Lue keskustelun säännöt.
Joutuuko kukaan muu salailemaan elämäänsä sukulaisiltaan?
27.03.2018 |
Ihan lähisukulaisiltakin. En vaan pysty kertomaan näille mitään, se asioiden päivittely ja nälviminen on hermoja raastavaa. Kaikki tekemiseni ja valintani kyseenalaistetaan, ja pahimmillaan saan soittoja siitä miten "ethän sä nyt oikeasti voi tehdä niin tai noin tai aio tehdä näin ja...". Yleensä kaikki tekemiseni vielä juorutaan eteenpäin. Välien katkaiseminen ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska se etten ilmaannu johonkin kissanristiäisiin pydettäessä on sukulaisten mukaan tietenkin merkki siitä, että minulle on puhjennut taas mt-ongelmia. Voi, kun liioittelisinkin.
Kommentit (21)
Joo, en mäkään kaikkea kerro sukulaisille. Mutta tuo ap:n kuvaus jättää nyt vähän auki, että mitä sä et kerro. Kyse kun voi olla siitä, että suku on oikeasti huolissaan ja sinä teet typeriä asioita tai sitten suku on kieroutunut. Mitä mieltä muut tavalliset aikuiset ovat näistä asioista, joita suku ei hyväksy? Opettajat, työkaverit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.. Voi sitä huutoa kun unohdin piilottaa rikkinäisen repun (jota käytin vapaa-ajan tarkoituksiin edelleen) ja äitini näki, että minulla on 2 reppua (joista vain toinen ehjä ja kaupunkikäytössä). Kun ei hänellä ole varaa KAHTEEN reppuun!
Häneltä pitää piilottaa aivan kaikki tai joka asiasta tulee hirveä saarna. Ihan sama onko 10 nappia vai uusi vihko, voi elämä ku olen TUHLANNUT!!! Ja kaikkea on LIIKAA!!!
Ap, oliko sun mt-ongelmat maanisia laadultaan?
Oletko ihan varma, että et ole vain turhan herkkä, ja he todellisuudessa ajattelevat vain parastasi antaessaan neuvojaan? Tuo viittaus aiempiin mt-ongelmiisi antaisi vähän olettaa siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en mäkään kaikkea kerro sukulaisille. Mutta tuo ap:n kuvaus jättää nyt vähän auki, että mitä sä et kerro. Kyse kun voi olla siitä, että suku on oikeasti huolissaan ja sinä teet typeriä asioita tai sitten suku on kieroutunut. Mitä mieltä muut tavalliset aikuiset ovat näistä asioista, joita suku ei hyväksy? Opettajat, työkaverit?
Siis esimerkkinä vaikkapa ala jota hain opiskelemaan, ulkomaanmatka kaverin luokse johon tutustuin tämän ollessa vaihtarina Suomessa, asuntoni sijainti... Ala oli kuulema minulle soveltumaton, ulkomaanmatka liian vaarallinen kun siellä vieraissa maissa tietenkin ryöstetään heti kun astut ulos lentokoneesta (yksi sukulainen jopa soitti ÄIDILLENI että minun täytyy ottaa tuonne kaverin luokse vielä joku muu tuttu mukaan ihan Suomesta), asuntoni oli paskassa paikassa ja olin tyhmä kun en valittanut ja vaatinut parempaa, yms. Lista on pitkä. Enkä ainakaan tietääkseni tee mitään kamalia virheitä, ihan hengissä olen selvinnyt ja olen tyytyväinen valintoihini. Eikä kukaan muu tuntemani aikuinen ihminen ole maininnut mitään samantapaistakaan kuin nuo rakkaat sukulaiset. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oliko sun mt-ongelmat maanisia laadultaan?
Nuo mt-ongelmani olivat masennusta teininä. Ap
Kyllä. Ja oma elämä ei tällä hetkellä hirveän hyvin onnistu, kun olen täällä lapsuuden kodissa valvovan silmän alla. Mutta, kaikki juorutaan eteenpäin, iiiihan kaikki. Just tein kouluhaun, laitoin 3. sijalle Savonlinnassa sijaitsevan amk:n sote-alan, hitsi jos sinne pääsisin. :D Ois suku kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Vuosikaudet. Peittelin tulojani, rahojani, tekemisiäni, koska isosiskoni ei kestä yhtään, jos minulla menee hyvin.
Lopulta kun hän taas kerran kiristi rahaa ja vaati maksamaan työttömän miehensä menoja, minulla paloi käämi. Lopullisesti. Elin just niin leveästi kuin itselläni oli varaa.
Tästä alkoi käsittämätön vainoaminen. Minusta on kanneltu veroviranomaisille, lastensuojeluviranomaisille... Olen joutunut hakemaan lähestymiskieltoa. Koko suvulle minua haukutaan aivan koko ajan.
Sisaresi on jollain tapaa sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Vuosikaudet. Peittelin tulojani, rahojani, tekemisiäni, koska isosiskoni ei kestä yhtään, jos minulla menee hyvin.
