Miksi kakessa piää kilpailla kuka on parempi tai nopeampi, eikö voisi vain nauttia

kaikessa siis :)

Muistan koulun hiihtokilpailut, nautin ja katselin maisemia, kun kuulin että joku tulee takana, menin jo valmiiksi ladun varteen ja annoin latua ja ihmettelin heidän höyryymistä. Maaliin tulin puoli tuntia toiseksi viimeisen jälkeen ja kaikki kannustivat, ajattelin "tullaan tullaan".

Olen ihmetellyt samaa lapsesta saakka, multa ilmeisetsi puuttuu kilpailuvietti jos ei nyt täysin niin melkein kokonaan :) Tähän varmana myöskin liittyy se, että kaikenlainen kilpavarustelu ja omaisuudella brassailu näyttää silmissäni huvittavalta tai surulliselta eikä saa aikaan mitään kateutta tjsp.

Mieti jos kilpailtaisi kellä tulee nopeiten. Siinä naiset jäisi aika puutteeseen. Oma ennätys on näköjään keski-iässä eikä sitä voi rikkoa. Laukesin heti kun työnsin sisään, siis ihan heti. Edes teininä ei sentään noin nopeasti tapahtunut. Syynhän täytyy olla naisessa, pihtasi liian monta päivää tai ylikiihoitti minut. Sehän on selvää ettei se ollut mun vika.

Jos ei ole kilpailuasetelmaa, ei ole myöskään syytä ponnistella ja ylittää niitä omia rajojaan. Ihmisen pitää poistua sieltä omalta mukavuusalueeltaa voidakseen kehittyä.

Miksi pitäisi esim. nähdä vaivaa kouluarvosanojen eteen, jos vain saisit sen koulutuspaikan katsomalla ulos  ikkunasta , miksi pitäisi nähdä vaivaa työhakemuksen, jos vain voisit kirjoitta nimesi ja saisit sen työpaikan. Nämä jo lapsuudessa opitut epämielltyttävät tilanteet on sitä elävää oppimateriaalia itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Nautinto voi syntyä myös siitä itsensä haastamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kilpailuasetelmaa, ei ole myöskään syytä ponnistella ja ylittää niitä omia rajojaan. Ihmisen pitää poistua sieltä omalta mukavuusalueeltaa voidakseen kehittyä.

Miksi pitäisi esim. nähdä vaivaa kouluarvosanojen eteen, jos vain saisit sen koulutuspaikan katsomalla ulos  ikkunasta , miksi pitäisi nähdä vaivaa työhakemuksen, jos vain voisit kirjoitta nimesi ja saisit sen työpaikan. Nämä jo lapsuudessa opitut epämielltyttävät tilanteet on sitä elävää oppimateriaalia itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Ehkä sinua ja kaltaisiasi vain kilpailu motivoi ponnistelemaan? Mutta älä kuvittele, että kaikki ovat samanlaisia. Minua esim. kiinnostavat asiat sinänsä, opiskelen niitä mielelläni lisää ilman että kukaan antaa osaamisestani jotain arvosanaa. 

Yliopistossa kyllä kävi niin, että jonkun pakollisen kurssin tenttiin luin, sain sen erinomaisen arvosanan, ja tentin jälkeen kaikki asiasisältö unohtui. Mitä hyötyä tuosta ponnistelusta nyt sitten kenellekään oli? 

Eikö voi keskittyä ponnistelemaan niissä asioissa, joista on oikeasti jotain hyötyä jollekin? Minua ainakin työelämässä motivoi asiakkaan tyytyväisyys, ei se että osaan tehdä jonkun asian työkaveria paremmin. Jatkuva kilpailuasema firman sisällä johtaa kyräilyyn ja selkäänpuukotteluun, tiedon pimittämiseen ym. ikävään. Firmalle se tietää hankaluuksia, mutta sinä varmaan ajattelet että samapa tuo, kilpailukykyisimmät työntekijät siityvät seuraavaan firmaan ennen kuin paatti kilpailun seurauksena uppoaa...

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kilpailuasetelmaa, ei ole myöskään syytä ponnistella ja ylittää niitä omia rajojaan. Ihmisen pitää poistua sieltä omalta mukavuusalueeltaa voidakseen kehittyä.

Miksi pitäisi esim. nähdä vaivaa kouluarvosanojen eteen, jos vain saisit sen koulutuspaikan katsomalla ulos  ikkunasta , miksi pitäisi nähdä vaivaa työhakemuksen, jos vain voisit kirjoitta nimesi ja saisit sen työpaikan. Nämä jo lapsuudessa opitut epämielltyttävät tilanteet on sitä elävää oppimateriaalia itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Miksei maailma sitten voisi olla sellainen, että koulutuspaikan saa katsomalla ulos ikkunasta ja työpaikan kirjoittamalla nimensä? Arvosanat ja työhakemuksethan ovat ihan epäolennaisia itse asian kannalta. Ja itse asia on se, että saadaan tehtyä hommia jotka pitävät ihmiskuntaa hengissä.

