Lue keskustelun säännöt.
Maalle muuttaneita paikalla? Kokemuksia ja keskustelua aiheesta kaipailen..
01.04.2018 |
Tilanne on siis tämä: miehelläni on kotitila joka odottaa kovasti jatkajaa. Tilalla ei tällä hetkellä ole toimintaa, pellot on vuokralla mutta sinne helposti kyllä saisi vaikka mitä tehtyä. Tila on todella hyvässä kunnossa ja iso kaunis ja remontoitu talo pihassa. Metsääkin paljon.
Meillä on kaksi lasta ja asumme pienessä kolmiossa, toinen lapsista on jo kouluikäinen.
Tänne maalle olisi vaan meiltä matkaa liki 160 kilometriä.. asiaa on mietitty vuosien aikana mutta ajatus on kuitenkin loppuviimein haudattu. Kuitenkin olen huomannut miettiväni asiaa aina uudelleen ja alkanut haaveilemaan esimerkiksi lemmikkieläimistä ja muutenkin maalla asumisesta.. minulla on myös aina ollut unelma omasta hevosesta. Siellä olisi mahdollisuus elää monellakin tapaa "unelmaelämää " ja lapsilla olisi tilaa temmeltää ym.. todella paljon hyviä asioita.
Silti mietityttää ja PALJON. Onko täällä paikalla ketään vastaavanlaisessa tilanteessa ollutta ja sinne maalle muuttanutta?
Ajatus kolmannesta lapsestakin on yllättänyt vaikka oltiin miehen kanssa jo aivan varmoja aiemmin että kaksi riittää.. Kuitenkin koen että minua sinne maalle jollainlailla jopa johdatellaan ja on tässä vuosien mittaan valmisteltu.
Kiitos jos jaksoit lukea ja kaikki kommentit otan ilolla vastaan! ☺
Kommentit (94)
Tässä auttaa se vanha konsti: Laita plussat ja miinukset peräkkäinja kumpia jää viivan alle enemmän. Plussia ainakin omasta mielestäni: Lapsille terveellinen kasvuympäristö, lemmikkien pitomahdollisuus, maaseudun asuttuna pitäminen, mahdollinen suku lähellä, asumisen edullisuus, miinuksia voisi olla yksinäisyys, lasten harrastusmahdollisuudet ? pitkät koulumatkat, onko töitä kummallekin, onko sosiaalista verkkoa... Kyllä maalla asuminen keskimäärin voittaa kaupungin mennen tullen mutta se on paljon itsestänne kiinni osaatteko toimia maalla jos ei aina ole apua saatavilla eri hommiin. Olisiko mahdollista saada töistä sapattivapaata jotta voitte mennä tilalle asumaan ja kokeilemaan miltä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti toteuttamaan unelmia! Pellot nyt kannattaa pitää vuokralla, paitsi joku pihapiirin läntti kasvimaaksi ja muuhun kivaan. Pois pääsee aina jos ei suju.
Entä miehen ja lasten mielipiteet, oletteko keskustelleet asiasta yhdessä?
Jos maaseutu kutsuu, lähde. Kuuntele mitä sisimpäsi kuiskii! Myös maaseudulla on harrastusmahdollisuuksia.
Kiitos vastauksistanne! ☺ Se on kyllä hyvä konsti että miettii plussia ja miinuksia ja aivan järjellä jo ajateltuna niitä plussia olisi todella paljon jos muuttaisimme. Puhuin jo lapsille että sinne voisi sitten hommata sen oman koiran ja vaikka pupun ja kanoja yms. Sais trampan ja paljun ym..ym.. aloin jo suunnittelemaan vaikka mitä yritystoimintaa ja terapiahevosta kehitysvammaisille lapsille, joulumarkkinoita maatilan pihapiiriin ym..ym..
Yksinäisyys ei varmasti olisi ongelma, päinvastoin kyläläiset tuntevat meidätkin jo melko hyvin ja ovat erittäin yhteisöllistä porukkaa. Voisi olla melkein päinvastoin, koska viihdyn erinomaisesti yksin/omien harrastusteni ja perheeni kanssa. Sukulaisiakin olisi lähellä.
