Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minulla on mahdollisuuksia vaikka mihin..

Buuking
23.03.2018 |

Mutta silti kusen kaiken, koska haalin liikaa enkä osaa sanoa "ei". Toisaalta en edes tajua, miten sitä sanoisi, kun jokainen ihminen, asia, harrastus, tilanne yms. on mahdollisuus. Jokaiselta voi oppia jotain.
Mutta sen sijaa, että keskittyisin edes yhteen kunnolla, yritän tehdä kymmentä samaan aikaan. Enkä voi luopua mistään, sillä sitten olen luovuttaja - sitä olen jo pitkään ollut.

Jatkuvasti alotan jotain uutta, en tee niitä aiempia loppuun. Lisäälisäälisää koko ajan. Kadulla puhun ihmisille ja annan numeroni eteenpäin. Sovin meneväni kaikkialle, kuuntelen jokaisen ihmisen tarinaa ja valitusta hymysuin hiljaa. Menen mukaan, koska on parempi olla ulkona kuin sisällä paikoillaan. Miettimättä. Minä en mieti lainkaan.

Olen aina myöhässä. Saavun töihin, tapaamisiin, tapahtumiin myöhässä. Olen jäljessä, kun jatkuvasti mietin paljastuvani. Kun mietin, että se paljastuu että minä en ole yhtään mitään. Minä en osaa mitään. En tiedä mitään.

Annan itsestäni esimerkin: jos olisin opiskelija olisin välillä myöhässä, mutta usein paikalla. Pintapuolisesti huolellinen ja ahkera, mutten koskaan tekisi läksyjä. En olisi koskaan läsnä ja vihkon ovat täynnä piirustuksia muistiinpanojen sijaa. En osaisi tehdä, sitä minkä vuoksi opiskellaan. En tietäisi edes, mistä puhutaan. Esitän vain osaavani, mutta välttelen vastuuta ja opettajan kohtaamista. Välillä innostuisin ja hankin kauniit kynät ja vihot motivoidakseni itseäni. Järjestän opiskelupiirejä ja suunnitelmia jajaja... Sitä motivoitumista kestää tunnin pari sitten se loppuu. Sitten on kasa suunnitelmia ja kaikkea turhaa kissan ristiäisistä ja juhlimisista ja en halua tehdä mitään siitä. Ja alan perumaan ja voivottelemaan flunssaa tai mitä ikinä.

Olen säälittävä.

Miksi esitän huolellista? Miksi en ole sitä oikeasti?

Mun elämä on aina ollut niin hyvää. Oon saanut kaikkea ja ollut paljon hyviä ihmisiä ympärilläni. Ja nyt vaan valitan ja työntänyt kaikki pois... Tai enemminkin kukaa ei enää siedä mua...

Mä oon surkea ihminen. Pahinta pohjasakkaa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla