Mies ei hoida vauvaa, olen täysin uupunut...
Meidän vauvamme on nyt 4kk ikäinen ja mies ei ole tänä aikana hoitanut vauvaa oikeastaan yhtään. Vaipan vaihtanut ehkä viisi kertaa ja syöttänyt pari kertaa. Pulloruokinnalla siis mennään kun vauva ei huoli rintaa, ja siltikään ei syötä. Ei ole koskaan kylvettänyt eikä todellakaan herää yöllä tai aamulla hoitamaan vauvaa, että minä saisin joskus nukkua. Ei myöskään tee kotitöitä tai käy kaupassa, itse on nekin hoidettava tai jää tekemättä. Ei viitsi edes silloin hoitaa, kun minä teen ruokaa tai siivoan tai pyykkään, ehkä hetken juttelee vauvalle ja hetken päästä tuo minulle että "tässä on paketti." tai sitten tokaisee johonkin asiaan, esim vaipanvaihtoon tai mihin vaan että "ei mulla oo koulutusta." siis vauvanhoitoon???! Sitä opitaan tekemällä.
Mies itse nukkuu päiväunia ja aamulla myöhään, vaikka pitäisi mennä töihin. Hän siis pystyy röhnöttämään työpäivisin kotona kun on varastolla yksinään töissä ja asumme ihan vieressä. Ei ole siis edes rankka työ.
Minä en koskaan pääse ilman vauvaa käymään vaikka kaupassa, ellen vie äidilleni vauvaa hoitoon. Mies menee aina omia menojaan ja on ollut ehkä enimmillään puoli tuntia yksinään vauvan kanssa, muuten vie omalle äidilleen vauvan hoitoon. Kaiken lisäksi mies on ryypännyt koko pääsiäisen, torstaina, perjantaina ja lauantaina oli baarissa kavereidensa kanssa ja nytkin taas saunomassa kaverinsa kanssa. Ja nyt lapsen saatuaan on sopinut kaksi ulkomaan reissua kavereiden kanssa. tässä kuussa lähtevät saksaan ja juhannukseksi hollantiin. Ja vaikka kuinka tästä hänelle puhun niin mikään ei koskaan muutu. Saan ehkä yhdet päikkärit nukkua ja mies luulee, että asia korjaantuu sillä. Olen aivan täysin uupunut, väsynyt, alakuloinen ja yliherkkä, itken koko ajan. Tälläkin hetkellä itken hysteerisesti vauva sylissä, kun näyttäisi siltä että on nälkä taas ja pitäisi syöttää. Ahdistaa syöttää taas vauvaa koska en vaan kerta kaikkiaan jaksaisi. Ja en vaan itse pysty siltikään lähtemään mihinkään tuulettumaan ilman vauvaa ainakaan pitkäksi aikaa kun poden huonoa omatuntoa ja tunnen itseni huonoksi äidiksi. Eihän sen niin pitäisi mennä, miksi tuntuu siltä?? Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Ihan sama kuin olisin yksinhuoltaja. Kannattaisiko tässä ruveta sinkkuäidiksi, jos joskus saisi sitten vain olla kun vauva on vaikka miehellä. Pakko oli purkaa tuntojaan kun en tiedä enää kenelle jutella.
Kommentit (49)
Jätä se sika kun sitä näyttää kerjäävän. Ei suhteessa voi elää vapaamatkustajana, ainakaan enää kun lapsia on hankittu. Tiedät sen itsekin.
Neuvolasta saa apua. Ehkä lastensuojeluilmoitus herättää miehen toimimaan.
Lyö kortit pöytään. Ilmoita että jos ei muutu meininki radikaalisti, se oli siinä, et lupautunut tälläiseen parisuhteeseen, luulit että lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä.
Ja syy siihen, että olet hänen kanssaan, on mikä?
Asumusero. Itse en kyllä kattelis tommosta enää päivääkään. Miten asiat oli ennen lapsen tuloa? Osallistuiko mies esim. kotitöihin, kaupassa käyntiin jne.
Voima hali sinulle! Olen itsekin elänyt samankaltaisessa tilanteessa ollut. Muista!! Sinä selviät kyllä!!
Oletteko keskustelleet miehesi kanssa asiasta? Ymmärtääkö hän olevansa lapsen vanhempi, jonka velvollisuuksiin kuuluu mm. lapsen hoitaminen?