Tää alkaa nyt kyllä kuulostamaan jo lähes mainospuheelta. 😀
Kuitenkin pelkään uuteen hyppäämistä vaikka toisaalta jossain sisimmässäni uskon että se olisi elämäni parhain päätös..
Työkuviotkaan ei epäilytä, saisimme molemmat varmasti töitä sieltäkin mutta luulen että itse alkaisin tekemään jotain muuta ja ehkä ryhtyisin yrittäjäksi tai alkaisimme miehen kanssa viljelemään maata tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo toki ollaan kokoajan puhuttu koko perheen kanssa ja puntaroitu asiaa. Olen halunnutkin kokoajan pitää varsinkin lapset ajantasalla ihan vaikka vaan haaveiluistakin että saavat myös itse käsiteltyä asiaa mielessään. Mies on kanssani samoilla linjoilla.. kummatkaan vaan ei osata pättää.
-ap
Tämä asia on noussut pintaan varsinkin työni vuoksi. Olen alkanut tuntemaan tosi vahvasti että olen ihan väärällä alalla ja ns. väärässä paikassa kaikkinensa ja muutoksenkaipuu on suuri.. Työ ja esimerkiksi uralla eteneminen ei ole minulle yhtään tärkeää vaan enemminkin se että saisin toteuttaa itseäni ja elää omien arvojeni mukaista elämää. Olla oman elämäni herra. Ja tarjota lapsilleni ja koko meidän perheelle mahdollisen elämänmakuisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on niin selkeä visio ja hyvänkuuloinen suunnitelma, että lähde ihmeessä. Kuulostaa, että olet tietyllä tapaa jo valintasi tehnyt. Aina uusi vähän pelottaa. Tsemppiä!
Kyllä maalla on hyvä olla ja elää ja lapsia kasvattaa. Harrastuksia on ihan jo siinä eläinten hoidossa ja ulkona luonnossa liikkumisessa ja tutkimisessa. Välimatkat saattaa toki olla pitkiä mutta ilman liikenneruuhkia (ja valoja 😀) parikytkilsaa menee siinä kun kaupungissa viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kiitos kaikille! ❤Kohta tämä keskustelu lukkiutuu ☹ -ap
Jokaisella on tietty eri tilanne. Itse palasin isosta kaupungista nostalgisten ja idyllisten kuvitelmien johdosta maalaiskotikaupunkiini. 3 vuotta kestin. Maalla olisi ollut vielä hirveämpää.
Pahinta on autius, tylsyys, juoruilu, pahantahtoisuus, kateus, katkeruus. Maalaiset eivät välttämättä ymmärrä teitä eikä sinun yritysajatuksiasi, sinua pidetään pyrkyrinä, se jokaa kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Lapsille on ankeaa muuttaa maalle, viimeistään teini-iässä on karseeta kun ei pääse minnekään kavereille kuin kyytillä ja vanhempia vituttaa kyytitä.Harrastusmahdollisuudetolemattomat.
Maalla on puolet vuodesta niin pimeää että pitää istua tv:n ääressä koko vapaa-aika. Lenkille ei oikein pimeässä pääse. Tai toki jos tykkäät leipoa piirakkaa ja tehdä käsitöitä niin sittenhän se aika kuluu ja saat paikallistenkin hyväksynnän. Mutta auta armias jos haluat harrastaa esim. kuntosalia niin sinua paheksutaan, kunnon ihminen tekee töitä niin ei tarvitse missään saleilla käydä, kesällä varsinkin on häpeä käydä sisäliikunnassa kun voisi ulkona tehdä oikeaa työtä.
Eläinten hoito on huonoa, naapurinne saattaa käydä katkaisemassa lemmikkikaninne kaulan ja se on ihan ok kaikille.
