Oletko vaihtanut sukunimesi?

Alkuperäinen sukunimeni on siis tyyliä Kankkunen (ei siis tuo, mutta saman tyylinen). Minua on kiusattu lapsena nimestäni paljon.

ap

En ole.

Suunnitteilla on. Erosin juuri enkä halua pitää enää mieheni nimeä, mutta en myöskään halua palata isäni nimeen traumaattisen lapsuuteni takia. Tarkoitus on ottaa äidin tyttönimi tai keksiä kokonaan uusi.

Nosto.

Olen naimisissa ja en ole vaihtanut. Oma sukunimi on semmonen perinteinen suomalainen sukunimi, just sopivan hajuton ja mauton minulle. En oikeastaan halua erottua. Puolisolla on erikoisempi sukunimi, joka on lapsillammekin. Lapset oppivat ja tottuvat erikoiseen sukunimeen, kun ovat sen kanssa "syntyneet". Aikuiselle se on vaikeampaa olla seuraavana aamuna joku toisen niminen. 

Omat vanhempani ajattelevat kai hieman vanhanaikaisesti, et naisella tulee totta kai olla miehen sukunimi. Olivat hieman kummastuneita, kun minulle ei kelvannut(?) mieheni sukunimi ja arvostelivat valintaani. En kuulemma halunnut "rouviintua". Siis ROUVIINTUA. ??!! :D

En vaihda nimeäni ikinä. En mene naimisiin naisen kanssa, joka pitää oman sukunimensä.

t. aatelismies

Olen vaihtanut, entinen sukunimi venäläinen. Ei ollut eduksi esim. Työnhaussa.

Olen kuullut parista rikollisesta, jotka ovat vaihtaneet nimeä vankilasta vapauduttuaan. Sekä eräästä mt-ongelmaisesta naisesta, joka vaihtoi etunimensä, oli joku identiteettikriisi. Ei kai tuo kovin yleistä ole.

Nimen vaihto hoitui tavanomaisesti avioliittoon menon yhteydessä. Olin omaa sukua eläin, josta on monet vitsit väännetty, en jäänyt kaipaamaan.

Vaihdoin sukunimeni, koska halusin kivemman vanhempani sukunimen (sen jota en vihannut).

Sen jälkeen olen kärsinyt "identiteettikriisistä". Etunimeni ja sukunimeni eivät sovi yhteen, en tykkää nimestäni enää, tuntuu ikävältä kirjoittaa nimi aina jonnekin. Nimenvaihto kaduttaa, mutta tuntuisi oudolta ja pinnalliselta vaihtaa takaisin vain sen takia, että toinen sukunimi oli hienompi ja sopi paremmin yhteen etunimeni kanssa. Sitä paitsi olen ollut tällä nimellä jo monta vuotta, ja en halua selitellä miksi vaihdan sukunimeä. Suurin osa nykyisistä tutuistani ei tiedä, että sukunimeni on vaihtunut.

Uudessa nimessäni on sentään se hyvä puoli, ettei vanhat koulukaverit pääse stalkkaamaan FB:ssä niin helposti (jos tulisin ehdotuksiin, niin eivät älyäisi välttämättä minuksi, koska en ole laittanut kuvaa). Anonyymi olen mielelläni, mutta ärsyttää etu- ja sukunimen "epäsopusuhtaisuus".

Olen naimisissa ja siten vaihtanut nimeni, mutta jos eroaisin niin nimi vaihtuisi taas, olen jo keksinyt itselleni uuden nimen, jota ei ole kellään.

Olen vaihtanut, ja ihan vain koska en pitänyt vanhasta nimestäni. Sukulaisten mielipiteet ei minua ole koskaan kiinnostaneet, enkä todellakaan tee päätöksiä omasta elämästäni sen perusteella, mitä ne asioista ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Suunnitteilla on. Erosin juuri enkä halua pitää enää mieheni nimeä, mutta en myöskään halua palata isäni nimeen traumaattisen lapsuuteni takia. Tarkoitus on ottaa äidin tyttönimi tai keksiä kokonaan uusi.

Minä otin äitini tyttönimen häivyttääkseni muistot väkivaltaisesta isästäni. En ole katunut hetkeäkään!

Naimisiin menin vasta nimenvaihdon jälkeen enkä ole ottanut mieheni nimeä. Tykkään omasta nimestäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut parista rikollisesta, jotka ovat vaihtaneet nimeä vankilasta vapauduttuaan. Sekä eräästä mt-ongelmaisesta naisesta, joka vaihtoi etunimensä, oli joku identiteettikriisi. Ei kai tuo kovin yleistä ole.

Onpas sinulla omituinen tuttavapiiri! Minä tiedän useammankin etu- tai sukunimensä vapaaehtoisesti vaihtaneen eikä yksikään ole rikollinen eikä mt-tapaus. Osa on vaihtanut molemmat nimensä.

Olen vaihtanut sukunimeni aivan uuteen, ei ihan helppo prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Olen vaihtanut sukunimeni aivan uuteen, ei ihan helppo prosessi.

Voisitko kertoa tästä lisää?

Ylpeäväki on hyvä sukunimi. Kannatan!

Vierailija kirjoitti:

Ylpeäväki on hyvä sukunimi. Kannatan!

:D

ap

Olen vaihtanut, keksin itse mieleisen, hyvin etunimeeni sointuvan nimen. Halusin eroon ex-miehen nimestä, enkä halunnut palata isäni nimeen. Hakemus vain maistraattiin ja asianmukaiset maksut. Ei lopulta ollut kovin vaivalloista.

Vierailija kirjoitti:

Olen vaihtanut, keksin itse mieleisen, hyvin etunimeeni sointuvan nimen. Halusin eroon ex-miehen nimestä, enkä halunnut palata isäni nimeen. Hakemus vain maistraattiin ja asianmukaiset maksut. Ei lopulta ollut kovin vaivalloista.

Tuliko kalliiksi? Miten keksit nimen?