Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osaa tukea vaan suuttuu
18.03.2018 |
Surettaa tosi paljon miten empatiakyvytön mieheni on minua kohtaan. Tuntuu että jos minulla on vaikea hetki elämässäni hän lähinnä vain suuttuu minulle ja on minua kohtaan töykeä. Tänään oli hyvä esimerkki... Minua alkoi itkettää kun minulla on vaikeaa oman äitini kanssa. Olen joutunut käsittelemään perheessä nyt aika vaikeaa asiaa ja se ahdistaa ja surettaa. Sen sijaan että mies olisi ottanut minut kainaloon ja lohduttanut, hän alkoi syyttää minua viikonlopun pilaamisesta ja ivasi minua itkemisestä. Samankaltaista on ollut ennenkin... minulla on eräs sairaus joka joskus vaikeuttaa elämääni. Mies monesti vain hermostuu kun olen kipeä, koska minun vaivani vaikuttavat hänen elämäänsä. Mies näkee minun ongelmani, suruni ja vaivani ensimmäiseksi pois omasta elämästään. Miksei hän näe asiaa minun kannaltani?
Eniten tässä ehkä häiritsee se miten miehellä riittää empatiaa tietyille muille naisille. Hän surkuttelee eksäänsä ja tämän pikkusiskojaan jos heillä on jotain vaikeuksia. Miehen ex-tyttöystävä kärsi pahasta raskauspahoinvoinnista saadessaan lapsen uuden miehensä kanssa. Tästä mies jaksoi kantaa huolta ja voivotella kuinka vaikeaa tällä naisella on ollut. Muitakin esimerkkejä on. Eksän pikkusiskojen osalta mies herkistelee kuinka herkkiä tytöt ovat ja tarvitsevat apua siinä tässä ja tuossa... Tuntuu uskomattomalta miksei minulle riitä empatiaa... Olen sentään hänen vaimonsa.
Kommentit (6)
Miehelläsi on jotain lapsuudentraumoja. Luultavasti kotoa oppinut tavalla tai toisella että itku on paha asia. Hankala juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies myös joskus vaan alkaa hankalaksi kun kaipaisin tukea. Ei sentään noin paha. Esim. varasin ajan lääkärille ja kerroin miehelle miksi. Hän suuttui, koska kyseinen asia ei muka ole ongelma vaan ominaisuus, ja meillä on nyt muutakin tekemistä kuin käydä lääkärissä. Oikeasti ko. vaiva on vaivannut minua pitkään ja täyttää koko elämäni. Jos joskus itken, hän menee hämilleen ja toteaa, ettei pidä siitä että mulla on paha olla. Kiva.
Kuulostaa aivan isältäni. Oma vaimo oli kiusankappale pahimmasta päästä empatiaa ei piisannut sitten tippaakaan. Äitini vanhemmat kuolivat lyhyen ajan sisään kumpikin yllättäen, joka oli iso suru minulle, äidille ja veljelleni. Isää ei kiinnostanut. Olimme pilanneet häneltä kivan päivän jos puhuimme asiasta tai surimme. Silloin harvoin kun isä meidän kanssa leikki, niin leikki loppui lyhyeen, jos minuun tai veljeen sattui, sekin oli aina meidän syy. Eihän teidän kanssa voi edes leikkiä, kun joku aina itkee. Oli isän mantra. Ei puhettakaan lohduttamisesta. Olimme päinvastoin pilanneet hänen hauskan leikin.
Muiden naisten jaksaminen kyllä kiinnosti. Jopa siinä määrin, että isä petti äitiä useita kertoja 20 vuoden liiton aikana. Se oli aina aivan ilmeistä. Me lapsetkin tiedettiin aina. Sama kaava toistui. Isällä on myöhemmin diagnosoitu kaikenlaista, mm. Narsismia ja psykopatiaa. Helpommalla pääset elämässä jos jätät hänet ajoissa. Isällä on nyt menossa vaimo numero 3 ja vaimot nro 1 ja 2 käy edelleen terapiassa. Isällä on lapsia kaikista kiitoista j aeime olla tekemisissä hänen kanssaan. Isä jopa iski ystäviäni, kun teininä vein alaikäisiä kavereita käymään. Enpä tuonut enää ystäviäni käymään ja siitäki isä vainoharhaili. Olin kuulemma kertoillut kaikkia outoja juttuja ystävilleni ja siksi he eivät käyneet. Totuus oli, ettei kaverit haluneet ukon iskevän heitä.
Minun eksä oli tuollainen. Eron jälkeen kysyin häneltä vielä kerran, että miksi, kun ei ollut suhteen aikana koskaan suostunut asiasta keskustelemaan. Tuolloin (kun oltiin siis jo erottu) hän tunnusti, että minun paha olo ja minun itku oli liikaa hänelle, hän ei kestänyt niitä koska ahdistui itse niistä niin kovin ja sen vuoksi yritti suuttumalla vain saada minut lopettamaan pahan olon tai itkun ettei hän itse olisi alkanut itkemään. Jos hän olisi tämän pystynyt sanomaan suhteemme aikana, niin ehkä en olisi jättänyt häntä.
Kiitos teille viesteistä, osaan nyt katsoa asiaa eri tavalla!
AP
No, joko miehesi on psykopaatti tai sitten sinun surusi tulee niin iholle ettei hän osaa käsitellä sitä. Jos eksä on aidosti eksä voi raskauspahoinvointia päivitellä ihan vaan keskustelumielellä. Puhu ja kysy suoraan joskus kun tilanne ei ole päällä. Munkin mies on vähän tollanen mutta lipsunut pikkuhiljaa nyt ukkoontuessaan. Yhdessä ollaan oltu jo kohta 30v, nuorena oli empaattinen