Muistoja Motivus Adlonista ja Centeristä

ei, en ole koskaan käynyt. aikanaan adlon tunnettiin siitä että siellä kävi hinurit.

Erehdyin kerran kokeilemaan Adlonia, olin käynyt muissa Motivuksissa jo tovin. Kysyin respan rouvalta jotain ihan käytännön asioita ja samalla latasin liikuntalipuista käyntikertoja kortilleni. Sain sellaisen vittuilu-, tuhahtelu- ja silmienpyörittelyshow’n ettei tosikaan. Sama akka ravasi kyyläämässä sitten, kun treenasin. En käynyt toiste.

Oliko Center Autotalossa vai siinä Kampin keskuksen ”kyljessä”? Ei ole tullut käytyä vuosiin, joten en muista kumpi on kumpi, mutta molemmat olivat omalla tavallaan kivoja ja sympaattisia paikkoja. Siirryin Motivuksesta työmatkan varrelle Salmisaaren Elixiaan ja vaikka puitteet olivatkin hulppeammat, ilmapiiri belfiepimuineen oli huonompi.

Hyviä muistoja kummastakin. Kävin Adlonissa Bailatino-tunneilla. Ensin todella hyvällä miespuolisella ohjaajalla, harmi kun en muista enää nimeä, joku L:lla alkava. Hän lopetti, ja tilalle tuli virolainen mies, olisiko ollut Mait-nimeltään? Hän siirtyi pankkialalle.

Adlonissa oli myös Iina Parosen todella rankat lihaskuntotunnit. Myös vatsatunnit olivat hyviä.

Centerissä kävin pitkään säännöllisesti. Olin juuri ostanut vuosikortin, ja sitten siellä tapahtui ohjaajapako, eli kaikki hyvät lähtivät: Sutu Markkanen, Janne Talasmaa, Jukka Ruotsalainen etc. 

Centerin sijainti oli hyvä, keskeisellä paikalla. Pääsin monille aikaisille iltapäivän tunneille, kun matka oli lyhyt töistä.

Motivuksen Salmisaaren sijainti ei ole minulle hyvä, ja Stockmanille on aikaisemmin pitänyt maksaa lisämaksu, jos on kymppikortti. Se on Motivuksessa hyvää, että voi ostaa kymppikortin, kuukausikortin tai vuosikortin, eikä pakoteta elinikäiseen jäsenyyteen.

Lämpimät muistot Motivuksesta. Aloutin salitreenaamisen 98 Adlonista. Kävin paljon jumoissa, jopa kaksi kertaa päivässä. Myös Centrumissa vehon talossa jumppaa, spinningiä, salia. Oli ihanaa aikaa vaikka överiks monesti meni mun treenit monesti. Oi niitä aikoja kun soinning tunneilla raikas hyvä musa, pöljettiin etu ja takaperin, ilman satulaa, milloin mitenkin roikkuen kahvoissa.

Adlonissa jumpattiin kilpaa yhden huippukuntoisen siron pimun kanssa. Hänellä oli turkoosi kokotrikoopuku. Meillä kahdella oli jumpissa aina ne keltaiset painavimmat jumppatangot 🤣. Ihania muistoja!

Ohjaajista muistan elävästi mm Iina Parosen, Tarja Runstenin. Oli monia muitakin mutta nimiä en muista. Sitten tuli muutto Turkuun ja Turun Motivukseen. Parikymmentä vuotta olin Motivuksen asiakas, kunnes meni konkkaan. Oli ihania aikoja ja muistelen lämmöllä. Nyt olen Fressissä, koska lähellä kotia. Homma ei toimi yhtään. Tekis mieli vaihtaa, mutta sijainnissa isot edut.