Ahdistaa kun lapset ei halua syödä mitään erikoisempia ruokia, aina jotain samaa makaronipaskaa pitää laittaa...

Vaihdetaas muksuja vähäksi aikaa. Nää mun tulee niin hiton kalliiksi, kun aina pitää olla etanoita tai muuta  vastaavaa alkupalaksi, sisäfilettä ja liekitettyä jälkiruokaa.

Mitä jos ottaisit lapsilta vallan pois? 

Ja mun lapsi rakastaa valkosipulietanoita ja just valitti et äiti miks meil on aina kanaa, miks ei koskaan vaik viiriäisiä tai riekkoa??

Revi sit siitä....

Luultavasti ne jossain vaiheessa kasvaa tuosta yli. Olin lapsena samanlainen, tuli helposti oksettava olo jos ruoan suuntuntuma oli vääränlainen ja milloin mitäkin. Nykyään kokeilen mielelläni uusia ruokia. Tosin, eihän tämä tieto kyllä auta siihen, että joudut itse tässä hetkessä syömään noita tylsiä pöperöitä...

Kyse on siitä, mihin heti ihan pienestä asti kasvattaa. Lasten käytös ja tavat peilaavat heidän vanhempiaan.

Miksi annat lasten pomottaa? päätösvalta siitä mitä syödään kuuluu vanhemmalle. Jos ei kelpaa olkoon syömättä. 

Kun saat ahdistukseltasi kerättyä voimia, kokeile olla viikon ajan tiukkana ruokien kanssa. Varaudu itkupotkuraivareihin ja kurkkunsa kipeiksi karjuviin penskoihin, mutta pysy viikon ajan lujana. Jo tuossa ajassa saat varmasti muutosta aikaan. Tarjoa erilaisia terveellisiä ruokia, älä anna täyttää mahaa esim. leivällä ja muroilla jos ei kelpaa. Lapset eivät ehdi vielä nääntyä, vaikka osoittaisivat mieltään ensimmäiset 5 päivää ja olisivat syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, mihin heti ihan pienestä asti kasvattaa. Lasten käytös ja tavat peilaavat heidän vanhempiaan.

Niin totta. Minun lapsuudessa oli itsestään selvää että lapsen nirsoilun mukaan ei ruokaa laiteta. Sitä oppi syömään mitä lautasessa oli, vaikkei siitä aina pitänytkään.

Kyllä minäkin välillä kysyn mitä lapset haluavat syödä. Vastaus on aina lasagnea, kaalilaatikkoa ja makaronilaatikkoa. Mutta meillä lapset eivät päätä aina mitä syödään, vain silloin kun on kysytty.

Teet lapsille karhunpalveluksen, jos et totuta niitä monipuolisesti erilaisiin ruokiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun saat ahdistukseltasi kerättyä voimia, kokeile olla viikon ajan tiukkana ruokien kanssa. Varaudu itkupotkuraivareihin ja kurkkunsa kipeiksi karjuviin penskoihin, mutta pysy viikon ajan lujana. Jo tuossa ajassa saat varmasti muutosta aikaan. Tarjoa erilaisia terveellisiä ruokia, älä anna täyttää mahaa esim. leivällä ja muroilla jos ei kelpaa. Lapset eivät ehdi vielä nääntyä, vaikka osoittaisivat mieltään ensimmäiset 5 päivää ja olisivat syömättä.

Välinpitämättömyys voi olla jossakin asiasta tehokastakin kasvattamista. Älä katso lapsen suuntaankaan aikooko lapsi syödä enää koskaan mitään vaiko ei. Tuijottele kynsiäsi, mutta älä kiinnitä huomiota ruokaan. Kun lapsi ei saa huomiota hänellä ei ole mitään millä pelata.

Lapset vasta harjoittelevat omalle epämukavuusalueelleen menemistä. Vanhemman on tuettava tuota harjoittelua, eikä vanhempi saa pelätä lapsen tunteita harjoitellessa.

Miksi äidit ei hyväksy sitä, että salaatti tarjotaan 5 eri kiposta eli voi ottaa lautaselle erikseen paprikaa, kurkkua, kanaa, melonia ja keräsalaattia sen sijaan että ne on sotkettu keskenään?

