Ystävä jumiutuu murehtimaan
Minulla on hyvä ystävä, joka on kovasti huolissaan ympäristön tilasta. Joka tapaamisella tämä aihe nousee esiin ja ystävä käy yksityiskohtaisesti läpi esimerkiksi hiljattain tästä aiheesta lukemiaan uutisia.
Nämä keskustelut ovat melko raskaita. Miten voisin välillä kohteliaasti ohjata keskustelua kevyempiin aiheisiin siten, ettei ystävä koe että hänen huolenaiheitaan väheksytään?
Kommentit (17)
Ilmaise hänelle että ymmärrät hänen huolensa.
Jos aina mitätöit ja vähättelet, hän jatkaa maailman tappiin saakka.
Rasittava ystävä, joku viherpiipertäjä ja maailmansyleilijä?
Vierailija kirjoitti:
Ilmaise hänelle että ymmärrät hänen huolensa.
Jos aina mitätöit ja vähättelet, hän jatkaa maailman tappiin saakka.
Olen sanonut, että nämä ovat myös minusta isoja ongelmia, mutta ystävä jatkaa silti puhumista. Vaikka samat asiat huolestuttavatkin, niin en haluaisi silti käyttää yhteistä aikaa pelkkään voivotteluun.
Sanot ystävälle että joo se on aivan totta että tilanne on tuo mutta me ei voida asialle mitään juuri nyt.Sitten alat kertomaan päivästäsi jotain joka toivon mukaan saa ystäväsi unohtamaan maailmanparannuksen.
Vierailija kirjoitti:
Rasittava ystävä, joku viherpiipertäjä ja maailmansyleilijä?
Ihana ihminen! Onhan hän tärkeä ystäväni. 😍
Vierailija kirjoitti:
Sanot ystävälle että joo se on aivan totta että tilanne on tuo mutta me ei voida asialle mitään juuri nyt.Sitten alat kertomaan päivästäsi jotain joka toivon mukaan saa ystäväsi unohtamaan maailmanparannuksen.
Pitää kokeilla jos tämä toimisi. Ystävällä on paljon aikaa miettiä asioita ja siksi tämä huoli ympäristöstä varmaan onkin niin pinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Aika raskasta jos noin jumiutuu aiheeseen :(
On kyllä, varsinkin koska tätä tapahtuu ihan joka kerran kun tapaamme. Ystävä on ottanut raskaan taakan harteilleen. Näitä asioita ei pelkästään yhden ihmisen voimin saada kuntoon. Jatkuva murehtiminen voi uuvuttaa kenet tahansa.
Pitäisikö sinun luetella hänelle kaikki asiat, joita teet ympäristön eteen, ja ehdotella hänelle elämänparannuksia, että hän rauhoittuisi?
Valehtele vaikka, että olet alkanut käyttää palashampoota, ettei tule muovijätettä. Hae netistä joku shampoomerkki ja suosittele sitä lämpimästi ystävällesikin. Muistuta häntä jatkuvasti siitä, että veganismi on ympäristölle ystävällisempää, ja zero waste -elämäntavalla saa jätteet näppärästi minimiin. Kas näin siirrytte valittamisesta ratkaisukeskeiseen toimintamalliin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun luetella hänelle kaikki asiat, joita teet ympäristön eteen, ja ehdotella hänelle elämänparannuksia, että hän rauhoittuisi?
Valehtele vaikka, että olet alkanut käyttää palashampoota, ettei tule muovijätettä. Hae netistä joku shampoomerkki ja suosittele sitä lämpimästi ystävällesikin. Muistuta häntä jatkuvasti siitä, että veganismi on ympäristölle ystävällisempää, ja zero waste -elämäntavalla saa jätteet näppärästi minimiin. Kas näin siirrytte valittamisesta ratkaisukeskeiseen toimintamalliin.
Ystävä tuntee minut pitkältä ajalta. En siis pysty tuolla tavoin sumuttamaan häntä. Hän toki pitää minusta, mutta emme ole kaikista asioista aivan samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna kuuntelisin.
Olen kuunnellut näitä välillä lähes sanasta sanaan samana toistuvia juttuja jo monta vuotta. Osa ystävän huolenaiheista on jopa suoraan sanottuna melko absurdeja, kun hän niin pitkään näitä samoja juttuja on ehtinyt murehtia.
Ystäväsi turhautuu, koska hän ei pysty tekemään mitään konkreettista ympäristön hyväksi. Hänen olisi hyvä saada harrastus, jossa voisi konkreettisesti parantaa ympäristön tilaa. Esim roskien keruu.
Ihan kuin puhuisit tädistäni. Kaikki maailman asiat huolestuttavat häntä ja niistä huolistaan hän haluaa puhua kaikille. Ihmisten kemikaalikuormasta, joka lopulta saastuttaa hautausmaiden maaperän, tatuoitujen kohtaloa (siis, kun eihän ne värit siihen iholle jää vaan kulkeutuvat elimistöön ja raukka myrkyttyy) hän suree kovasti, näin pari esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin puhuisit tädistäni. Kaikki maailman asiat huolestuttavat häntä ja niistä huolistaan hän haluaa puhua kaikille. Ihmisten kemikaalikuormasta, joka lopulta saastuttaa hautausmaiden maaperän, tatuoitujen kohtaloa (siis, kun eihän ne värit siihen iholle jää vaan kulkeutuvat elimistöön ja raukka myrkyttyy) hän suree kovasti, näin pari esimerkkiä.
Tuntuu joskus siltä, että ystävä on saanut jostain päähänsä sellaisen ajatuksen, että ihmisen on koko ajan oltava jostain huolissaan, jos haluaa osoittaa muille sen, että päässä on jotain muutakin kuin sahajauhoja. Näinhän se ei tietysti ole. Kyllä fiksu ihminenkin saa välillä murehtimisen sijaan ihan vain iloita erilaisista asioista elämässään.
Onko joku keksinyt tällaisia tilanteita varten hyvää toimintamallia? Ihmisethän jumiutuvat välillä kaikenlaisiin muihinkin murheisiin.
Välillä ystävä lukee kaikenlaista vaihtoehtohuuhaatakin ja harvakseltaan (onneksi!) pohdiskelee vaikka miten lentokoneiden kemikaalivanoissa olevien aineiden avulla hallitaan ihmisten mieliä... joskus en tosiaan yhtään tiedä mitä näihin juttuihin edes oikein kannattaa sanoa.
Aika raskasta jos noin jumiutuu aiheeseen :(