sinne sattuu pääsemään) tulee olo että täytyisi perustella miksi olen opiskellut nuoriso-ohjaajaksi. Saa hävetä ammattiaan joka kerta. Itse ammattinimike antaa jo niin tyhmän kuvan että peli on jo pelattu sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja työtön. Opiskeluaikana tein lopputyönä tutkimusta kuinka monta 5 vuoden aikana valmistunutta on työelämässä. Valtaosa oli työttömiä, toinen suuri osa oli lähtenyt jatko-opiskelemaan mm. sosionomiksi tai lähihoitajaksi.

Itse työnhaku rintamalla olen epäpätevä lähes joka työhön jota haen. Opiskeluaikana aina puhuttiin kuinka työkenttä on laaja ja voi työskennellä mm. päiväkodeissa, koulunkäyntiavustajina tai esim. vanhaiskodilla. Todellisuudessa et pääse näissä edes haastatteluun kun ainoa työkenttä näyttää olevan nuorisokeskukset 3h työpäiviä.

Itseä kiinnostaisi perhetyö, ja opiskelu sosiaalityöntekijäksi mutta matka sinne on turhan pitkä. Toimintaterapeutti ja sosionomiopinnot ehkä tulevaisuudessa.

Tosiaan noissa ammateissa tai paremminkin koulutuksissa, joissa korostetaan laajoja mahdollisuuksia, on useinkin se ongelma, että ei saa kunnon pätevyyttä mihnkään. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan valinnaisena tutkinnon osana voi suorittaa vanhustyön harjoittelujakson ja tutkintosuunnitelmasta on poistettu viime vuosina viittauksia nuorisoon.

Samat ongelmat koskevat näitä yhteisöpedagogitutkintoja, joita itse pidän sekatutkintoina, joista joku ottaa pienen erikoistumispalan sieltä ja toinen täältä. Olen nähnyt yhden tämän koulutuksen käyneen ihmisen nimittävän itseään järjestötyön asiantuntijaksi, vaikka koulutus on yhtä paljon tai enemmänkin nuoriso-ohjaajakoulutuksen korkeampi aste tätä nykyä ja nuoriso-ohjaajan työpaikkailmoituksessa voidaankin vaatia YP tutkintoa tai muuta korkeampaa tutkintoa.

-ap-

Juuri keskusteltiin erään yhteisöpedagogin kanssa samasta asiasta (työtön hänkin). Juuri näin. Haastava saada töitä ja jos saa niin sijaisuuksia ja pätkätöitä. Aliarvostettu eikä työrintamalla oikein tiedetä onko pätevyyttä vai ei kyseisiin töihin.

-1-

Erityispedagogiikka tai sosiaalityö voisi olla osuvia yliopiston koulutuksia.

Kasvatustieteet on ihan perus juttua tähän, samoin psykologia. Äkkikatsauksella erityispedagogiikka ja perheopinnot näyttivät hyödyllisiltä ja tietysti sossun työhön liittyvät asiat avaavat laajasti yhteiskunnan toimintatapaa ja byrokratiaa. Varmaan kannattaa tutkia tarkemmin koulutusten sisältämiä kurssilistoja.

Nuorten kanssa käytännön työssä mielestäni tärkeää on ymmärtää heidän taustaansa, kasvatuksen ja perheen vaikutusta sekä tietää miten yhteiskunta toimii ja tukee heitä tai estää heidän integroitumistaan.

Kaikki noista laittamistasi varmasti ovat omalta kantiltaan hyödyllisiä. Meinaatko lukea vain joitakin kursseja vai onko tähtäimessä valmistua yliopistosta? Sekin varmasti vaikuttaa valintaan ja se, haluatko avoimeen toimintaan, lastensuojelulaitokseen, kouluun tai muualle töihin.

Teen erityisnuorten kanssa töitä, mutten pelkästään sitä työtä, joten mielipiteeni on vähän sivusta.

Mitä tulee hyvänä tyyppinä hengailemalla, niin olen nähnyt monia "hyviä" tyyppejä, jotka eivät ymmärrä toimintansa suurempaa kuvaa, joten työhön olisi tervetulleita oikeat kasvatuksen ammattilaiset, jotka tämän näkevät. Yleensä yliopistokoulutuksen saaneita ei käytännössä kentällä päivittäin nuorten kanssa näy.