Lapsille kannattaa opettaa, että ruoka on vallankäyttöä eli joko tottelet ja syöt tai sitten olet nälkäinen. Jopa pieni lapsi oppii hyvin nopeasti siihen, että ei syö, että ei välitä näläntunteesta. Sen voi sammuttaa vedellä ja jos vesikin kielletään, niin lapsi alistuu siihen, että kuivuu. Silloin muuttuu apaattiseksi eikä jaksa enää leikkiä, mutta äiti on saavuttanut tärkeimmäin eli lapsi ei enää pomota.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin välillä kysyn mitä lapset haluavat syödä. Vastaus on aina lasagnea, kaalilaatikkoa ja makaronilaatikkoa. Mutta meillä lapset eivät päätä aina mitä syödään, vain silloin kun on kysytty.

Niin meilläkin tehdään. Kootaan yhdessä se viikon ruokalista johon jokainen saa kertoa toiveensa, mutta lopullinen päätös on vanhemmilla. Tämä toimii aika hyvin kun lapset tietää, että sitä heidänkin ruokaa on tulossa.

Ei kai siitä mitään haittaa ole jos teet itse omat ruuat? Mä aika harvoin syön samaa ruokaa kuin lapset. En pidä hirveästi esim. lihasta ja kuitenkin lapset tykkää. Mua ei haittaa vaikka teen omat ruuat, ei siinä iso vaiva ole ja voin ottaa niitä sitten evääksi töihinkin.

Jokainen valitsee itse taistelunsa. Jos haluaa itselleen kurjan elämän, niin toimii juuri niin kuin 7 ehdottaa.Fiksumpi vanhempi ei viitsi ruuasta riidellä, koska sitä riittää. Tarjolla olevasta saa valita eli jos haluaa syödä pelkkiä kurkunpaloja, niin asia selvä. Viereisen sosekeiton jääminen kokonaan äidille ei kaada kenenkään maailmaa. Jonain päivänä lapsi haluaa kokeilla sosekeittoa ihan pakotamatta, mutta sen odotteluun ei nykyäideillä ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit ei hyväksy sitä, että salaatti tarjotaan 5 eri kiposta eli voi ottaa lautaselle erikseen paprikaa, kurkkua, kanaa, melonia ja keräsalaattia sen sijaan että ne on sotkettu keskenään?

Lapsille kannattaa opettaa, että ruoka on vallankäyttöä eli joko tottelet ja syöt tai sitten olet nälkäinen. Jopa pieni lapsi oppii hyvin nopeasti siihen, että ei syö, että ei välitä näläntunteesta. Sen voi sammuttaa vedellä ja jos vesikin kielletään, niin lapsi alistuu siihen, että kuivuu. Silloin muuttuu apaattiseksi eikä jaksa enää leikkiä, mutta äiti on saavuttanut tärkeimmäin eli lapsi ei enää pomota.

Ja miksi äidit ei ota niitä lapsia mukaan tekemään ja kokoamaan niitä omia annoksiaan? Lapset, kun voi ikätasonsa mukaisesti pilkkoa, muovata jauhelihataikinaa, paistaa, jne. Vain mielikuvitus on rajana.

Otat lapset ruuaanlaittoon mukaan. Esim. Annat vadin johon lapset tekee salaatin. Riippuen heidän kyvyistään joko pilkkovat itse tai valmiiksi pilkotuista. Siinä he sitten asettelelevat niin että voivat itse syödä. Ja muuhunkin.

Meillä on yksi kesä kierretty Eurooppaa pelkällä spaghetti bolognesella. Seuraavana vuonna kersat vetelivät jo sinisimpukoita. Esimerkin voimaa, sitkeyttä tarjota uusia ja sisua olla tekemättä numeroa syömiskronklaamisesta, niin kyllä se siitä ajan kanssa.

Jos äiti kutsuu ruokaa paskaksi, ei hänen lapsiltaan voi ihmeitä odottaa edes ruokavalion suhteen .....oi tapoja.