"Yhteisöllisyys" =juoruilu, kyräily, kateus, kuppikuntaisuus
Aah, ihanaa asua taas kaupungissa, mikä vapaus! Saa elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa ja mennä minne haluaa, on kaikkia mahdollisuuksia. Sain niin tarpeekseni että mietin jopa isompaan kaupunkiin ulkomaille lähtöä. Itse pidän myös yksinolosta, olen introvertti ja tykkään pitää omat rajani. Täällä viihdyn. Maalla teidän pihalle voi kuka tahansa tai jopa sisään ängetä kuka vaan utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko maatila miehesi omistuksessa vai hänen vanhempiensa vai perikunnan? Joku siellä varmaan asuu tälläkin hetkellä. Puhut kuitenkin kuin sinä tekisit päätökset, vaikka et todennäköisesti edes omista paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on tietty eri tilanne. Itse palasin isosta kaupungista nostalgisten ja idyllisten kuvitelmien johdosta maalaiskotikaupunkiini. 3 vuotta kestin. Maalla olisi ollut vielä hirveämpää.
Pahinta on autius, tylsyys, juoruilu, pahantahtoisuus, kateus, katkeruus. Maalaiset eivät välttämättä ymmärrä teitä eikä sinun yritysajatuksiasi, sinua pidetään pyrkyrinä, se jokaa kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Lapsille on ankeaa muuttaa maalle, viimeistään teini-iässä on karseeta kun ei pääse minnekään kavereille kuin kyytillä ja vanhempia vituttaa kyytitä.Harrastusmahdollisuudetolemattomat.
Maalla on puolet vuodesta niin pimeää että pitää istua tv:n ääressä koko vapaa-aika. Lenkille ei oikein pimeässä pääse. Tai toki jos tykkäät leipoa piirakkaa ja tehdä käsitöitä niin sittenhän se aika kuluu ja saat paikallistenkin hyväksynnän. Mutta auta armias jos haluat harrastaa esim. kuntosalia niin sinua paheksutaan, kunnon ihminen tekee töitä niin ei tarvitse missään saleilla käydä, kesällä varsinkin on häpeä käydä sisäliikunnassa kun voisi ulkona tehdä oikeaa työtä.
Eläinten hoito on huonoa, naapurinne saattaa käydä katkaisemassa lemmikkikaninne kaulan ja se on ihan ok kaikille.
"Yhteisöllisyys" =juoruilu, kyräily, kateus, kuppikuntaisuus
Aah, ihanaa asua taas kaupungissa, mikä vapaus! Saa elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa ja mennä minne haluaa, on kaikkia mahdollisuuksia. Sain niin tarpeekseni että mietin jopa isompaan kaupunkiin ulkomaille lähtöä. Itse pidän myös yksinolosta, olen introvertti ja tykkään pitää omat rajani. Täällä viihdyn. Maalla teidän pihalle voi kuka tahansa tai jopa sisään ängetä kuka vaan utelias.
Maalaiset, tuo pieni, mutta sitkeä kansanosa, joka katkoo lemmikkikanien kaulat eikä ymmärrä yritysideoita...
Asun maalla. Kylä on pieni, suunnilleen 600 asukasta, matkaa lähikaupunkiin noin 30 km. Helsinkiin pääsee vähän yli tunnissa. Kylällä on maksuton kuntosali koulun yhteydessä, moni tosin käy työpäivän jälkeen kaupungissa salilla. Jos leivon tai neulon sukkia, ei siitä tiedä kukaan, koska ei täällä ole joka perheessä naapurikyylää kurkkimassa, mitä tuli tehtyä. Harvassa talossa molemmat perheen aikuiset ovat päivät kotona, yleensä ainakin toinen on palkkatöissä.
Pihaan ei tule paikallisia, sen sijaan kaupunkilaisia ja ns. turisteja tulee urkkimaan ihan saunarantaan, koska motoristit ja pyöräilijät "löysivät ihanan pikkutien" joka tosinei vie muualle kuin meille.
Totta on, että teineille tämä ei ole hyvä paikka. Toisaalta teini-ikää kestää noin 6 vuotta ja siinä missä 13v kaupunkilaisnuori menee kauppakeskukseen ostamaan huumeita, täkäläinen nuori ajelee peltoautolla. Molemmat on älylliselle kehitykselle vaarallisia, mutta aika harvassa taitavat olla ne suomalaisnuoret, jotka voittavat huumeidenkäytön MM-kisoissa. Rallivoittajia kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin maamviljelijämiehen kanssa naimisiin ja ihanaa on. Teen omaa työtäni ja mies hoitaa tilaa. Suureen kaupunkiin on tunnin ajomatka.