T:6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja työtön. Opiskeluaikana tein lopputyönä tutkimusta kuinka monta 5 vuoden aikana valmistunutta on työelämässä. Valtaosa oli työttömiä, toinen suuri osa oli lähtenyt jatko-opiskelemaan mm. sosionomiksi tai lähihoitajaksi.

Itse työnhaku rintamalla olen epäpätevä lähes joka työhön jota haen. Opiskeluaikana aina puhuttiin kuinka työkenttä on laaja ja voi työskennellä mm. päiväkodeissa, koulunkäyntiavustajina tai esim. vanhaiskodilla. Todellisuudessa et pääse näissä edes haastatteluun kun ainoa työkenttä näyttää olevan nuorisokeskukset 3h työpäiviä.

Itseä kiinnostaisi perhetyö, ja opiskelu sosiaalityöntekijäksi mutta matka sinne on turhan pitkä. Toimintaterapeutti ja sosionomiopinnot ehkä tulevaisuudessa.

Tosiaan noissa ammateissa tai paremminkin koulutuksissa, joissa korostetaan laajoja mahdollisuuksia, on useinkin se ongelma, että ei saa kunnon pätevyyttä mihnkään. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan valinnaisena tutkinnon osana voi suorittaa vanhustyön harjoittelujakson ja tutkintosuunnitelmasta on poistettu viime vuosina viittauksia nuorisoon.

Samat ongelmat koskevat näitä yhteisöpedagogitutkintoja, joita itse pidän sekatutkintoina, joista joku ottaa pienen erikoistumispalan sieltä ja toinen täältä. Olen nähnyt yhden tämän koulutuksen käyneen ihmisen nimittävän itseään järjestötyön asiantuntijaksi, vaikka koulutus on yhtä paljon tai enemmänkin nuoriso-ohjaajakoulutuksen korkeampi aste tätä nykyä ja nuoriso-ohjaajan työpaikkailmoituksessa voidaankin vaatia YP tutkintoa tai muuta korkeampaa tutkintoa.

-ap-

YP:thän nimenomaan opiskelee kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, osa erikoistuu järjestötyöhön ja osa nuorisotyöhön, siksi en nää epärelevantiksi kutsua itseään järjestötyön asiantuntijaksi? Useampi omista tutuista on nimenomaan etsivinä tai sitten täysaikaisina nuorisotyössä. Vaikka omasta näkökulmasta työllistyminen on ollut yllättävänkin hyvää, niin suosittelen silti ehkä sosionomia, heidän nimikkeensä on huomattavasti tunnetumpi. On paljon paikkoja joissa YP voisi työskennellä, mutta koska nimike on tuntemattomampi niin ei pääse sillä edukseen. Itse en ehkä näkisi järkeväksi kouluttautua yliopistossa ko. työtä varten?

Kiitos uusista vastauksista.

Itse olen aktiivinen järjestövapaaehtoinen ja olen käynyt isoja paloja kirkon nuorisotyön (AMK) ja hum.AMK:n YP-koulutuksesta yhdistyskoulutusten lisäksi sekä myös terveysalan kursseja. Näistä on yli 200op kasassa.

Olen saanut sen kuvan, että jokaisella alalla pitää kuitenkin varsinaiseen asiantuntijuuteen (oli kyseessä muodollinen asiantuntijuus tai vain ammattiylpeyttä kohottava syvempi tietotaito) olla muutakin kuin tietoa nimenomaan jostain tietystä väestöryhmästä tai kehitysvaiheesta, koska ihmisellä on myös tulevaisuus ja menneisyys ja ihminen on myös ihminen eikä vain esim.nuori.

Psykologian ynnä muiden avaavien opintojen lisäksi aika monilla kursseilla ja koulussa toistuu paljolti samat pintapuoliset asiat mitä tulee nuorten psyykkeeseen ja ohjaamiseen; jos haluaa ymmärtää isompia kokonaisuuksia, nuorisoalan koulutus ei riitä, vaan sitä pitää tukea muilla sivuprojekteilla.

