Apua masennukseen

Minä en tule pääsemään masennuksesta ikinä, mutta on helpompia ja vaikeampia jaksoja. Pirullisinta on se, että kun masennus on syvimmillään, ei vain tee asioita, jotka helpottaisivat oloa. Siinä ei auta hyvää tarkoittavat eivätkä turhautuneet neuvot. Kun menee huonosti,  menee todella huonosti. En osaa sanoa muuta kuin että elää vaikka piruuttaan. Kun vähän helpottaa - omalla kohdallan keväisin - alan itse huolehtia säännöllisest syömisestä ja liikunnasta.

Siedettävää olotilaa ylläpitävät siis arjen kohtuullinen säännöllisyys, edes jotenkin toimivat sosiaaliset suhteet ja liikunta. Vähäinenkin liikunta auttaa. Jos et jaksa salille, kävele edes parin kilometrin lenkki. Itse olen takonut itselleni ajatusta, että tee edes jotakin. Jos ei jaksa paljon, vähäkin on eteenpäin. Ylipäätään masennuksesta ja traumanjälkeisistä oireista kuntoutuminen tapahtuu pienin askelin. Suuret muutokset ovat harvinaisia.

Minulla on sellainen ajatus, että rankkojen kokemusten käsittelyssä puhumisesta on vain rajallisesti apua. Olennaista ovat korjaavat kokemukset. Sinun tapauksessasi sellaisia voisivat varmaankin olla turvalliset ja hyvin toimivat ihmissuhteet, pyyteetön huolenpito ja mitä nyt oikeaan lähimmäisenrakkauteen katsookin kuuluvan.