Pidän siitä että kesäaamuna voi kusta suoraan rappusilta nurmikolle eikä ketään haittaa.
Maanviljelyllä ei kannata kuvitella elävänsä, jos sitä peltomaata ei ole jotain sataa hehtaaria. Lisätienestiä voi pientilalla saada, mutta ei sillä perhettä elätetä. Suosittelen tutkimaan ne työllistymismahdollisuudet ja tekemään päätöksen muutosta vasta sen jälkeen.
Noin niinkun muuten muutto kuulostaa mahtavalta ajatukselta. Itse olen kaupungista perheineni maalle muuttanut ja kyllä meillä elämänlaatu on vain parantunut muuton myötä. Vietetään paljon enemmän aikaa perheen kesken, kuin kaupungissa asuessa. Täällä on aina meneillään joku yhteinen pihaprojekti, johon osallistuu koko perhe. Meillä on myös pari hevosta, kanoja ja vuohia, joiden hoitoon kaikki osallistuvat.
Nyt kannattaa lähteä. Kun lapset on isompia, niin on vaikeampaa.
Ja ainahan sieltä pääsee pois, jos ei olekaan niin ihanaa kuin ajattelitte.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! ☺ Se on kyllä hyvä konsti että miettii plussia ja miinuksia ja aivan järjellä jo ajateltuna niitä plussia olisi todella paljon jos muuttaisimme. Puhuin jo lapsille että sinne voisi sitten hommata sen oman koiran ja vaikka pupun ja kanoja yms. Sais trampan ja paljun ym..ym.. aloin jo suunnittelemaan vaikka mitä yritystoimintaa ja terapiahevosta kehitysvammaisille lapsille, joulumarkkinoita maatilan pihapiiriin ym..ym..
Yksinäisyys ei varmasti olisi ongelma, päinvastoin kyläläiset tuntevat meidätkin jo melko hyvin ja ovat erittäin yhteisöllistä porukkaa. Voisi olla melkein päinvastoin, koska viihdyn erinomaisesti yksin/omien harrastusteni ja perheeni kanssa. Sukulaisiakin olisi lähellä.
Tää alkaa nyt kyllä kuulostamaan jo lähes mainospuheelta. 😀
Kuitenkin pelkään uuteen hyppäämistä vaikka toisaalta jossain sisimmässäni uskon että se olisi elämäni parhain päätös..Työkuviotkaan ei epäilytä, saisimme molemmat varmasti töitä sieltäkin mutta luulen että itse alkaisin tekemään jotain muuta ja ehkä ryhtyisin yrittäjäksi tai alkaisimme miehen kanssa viljelemään maata tms..
Yritysideassa tärkeintä on idean lisäksi tilan sijainti, sijainti ja sijainti. Joulumarkkinoita on melkein joka kylässä nykyisin, sekaan on hankala mahtua. Terapiahevoset... hieno ajatus, mutta miten asiakkaat saapuvat ja löytyykö säädösten vaatimia tiloja? Maalaiset yleensä teilaavat ideat siksi, että he tietävät yksinkertaisenkin idean toteuttamisen vaativan uskomattoman määrän paperityötä ja maksullisia lupia. Kyse ei siis ole ilkeydestä vaan realismista.
Nyt on trendinä kaupunkilaisten omavaraisuuden tukeminen eli tietty porukka vuokraa 5-10 aaria maata, kasvattaa siinä omat juureksensa ja vihanneksensa ja ostaa maanvuokraajalta esim. muokkauksen ja kastelun. Jos tila on sopivalla etäisyydellä kaupungista, tätä voisi kokeilla.
Kuka omistaa maatilan? Jos se on miehesi, niin sittenhän varmaan vietätte siellä jo nyt kaiken vapaa-ajan.
Jotenkin sain käsityksen, että tila on appivanhempien. Onko miehelläsi sisaruksia? Miten he suhtautuisivat asiaan? Miksi sinä olet miestäsi innokkaampi muuttamaan maalle?
Maalle vaan! Täällä on mukavaa!