Lue keskustelun säännöt.
Meikaamattomat naiset! Kaipaisin vähän "vertaistukea"
23.03.2018 |
Itse lopetin meikkaamisen noin vuosi sitten (olen nyt 28). Vieläkin tulee kuitenkin sellainen "paine" välillä, että pitäisikö meikata kun on jotkut juhlat ym. En siis halua meikata, mutta koen jotain painetta asiasta.
Miten te muut lopetitte meikkaamisen ja oliko aluksi vaikeaa olla oma itsensä vai tuliko se luonnostaan?
Itse pidän nykyään itsestäni enemmän ilman meikkiä :)
Kommentit (79)
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo.. mä meikkasin 14v-32v varmaan joka ikinen päivä, sitten tuli joku stoppi ja en enää tykännyt meikata. Alussa meikkasin vain töihin ja juhliin, sitten yritin jättää sitäkin pois mut edelleen 36v ja meikkaan aina juhliin. Joku painostus mullakin on takaraivossa että PITÄÄ meikata juhliin vaikken itse yhtään haluaisi. Todella rasittavaa. Kai se on myös vähän istunnossani vikaa kun en ilman meikkiä kykene juhliin vaikka ihan hyvin välttäisi.
Mulla se meikkaaminen on vain jäänyt pikkuhiljaa pois. Tosin nykyään taas käytän välillä ruskeaa kajalia ja huulipunaa, en muuta. Mulla on sellainen väritys, että naama on välillä aika haljun näköinen, kun kulmatkin ovat vaaleahkot. Ei tunnu, että olisi vaikeaa olla oma itsensä, mutta nyt, kun ikää on tullut lisää (olen sua 10 vuotta vanhempi), on tullut tunne, että hieman pitää korostaa joitain puolia kasvoissa. En ole myöskään kokenut painetta. Ehkä siksi, että tuttavapiirissäkään ei meikkaaminen ole kovin suosittua.
Minä meikkaan välillä minimalistisesti kun haluan näyttää meikatulta; puuteri, poskipuna, huulikiilto, vaaleanruskea luomiväri, ripsari ja vähän kulmakynää. Normaalisti käytän vain huulirasvaa, puuteria ja poskipunaa tasoittamaan ja kirkastamaan ihoa.
Mielestäni juhliin voi laittaa vähän meikkiä vaikka olisit normaalisti meikkaamaton. Mutta jos koet että ilman meikkiä on parempi niin sillä tietysti mennään eikä kannata ottaa paineita.
Itselläni on vaaleat ripset ja kulmat joten tuntuu välillä että olen väritön haamu, mutta minulle sopii parhaiten kyllä omat vaaleat piirteeni ja olen niihin ihan tyytyväinen. Aluksi on vaikeaa mutta meikkaus alkaa vähitellen loppua ja luonnolliseen nassuun tottuu.
N18
Ei ole ollut vaikeaa olla meikkaamatta, enkä ole meikannut juhliinkaan. On tosi puhdas ja hengittävä olo kasvoissa kun ei meikkaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh kai voisin avautua nyt kun tilanne tuli vastaan:)
Olen 24 -vuotias. Aloin meikata siinä 16 -vuotiaana ja siitä asti sain paljon, siis todella paljon huomiota pojilta ja myöhemmin miehiltä. Huomasin ja tiedostin, että näytän todella kivalta meikattuna. Kuitenkin ilman meikkiä minua ei juuri edes vilkaissut kukaan ja jäin koukkuun siihen meikkiin ja sen tuomaan illuusioon, että näyttäisin erilaiselta. Lopulta nyt viime kesänä aivoni varmaan jotenkin kehittyivät ja tajusin etten tee vieraiden miesten huomiolla yhtään mitään, enkä edes enää oikein halunnut sitä. Yksi aamu sitten vain painelin menoihini ilman meikkiä ja vitsit mikä vapaus siitä koitti! :D nykyään olen mielestäni ihan söpökin ilman meikkiä ja mieheni ainakin tykkää. Ja toisaalta vaikken olisi söpö ilman meikkiä, niin mitä sitten? Elämä on paljon rennompaa kun ei ole niin sairaanloisen ulkonäkökeskeinen kuin minä olin, etten voinut edes roskia viedä ilman meikkiä..