Lopulta kun hän taas kerran kiristi rahaa ja vaati maksamaan työttömän miehensä menoja, minulla paloi käämi. Lopullisesti. Elin just niin leveästi kuin itselläni oli varaa.
Tästä alkoi käsittämätön vainoaminen. Minusta on kanneltu veroviranomaisille, lastensuojeluviranomaisille... Olen joutunut hakemaan lähestymiskieltoa. Koko suvulle minua haukutaan aivan koko ajan.
Sisaresi on jollain tapaa sairas.
Narsisti. Hän peilaa minuun kaikki oman elämänsä kielteiset asiat. Edustan siis ”pahaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, joudun salaamaan kaikki miesasiat....
Hirvittää jo pelkkä ajatus siitä, että jos tulisi vakavampi suhde ja pitäisi suvulle/lähipiirille esitellä joku.
Siis aivan oikeasti asia on näin.
Syystä jota en ymmärrä, on jo pelkkä ajatus siitä että seurustelisin muutamalle (varatulle!!!) perheenjäsenelle todella kova paikka.
En tiedä, kateudesta vai mistä kyse?
Olen jo oppinut ettei omista miessuhteista kannata huudella, kun reaktiot ovat pelkkää vittuilua......
Itse en pysty kertomaan edes vakavasta, monivuotisesti parisuhteesta perheelleni. Välillä ihmetyttää miten olen onnistunutkin salaamaan tämän niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin 16-vuotiaana seurustella 23-vuotiaan latinomiehen kanssa. Salasin asian, kunnes se tuli esille ollessani melkein 18. Sain kuulla että pilaan elämäni, mies jättää minut, käyttää hyväksi, olen h uora, latinomaissa mies vie ja nainen vikisee jne, nainen on hellan ja nyrkin välissä. Eivät edes halunneet tavata kun mies on varas ja raiskari.
No, eivätpä tiedä että nyt 40-vuotiaana olen asunut jo 10 vuotta miehen kotimaassa. Kyllä, olin kotiäiti omasta tahdostani kunnes poikamme täytti 5, mutta nyt työskentelen korkeammassa asemassa kuin he olisivat ikinä osanneet uskoa.
En ole ollut perheeni kanssa tekemisissä sen jälkeen kun 18-vuotiaana muutin kotoa. Mies huolehti minut aikuisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Aloin 16-vuotiaana seurustella 23-vuotiaan latinomiehen kanssa. Salasin asian, kunnes se tuli esille ollessani melkein 18. Sain kuulla että pilaan elämäni, mies jättää minut, käyttää hyväksi, olen h uora, latinomaissa mies vie ja nainen vikisee jne, nainen on hellan ja nyrkin välissä. Eivät edes halunneet tavata kun mies on varas ja raiskari.
No, eivätpä tiedä että nyt 40-vuotiaana olen asunut jo 10 vuotta miehen kotimaassa. Kyllä, olin kotiäiti omasta tahdostani kunnes poikamme täytti 5, mutta nyt työskentelen korkeammassa asemassa kuin he olisivat ikinä osanneet uskoa.En ole ollut perheeni kanssa tekemisissä sen jälkeen kun 18-vuotiaana muutin kotoa. Mies huolehti minut aikuisuuteen asti.
Huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä, joudun salaamaan kaikki miesasiat....
Hirvittää jo pelkkä ajatus siitä, että jos tulisi vakavampi suhde ja pitäisi suvulle/lähipiirille esitellä joku.
Siis aivan oikeasti asia on näin.Syystä jota en ymmärrä, on jo pelkkä ajatus siitä että seurustelisin muutamalle (varatulle!!!) perheenjäsenelle todella kova paikka.
En tiedä, kateudesta vai mistä kyse?
Olen jo oppinut ettei omista miessuhteista kannata huudella, kun reaktiot ovat pelkkää vittuilua......
Sama, salaan kaikki miesasiat.
Mun sukulaiset taas ei oikein usko että masennus on oikea juttu. Peittelen sitä, että jouduin eroamaan koulusta ja yritän vaikuttaa reippaammalta kuin olen vaikka tekisi mieli hypätä sillalta kun en pysty mihinkään normaaliin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en mäkään kaikkea kerro sukulaisille. Mutta tuo ap:n kuvaus jättää nyt vähän auki, että mitä sä et kerro. Kyse kun voi olla siitä, että suku on oikeasti huolissaan ja sinä teet typeriä asioita tai sitten suku on kieroutunut. Mitä mieltä muut tavalliset aikuiset ovat näistä asioista, joita suku ei hyväksy? Opettajat, työkaverit?