Itseäni kiinnostaisi työskennellä koulussa, jonkinlaisella vastaanotolla, mielenterveyspalveluissa tai etänä jossain muussa muodossa. Omalla paikkakunnallani voi opiskella sosiaalityötä, mutta psykologiaa vain avoimen aineopintoihin asti. Psykologia muuten kiinnostaisi, mutta sinne näkyy olevan hankalaa päästä ja siihen kuuluu myös matematiikkaa, mistä en pidä. Olisin kyllä valmis käymään aineopinnot jos niistä olisi hyötyä muun kokemuksen kylkiäisenä. Sosiaalityön osalta en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella, kun alasta levitetään niin negatiivista kuvaa ja on vaikea löytää tietoa nuorisotyön mahdollisuuksista tuolla alalla; meneekö siis koulutus hukkaan vai voiko jollain todennäköisyydellä valita kiinnostavan työpaikan varsinkin jos on vahva tausta alla eli paljon kasvatusalan opintoja ja jonkinlaista työkokemusta?

Mihinkään yksittäiseen virkaan tai tehtävään minulla ei ole palavaa hinkua; en vain haluaisi alisuoriutua turhaan ja haluaisin, että työssä mentäisiin mahdollisimman paljon itse asiaan eli kohtaamiseen, tukeen ja ongelmien ratkaisemiseen.

-ap-

Täälä yli 10 vuotta sitte yhteisöpedagogiksi valimistunut. Päivääkään en ole ollut valmistumisen jälkeen alan töissä.

YP tutkinnon suorittaneita haetaan lähinnä ohjaustöihin ja niihinkin ylitarjontaa ja todella vaikea päästä. (itse en ole päässyt edes haastatteluihin) 

Töissä paska palkka ja huonot työajat. 

Sosionomeilla asiat paljon paremmin kelpoisuus vaatimusten vuoksi alalla työvoimapula, hyvät palkat ja työajat. 

Bumb.

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutus sisältää hyvinkin paljon teoreettista sisältöä. Monen kyseistä alaa opiskelevan suusta olen kuullut, että haki alalle ajatellen sen olevan helppoa hengailua, kahvinjuontia ja biljardin peluuta. Mielipide on kuitenkin muuttunut hyvin äkkiä opintojen aikana. Opinnoissa käydään läpi kaikki ihmisen elämänkaaren vaiheet, vauvasta vanhukseen. Onhan ammattinimike nuoriso- ja VAPAA-AJANOHJAAJA. Ammatti ei siis lokeroi työskentelemään vain ja ainoastaan nuorten kanssa. Opinnoissa on paljon mahdollisuuksia valita, mihin erikoistuu; on ikääntyvien ohjaus, monikulttuurinen ohjaus, ehkäisevä päihdetyö... Tutkinto pitääkin sisällään todellisuudessa paljon enemmän, kuin nimestä voisi päätellä.

Etsiväksi päästäkseen tulee olla riittävä koulutus ja kokemus nuorten kanssa kanssa työskentelystä. Tähän tuskin perustutkinto riittää, vaikka se antaakin erinomaisen pohjan erilaisiin nuorisoalan tehtäviin. Yhteisöpedagogi taitaa olla yleisin tutkinto, jonka nuorisoalalla työskentelevät ovat käyneet.

Sosionomina olen työskennellyt haastavien nuorten parissa lastensuojelussa. Työ voi olla laitospuolella tai avopalveluissa. Nuorten kohtaamista, arviointi ja tukityötä. Esimerkiksi laitoksessa ohjaajana, sosiaaliohjausta, ammatillista tukihenkilötyötä, perhetyötä jne.

Koulutus itsessään antaa valmiuksia, mutta työn ohella kannattaa jatkaa itsensä kouluttamista juuri siihen mitä haluaa. Koulutus raapaisee pintaa monilta osa-alueilta joten "erikoistumis"mahdollisuudetkin ovat laajat.

Palkasta ja työajoista: vuorotyö työllistää ja siinä saa lisät. Päivätyötä on vaikeampi saada ja kokonaispalkka jää pienemmäksi. Itsellä päivätyössä palkka on nyt noin 2600e/kk.