Sinä et varmaan lähtisi pelastamaan avantoon pudonnuttakaan, jollet tietäisi että vastarannalla on toinen pelastaja ja kilpailette siitä, kumpi saa palkkiokseen hengenpelastusmitalin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kilpailuasetelmaa, ei ole myöskään syytä ponnistella ja ylittää niitä omia rajojaan. Ihmisen pitää poistua sieltä omalta mukavuusalueeltaa voidakseen kehittyä.

Miksi pitäisi esim. nähdä vaivaa kouluarvosanojen eteen, jos vain saisit sen koulutuspaikan katsomalla ulos  ikkunasta , miksi pitäisi nähdä vaivaa työhakemuksen, jos vain voisit kirjoitta nimesi ja saisit sen työpaikan. Nämä jo lapsuudessa opitut epämielltyttävät tilanteet on sitä elävää oppimateriaalia itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Minua ei kiinnosta kilpailu, mutta olen ponnistellut mm. koulussa ja urheilussa ihan oman kehitykseni takia. Vertailu muihin EVVK, ainoastaan oma kehitys ja miten olen siinä edistynyt, oppinut uutta jne. Kehittyminen ei siis vaadi kilpailu kuin korkeintaan itseään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kilpailuasetelmaa, ei ole myöskään syytä ponnistella ja ylittää niitä omia rajojaan. Ihmisen pitää poistua sieltä omalta mukavuusalueeltaa voidakseen kehittyä.

Miksi pitäisi esim. nähdä vaivaa kouluarvosanojen eteen, jos vain saisit sen koulutuspaikan katsomalla ulos  ikkunasta , miksi pitäisi nähdä vaivaa työhakemuksen, jos vain voisit kirjoitta nimesi ja saisit sen työpaikan. Nämä jo lapsuudessa opitut epämielltyttävät tilanteet on sitä elävää oppimateriaalia itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Miksei maailma sitten voisi olla sellainen, että koulutuspaikan saa katsomalla ulos ikkunasta ja työpaikan kirjoittamalla nimensä? Arvosanat ja työhakemuksethan ovat ihan epäolennaisia itse asian kannalta. Ja itse asia on se, että saadaan tehtyä hommia jotka pitävät ihmiskuntaa hengissä.

Sinä et varmaan lähtisi pelastamaan avantoon pudonnuttakaan, jollet tietäisi että vastarannalla on toinen pelastaja ja kilpailette siitä, kumpi saa palkkiokseen hengenpelastusmitalin.

Ja sinä et lähtisi pelastamaan avantoon pudonnutta, koska kylmään veteen joutuminen ja suoritus missä voi pelastaa hengen mutta ehkä kuolla itse ei kuulosta kovin nautinnolliselta.

Ymmärrät varmaan miten huono vertauskuvasi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kilpailuasetelmaa, ei ole myöskään syytä ponnistella ja ylittää niitä omia rajojaan. Ihmisen pitää poistua sieltä omalta mukavuusalueeltaa voidakseen kehittyä.

Miksi pitäisi esim. nähdä vaivaa kouluarvosanojen eteen, jos vain saisit sen koulutuspaikan katsomalla ulos  ikkunasta , miksi pitäisi nähdä vaivaa työhakemuksen, jos vain voisit kirjoitta nimesi ja saisit sen työpaikan. Nämä jo lapsuudessa opitut epämielltyttävät tilanteet on sitä elävää oppimateriaalia itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Miksei maailma sitten voisi olla sellainen, että koulutuspaikan saa katsomalla ulos ikkunasta ja työpaikan kirjoittamalla nimensä? Arvosanat ja työhakemuksethan ovat ihan epäolennaisia itse asian kannalta. Ja itse asia on se, että saadaan tehtyä hommia jotka pitävät ihmiskuntaa hengissä.

Sinä et varmaan lähtisi pelastamaan avantoon pudonnuttakaan, jollet tietäisi että vastarannalla on toinen pelastaja ja kilpailette siitä, kumpi saa palkkiokseen hengenpelastusmitalin.

Ja sinä et lähtisi pelastamaan avantoon pudonnutta, koska kylmään veteen joutuminen ja suoritus missä voi pelastaa hengen mutta ehkä kuolla itse ei kuulosta kovin nautinnolliselta.

Ymmärrät varmaan miten huono vertauskuvasi on.

Tietenkin lähtisin pelastamaan, mutta koettaisin toki tehdä niin etten kuole samalla itse (koska siitä ei hyötyisi se pelastettavakaan). 