Siis esimerkkinä vaikkapa ala jota hain opiskelemaan, ulkomaanmatka kaverin luokse johon tutustuin tämän ollessa vaihtarina Suomessa, asuntoni sijainti... Ala oli kuulema minulle soveltumaton, ulkomaanmatka liian vaarallinen kun siellä vieraissa maissa tietenkin ryöstetään heti kun astut ulos lentokoneesta (yksi sukulainen jopa soitti ÄIDILLENI että minun täytyy ottaa tuonne kaverin luokse vielä joku muu tuttu mukaan ihan Suomesta), asuntoni oli paskassa paikassa ja olin tyhmä kun en valittanut ja vaatinut parempaa, yms. Lista on pitkä. Enkä ainakaan tietääkseni tee mitään kamalia virheitä, ihan hengissä olen selvinnyt ja olen tyytyväinen valintoihini. Eikä kukaan muu tuntemani aikuinen ihminen ole maininnut mitään samantapaistakaan kuin nuo rakkaat sukulaiset. Ap
Apua, onkohan meillä sama suku! Minäkin olen joskus piilotellut vastaavia asioita välttääkseni kritiikin. Tai oikeastaan pahempaa. Sydänongelmista kärsivä äitini joutui kerran jopa sairaalaan kuultuaan, että lomallani otin halvan äkkilähdön ulkomaille... onhan se toki epänormaalia tehdä ex-tempore matkoja ulkomaille ja tietenkin vaarallista.
Ja kyllä, voitte arvata syyllistämisen asteen siitä, että elää normaalia elämää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, joudun salaamaan kaikki miesasiat....
Hirvittää jo pelkkä ajatus siitä, että jos tulisi vakavampi suhde ja pitäisi suvulle/lähipiirille esitellä joku.
Siis aivan oikeasti asia on näin.Syystä jota en ymmärrä, on jo pelkkä ajatus siitä että seurustelisin muutamalle (varatulle!!!) perheenjäsenelle todella kova paikka.
En tiedä, kateudesta vai mistä kyse?
Olen jo oppinut ettei omista miessuhteista kannata huudella, kun reaktiot ovat pelkkää vittuilua......Sama, salaan kaikki miesasiat.
Oho, joku muukin samassa tilanteessa.
Ja sitten jaksetaan päivitellä, etteikö sulla vieläkään ole ketään.
Huoh, oiskohan sillä että on tehty tiettyjen ihmisten käytöksellä ja puheilla (käsittämättömiä juttuja ollut) jotain tekemistä sen asian kanssa etten todellakaan tuo ketään näytille ennen kuin on aivan pakko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, joudun salaamaan kaikki miesasiat....
Hirvittää jo pelkkä ajatus siitä, että jos tulisi vakavampi suhde ja pitäisi suvulle/lähipiirille esitellä joku.
Siis aivan oikeasti asia on näin.Syystä jota en ymmärrä, on jo pelkkä ajatus siitä että seurustelisin muutamalle (varatulle!!!) perheenjäsenelle todella kova paikka.
En tiedä, kateudesta vai mistä kyse?
Olen jo oppinut ettei omista miessuhteista kannata huudella, kun reaktiot ovat pelkkää vittuilua......Sama, salaan kaikki miesasiat.
Oho, joku muukin samassa tilanteessa.
Ja sitten jaksetaan päivitellä, etteikö sulla vieläkään ole ketään.
Huoh, oiskohan sillä että on tehty tiettyjen ihmisten käytöksellä ja puheilla (käsittämättömiä juttuja ollut) jotain tekemistä sen asian kanssa etten todellakaan tuo ketään näytille ennen kuin on aivan pakko?
Minäkin salaan, mutta lähinnä siksi, että jokainen mies jonka kanssa olisin käynyt vaikka vain kahvilla nähtäisiin jo mahdollisena tulevana aviomiehenä. Saan edelleen kymmenen vuoden jälkeen kuulla teini-iän poikaystävästäni, jonka kanssa seurustelin puoli vuotta. Eikä voinut salata, kun olin vielä alaikäinen ja asuin kotona. Luulevat varmaan, että teini-iän lapsellinen seurustelusuhde on se elämäni ainoa ja merkityksellisin suhde mieheen... sen jälkeen en ole miehiin koskenutkaan. "No olisit nyt ottanut sen Pekan, siinä oli hyvä poika. "
No en koe että joudun mutta tosi vähän kyllä kerron suvulle, ihan luonnostaan jotenkin tällainen tilanne.
Minä. Vuosikaudet. Peittelin tulojani, rahojani, tekemisiäni, koska isosiskoni ei kestä yhtään, jos minulla menee hyvin.
Lopulta kun hän taas kerran kiristi rahaa ja vaati maksamaan työttömän miehensä menoja, minulla paloi käämi. Lopullisesti. Elin just niin leveästi kuin itselläni oli varaa.
Tästä alkoi käsittämätön vainoaminen. Minusta on kanneltu veroviranomaisille, lastensuojeluviranomaisille... Olen joutunut hakemaan lähestymiskieltoa. Koko suvulle minua haukutaan aivan koko ajan.