Kuulostaa pahalta..tarvitset selvästi apua sinne. Voisiko vaikka äitisi tulla luoksesi muutamaksi yöksi. Saisit nukuttua ja purettua tuntoja!Miehelläs on nyt kasvun paikka. Ei tuommoisella miehellä tee Mitään, joko ottaa vastuuta tai pistät menemään! Vauvasta pitää kuitenkin huolehtia, jos et jaksa itse, on vastuusi hankkia sinne apuja!!
Ettekö keskustelleet ollenkaan tulevasta vauva-ajan arjesta raskauden aikana? Sanot suoraan miehelle että pahimmillaan voit satuttaa teidän lasta ellei sinulle anneta omaa aikaa palautua. Ethän itse tee sitä virhettä että esim.siivoat kun lapsi nukkuu? Silloin nukut sinäkin. Jos mies ei sitä ymmärrä on täysi aasi.
Hae rohkeasti heti apua! Vauva on nyt tärkein. Ennen kuin saat neuvolaan yhteyttä, pyydä äitiäsi auttamaan.
Tarkoitus ei oke ilkeillä, mutta miten ihmeessä tuollaiseen tilanteeseen edes päätyy? Ettekö puhuneet ennen vauvaa, ettekö jakaneet silloin kotitöitä, miten ihmeessä et ole jo tarttunut raivelista kiinni ja todennut että nyt ukko riittää?? Miten ihmeessä murehdit vaan täällä palstalla, puhuisit nyt vaikka eka äidillesi jos kerran auttaa enemmän kuin miehesi..
Et tarvitse tuollaista mieslasta, pärjäät paremmin vauvan kanssa kahdestaan. Mies on vaan ylimääräinen painolasti, joka kannattaa heivata.
Kerro miehellesi, miten sinä näet asian. Kysy häneltä, kuinka hän näkee asian. Näkemyksenne voivat olla aivan toisenlaiset. Älä hermostu tai romahda saamiisi vastauksiin. Kysy mitä tälle tilanteelle voidaan tehdä yhdessä? Kerro että sinä tarvitset häntä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Teidän molempien täytyy luottaa toisiinne ja siihen, että selviätte yhdessä tulevan vuoden. Jos ette löydä yhteistä polkua jo 2-3 päivän aikana, niin tulee sinun kääntyä neuvolan puoleen ja pyytää apua. He ovat siellä sinua ja lastasi varten. Älä jää yksin ja älä pelkää. Sinä olet arvokas. Sinä olet maailman paras äiti lapsellesi. Sinä et vaadi miestäsi olemaan mailman paras isä sinun mieliksesi, vaan lastanne varten. Kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella. Ole vahva ja itke välillä, jotta jaksat taas olla vahvempi. Voimia ❤
Miksi et voi mennä sinne äidille pariksi viikoksi?
Onko mies teini? Ainakin kuulostaa siltä: Ei mene töihin, kun haluaa nukkua, ei huolehdi kodista, varmaan tilaisi ruokaa joka päivä, jos sinä et sitä valmistaisi, ei halua ottaa vastuuta lapsestaan, haluaa vaan hengailla kavereidensa kanssa, lähtee matkalle silloin kun huvittaa.... Sinkkuelämää pari suhteessa, sehän noukkii rusinat pullasta, kun kotipiika toimii ja varmaan pildeäkin saa halutessaan. Surullinen "parisuhde"
Vierailija kirjoitti:
Meidän vauvamme on nyt 4kk ikäinen ja mies ei ole tänä aikana hoitanut vauvaa oikeastaan yhtään. Vaipan vaihtanut ehkä viisi kertaa ja syöttänyt pari kertaa. Pulloruokinnalla siis mennään kun vauva ei huoli rintaa, ja siltikään ei syötä. Ei ole koskaan kylvettänyt eikä todellakaan herää yöllä tai aamulla hoitamaan vauvaa, että minä saisin joskus nukkua. Ei myöskään tee kotitöitä tai käy kaupassa, itse on nekin hoidettava tai jää tekemättä. Ei viitsi edes silloin hoitaa, kun minä teen ruokaa tai siivoan tai pyykkään, ehkä hetken juttelee vauvalle ja hetken päästä tuo minulle että "tässä on paketti." tai sitten tokaisee johonkin asiaan, esim vaipanvaihtoon tai mihin vaan että "ei mulla oo koulutusta." siis vauvanhoitoon???! Sitä opitaan tekemällä.