No meni ejlä vähän ohi mutta halusin kertoa. Ja kysymykseen jos vielä vastaan niin juu, kyllä oli vaikeaa alkuun mennä ilman meikkiä paikkoihin jossa jotenkin "oletettiin" että meikkaan. Olin teinistä asti ollut se suvun "kaunotar" ja opin jotenkin siihen rooliin ja otin paineita sukulaisten tapaamisesta, että.ä olenkohan tarpeeksi laitettu. No nykyään se ei enää kiinnosta. On tärkeämpiäkin asioita.
Ripsiväriä laitan, en muuta. Olen pirteämmän näköinen ja huomaan että meikkaamattomana töissä ihmiset luulee että olen väsynyt ja siitä syystä voin olla kiukkuinen ja jättävät minut rauhaan, vaikka siis näin ei ole. En vain ole jaksanut tuhlata aikaa aamulla :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse meikkasin lukiossa vielä joka päivä kun menin ihmisten ilmoille, sen jälkeen pikku hiljaa, tuote kerrallaan jäänyt pois. Yksi iso motivaatio oli, kun huomasin että aknetyyppinen iho alkoi voimaan paremmin. Lisäksi alkoi ärsyttämään kun silmiin aina valui ripsarit, vaikka oli muka kuinka vedenpitävää. Mukavuudenhalu voitti? nykyään käytän kajalia, välillä. Siinä se.
En pahemmin asiaa mieti, vaikka ehkä juuri juhlissa tulee tietoiseksi että miltei kaikilla on meikkivoiteet ja poskipunat jne. Ripset tönkköinä. Rupee miettimään että ajatteleeko joku että olen epäkohtelias kun en panosta? Laitan kyllä hiukset ja vaatteet, ei sillä. No ajatelkoot. Mutta koska kulttuuri tuputtaa meikkaamista, ei sen sisäistämisestä pääse helposti. Pitää miettiä säästynyttä aikaa ja rahaa!
P.s. En mitenkään pidä meikkaajia pinnallisina tai muuta. Kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut vaikeaa olla meikkaamatta, enkä ole meikannut juhliinkaan. On tosi puhdas ja hengittävä olo kasvoissa kun ei meikkaa :)
Tämä! Hyi se tunne kun hikoili ja ne meikit muhi naamassa esim. Kesällä tai kuntosalilla. Ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh kai voisin avautua nyt kun tilanne tuli vastaan:)
Olen 24 -vuotias. Aloin meikata siinä 16 -vuotiaana ja siitä asti sain paljon, siis todella paljon huomiota pojilta ja myöhemmin miehiltä. Huomasin ja tiedostin, että näytän todella kivalta meikattuna. Kuitenkin ilman meikkiä minua ei juuri edes vilkaissut kukaan ja jäin koukkuun siihen meikkiin ja sen tuomaan illuusioon, että näyttäisin erilaiselta. Lopulta nyt viime kesänä aivoni varmaan jotenkin kehittyivät ja tajusin etten tee vieraiden miesten huomiolla yhtään mitään, enkä edes enää oikein halunnut sitä. Yksi aamu sitten vain painelin menoihini ilman meikkiä ja vitsit mikä vapaus siitä koitti! :D nykyään olen mielestäni ihan söpökin ilman meikkiä ja mieheni ainakin tykkää. Ja toisaalta vaikken olisi söpö ilman meikkiä, niin mitä sitten? Elämä on paljon rennompaa kun ei ole niin sairaanloisen ulkonäkökeskeinen kuin minä olin, etten voinut edes roskia viedä ilman meikkiä..
No meni ejlä vähän ohi mutta halusin kertoa. Ja kysymykseen jos vielä vastaan niin juu, kyllä oli vaikeaa alkuun mennä ilman meikkiä paikkoihin jossa jotenkin "oletettiin" että meikkaan. Olin teinistä asti ollut se suvun "kaunotar" ja opin jotenkin siihen rooliin ja otin paineita sukulaisten tapaamisesta, että.ä olenkohan tarpeeksi laitettu. No nykyään se ei enää kiinnosta. On tärkeämpiäkin asioita.
Sairaalloinen, ei sairaanloinen.
Pahoittelut nipotuksesta.
Miten lopetin? No, en ole koskaan aloittanutkaan!