Mutta en tarvitse mitään ulkoista palkkiota, jotta toimisin niin. Varsinkaan sellaista, johon sisältyisi kilpailuasetelma ts. että minun pitäisi olla parempi kuin joku muu. Pystyn toimimaan muunkinlaisesta motivaatiosta lähtien. Sitä sinun kai on vaikea käsittää?

AP:lla on hyvä kysymys.

Jos kaikki energia, aika ja resurssit laitettais yhteistyöhön sen sijaan että kilpailtaisiin, niin maailmassa ei olisi sotia ja olisimme jo ajat sitten valloittaneet Marsin. 

Jostain syystä osa ihmisistä saa nautintoa yrittäessään päteä yksin, sen sijaan että tekisivät samaa hommaa ryhmänä. Ehkä joskus vielä opimme.

Vierailija kirjoitti:

AP:lla on hyvä kysymys.

Jos kaikki energia, aika ja resurssit laitettais yhteistyöhön sen sijaan että kilpailtaisiin, niin maailmassa ei olisi sotia ja olisimme jo ajat sitten valloittaneet Marsin. 

Jostain syystä osa ihmisistä saa nautintoa yrittäessään päteä yksin, sen sijaan että tekisivät samaa hommaa ryhmänä. Ehkä joskus vielä opimme.

Jokin idea siinä on, että on erilaisia ihmisiä. Mitä siitä tulisi jos kaikki olisi samanlaisia? Mitä se tekisi esim. tälle keskustelupalstalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lla on hyvä kysymys.

Jos kaikki energia, aika ja resurssit laitettais yhteistyöhön sen sijaan että kilpailtaisiin, niin maailmassa ei olisi sotia ja olisimme jo ajat sitten valloittaneet Marsin. 

Jostain syystä osa ihmisistä saa nautintoa yrittäessään päteä yksin, sen sijaan että tekisivät samaa hommaa ryhmänä. Ehkä joskus vielä opimme.

Jokin idea siinä on, että on erilaisia ihmisiä. Mitä siitä tulisi jos kaikki olisi samanlaisia? Mitä se tekisi esim. tälle keskustelupalstalle?

Ja keheen av-mamma sitten tuntisi olevansa suhtessa parempi ihminen jos olisi vain rauhaa ja rakkautta? :D

Yhteiskunta vaan tarvitsee niitä erilaisia toimijoita ja niitä jotka ei keinoja kaihda. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lla on hyvä kysymys.

Jos kaikki energia, aika ja resurssit laitettais yhteistyöhön sen sijaan että kilpailtaisiin, niin maailmassa ei olisi sotia ja olisimme jo ajat sitten valloittaneet Marsin. 

Jostain syystä osa ihmisistä saa nautintoa yrittäessään päteä yksin, sen sijaan että tekisivät samaa hommaa ryhmänä. Ehkä joskus vielä opimme.

Jokin idea siinä on, että on erilaisia ihmisiä. Mitä siitä tulisi jos kaikki olisi samanlaisia? Mitä se tekisi esim. tälle keskustelupalstalle?

Kilpailuasema se on täälläkin, kuka onnistuu keksimään sen pahemman ivan :D Nämä paheksujat ei vaan tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita.

Samaa mieltä. Ei ainakaan ihan kaikesta tarvitse kilpailla eikä ainakaan kovin pienenä.

Muistan edelleen kuinka lapsi olin tokaluokkalaiseksi saakka. Olin onnellinen mukula enkä kilpaillut. Sitten yksi käsityötunti avasi silmäni ja ajattelussani oikeasti muljahti sellainen tietoisuuden kupru, että hiivatti, nuohan kilpailvat keskenään. Ylipäänsä siitä kumpi tekee kauniimman liinan ja kuinka nopeasti. Se oli melkoisen nyrjäyttävä hetki, sillä muistan edelleen ketkä luokkatovereistani olivat kyseessä, muistan luokan ja tunnelman ja sitten tuon hetken, kun minä pieni tokaluokkalainen astuin tuohon kylmään ja kovaan kilpailun maailmaan. Se iski niin suoraan tajuntaan.

Varmasti monet mukulat käsittävät tuon jo paljon ennemmin. Ei minun ollut tarvinnut kilpailla edes huomiosta, koska oli 6-vuotiaaksi saakka ainoa lapsi. Heräsin ilmeisen myöhään tähän raakaan todellisuuteen, jossa porskuttelen tänä päivänä, mutta työelämän puolella.

N42

Jotkut meistä nauttivat kilpailusta ja itsensä haastamisesta, ihmiset ovat erilaisia katsos.

Jos ei ole sinun juttusi, älä siihen lähde mukaan ja elä elämääsi onnellisesti, mutta salli sen mahdollisuus meille muille.