Mies itse nukkuu päiväunia ja aamulla myöhään, vaikka pitäisi mennä töihin. Hän siis pystyy röhnöttämään työpäivisin kotona kun on varastolla yksinään töissä ja asumme ihan vieressä. Ei ole siis edes rankka työ.
Minä en koskaan pääse ilman vauvaa käymään vaikka kaupassa, ellen vie äidilleni vauvaa hoitoon. Mies menee aina omia menojaan ja on ollut ehkä enimmillään puoli tuntia yksinään vauvan kanssa, muuten vie omalle äidilleen vauvan hoitoon. Kaiken lisäksi mies on ryypännyt koko pääsiäisen, torstaina, perjantaina ja lauantaina oli baarissa kavereidensa kanssa ja nytkin taas saunomassa kaverinsa kanssa. Ja nyt lapsen saatuaan on sopinut kaksi ulkomaan reissua kavereiden kanssa. tässä kuussa lähtevät saksaan ja juhannukseksi hollantiin. Ja vaikka kuinka tästä hänelle puhun niin mikään ei koskaan muutu. Saan ehkä yhdet päikkärit nukkua ja mies luulee, että asia korjaantuu sillä. Olen aivan täysin uupunut, väsynyt, alakuloinen ja yliherkkä, itken koko ajan. Tälläkin hetkellä itken hysteerisesti vauva sylissä, kun näyttäisi siltä että on nälkä taas ja pitäisi syöttää. Ahdistaa syöttää taas vauvaa koska en vaan kerta kaikkiaan jaksaisi. Ja en vaan itse pysty siltikään lähtemään mihinkään tuulettumaan ilman vauvaa ainakaan pitkäksi aikaa kun poden huonoa omatuntoa ja tunnen itseni huonoksi äidiksi. Eihän sen niin pitäisi mennä, miksi tuntuu siltä?? Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Ihan sama kuin olisin yksinhuoltaja. Kannattaisiko tässä ruveta sinkkuäidiksi, jos joskus saisi sitten vain olla kun vauva on vaikka miehellä. Pakko oli purkaa tuntojaan kun en tiedä enää kenelle jutella.
Jätä se v*tun persläpi. T: Isä minäkin.
Laita ahtaalle. Joko tai NYT. Kun asioista sovitaan, niin kyllä niitä kavereitakin näkee. Muksut on kuitenkin AINA ykkösiä.
Eroa ennen kuin väsyt. Paremmin pärjäät kun sinulla on vain yksi vauva. Älä missään nimessä tee toista ruollaisen keharin kanssa. Pyydä apua neuvolasta tai äidiltäsi tai ystäviltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehellesi, miten sinä näet asian. Kysy häneltä, kuinka hän näkee asian. Näkemyksenne voivat olla aivan toisenlaiset. Älä hermostu tai romahda saamiisi vastauksiin. Kysy mitä tälle tilanteelle voidaan tehdä yhdessä? Kerro että sinä tarvitset häntä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Teidän molempien täytyy luottaa toisiinne ja siihen, että selviätte yhdessä tulevan vuoden. Jos ette löydä yhteistä polkua jo 2-3 päivän aikana, niin tulee sinun kääntyä neuvolan puoleen ja pyytää apua. He ovat siellä sinua ja lastasi varten. Älä jää yksin ja älä pelkää. Sinä olet arvokas. Sinä olet maailman paras äiti lapsellesi. Sinä et vaadi miestäsi olemaan mailman paras isä sinun mieliksesi, vaan lastanne varten. Kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella. Ole vahva ja itke välillä, jotta jaksat taas olla vahvempi. Voimia ❤
En usko, että jos tuo nulikka ei ymmärrä auttaa yhtään vaimoaan lastenhoidossa ja pitää vain omaa kivaa, niin tajuaa yhtään mitään vaikka sanoisi. Miten se äijä voi olla noin lapsi ja pihalla? Minkä ikäinen se muuten on?
Ansaitset apua ja sinun on sitä saatava, jos ei mieheltäsi, nin joltain muulta. Miehesi ei ansaitse lasta eikä sinua.
Voi hyvänen aika sinua, voisinpa auttaa :(