Paitsi siinä vaiheessa kun minulla todettiin ihosairaus (DLE), joka pahenee auringonvalossa, oli pakko opetella peitevoiteen ja puuterin käyttö. Nyt meikkaan, jos menen vaikka kesämökillä halkoja hakkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paine häviää ajanmyötä. Sehän osoittaa vaan rohkeutta ja näyttää että kelpaat itsellesi juuri sellaisena kuin olet. Jos joku asiasta jotain alkaa mässäilemään niin ehkä hänellä on sitten ongelmia oman itsetuntonsa kanssa eikä osaa kuvutella että joku voisi nauttia omista kasvoista sellaisenaan. Muuten siististi niin tuskin ketään edes huomaa. Itse olen 22 enkä ole meikannut mihinkään kahteen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
No voi jestas ... vai valehtelemiselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voit meikata (tai mennä meikattavaksi) erityiseen juhlaan. Pukeudut silloin myös eri tavalla ja eri vaatteisiin kuin tavallisesti. Mielestäni tässä ei ole ristiriitaa. En minäkään yleensä meikkaa, enkä käytä korkokenkiä, mutta nämä asiat viimeistelevät juhlavan asukokonaisuuden. Eli meikki, vaikka sitten pelkkä ripsiväri ja huulipuna, täydentävät juhlapukeutumisen.
Sellaisen neuvon annan tässä kevään korvalla, että saat kemikaalittoman "meikin" kun vaihdat mustan tai hiilenharmaan paitasi värikkääseen.
Suomalaisista monet ovat iholtaan keltapohjaisia eli syksyjä tai keväitä, ja vihoviimeinen yhdistelmä meille on talven kalpeus, meikittömyys ja musta väri.
Itse juuri tänään kävin pitkästä aikaa ulkona lounaalla, ja oli hauska huomata kuinka vaatteen oikea väri tekee ihosta tasaisemman ja nuoremman.
N41, meikitön ja meikkaustaidoton, mutta muuten kuvataiteista ja väreistä kiinnostunut.
Ärsyttää kun tähän ketjuun tulee ihmiset kertoon että juhlaan kantsii meikata. No ei tarvitse jos ei halua. Relax.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
No voi jestas ... vai valehtelemiselta
En ole kys.kommentoija. mutta kyllä se minustakin vähän huijaukselta tuntuu kun leikataan itsestään TÄYSIN eri näköinen. Mikä järki siinä edes on? Meikkaamisen ymmärrän, mutta tämä nykyajan varjostusmeikki jolla nenäkin muutetaan eri malliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
No voi jestas ... vai valehtelemiselta
En ole kys.kommentoija. mutta kyllä se minustakin vähän huijaukselta tuntuu kun leikataan itsestään TÄYSIN eri näköinen. Mikä järki siinä edes on? Meikkaamisen ymmärrän, mutta tämä nykyajan varjostusmeikki jolla nenäkin muutetaan eri malliseksi.
Siis meikataan ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
No voi jestas ... vai valehtelemiselta
En ole kys.kommentoija. mutta kyllä se minustakin vähän huijaukselta tuntuu kun leikataan itsestään TÄYSIN eri näköinen. Mikä järki siinä edes on? Meikkaamisen ymmärrän, mutta tämä nykyajan varjostusmeikki jolla nenäkin muutetaan eri malliseksi.
No eihän tuossa puhuttu mistään överivarjostuksista tms kyllähän nuo muutkin ehostukset on ihan samanlaista valehtelemista, jos sille tielle lähdetään...
Sinänsä musta ei ole vertaistukea antamaan kun en ole koskaan meikkaillut säännöllisesti (teiniaikoja ei lasketa...) mutta enpä nyt mitenkään erikoisesti koe painetta mistään suunnasta. Joskus saatan joihinkin juhliin tai vastaaviin meikata jotain pientä, enempään ei taidot riitä. Työhaastattelusta asti olen ollut töissäkin ilman pakkelia. Ja hyvin tässä on pärjätty :)
Ja vielä, en meikkaa koska a) en osaa, b) en jaksa aamuisin turhata siihen aikaa (tai iltaisin puhdistukseen) ja c) laadultaan paremmat/oman mieltymyksen mukaiset pakkelit ovat suht hintavia.