Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudut kysymykseen Mitä kuuluu?
18.03.2018 |
Esim. töissä loman jälkeen tai jonkin tapaamisen alussa.
Kommentit (27)
Sanon aina: Hyvää kiitos, mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysyjää oletettavasti kiinnostaa vaihtaa kuulumisia niin ihan kiva. Jos kysyy vain tavan vuoksi niin lähinnä rasittavaa.
Miten vastaatte tohon, jos kuuluu huonohkoa muttette halua keskustella kuulumisistanne? Ap.
Miten ihmeessä joku näkee aivan tavallisessa, ystävällisessä vuorovaikutuksessakin jotain negatiivista?
Mitenhän kysyjä reagoisi jos vuodattaisi oikeasti kaiken paskan mitä elämässä on menossa? Pitänee testata ja lisätä tarinaan parit peräpukamat ja mummon ripulivaipat niin ehkä ei enää kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaatte tohon, jos kuuluu huonohkoa muttette halua keskustella kuulumisistanne? Ap.
Etiketin mukaan näin: "Kun jäitä polttelis. Mitäs sulle?"
Tuntuu olevan pääsääntöisesti lapsellista small talk - leikkiä vailla oikeaa kiinnostusta kuulumisista. Vastaan yhtä tyhjästi kuin alkuperäinen kysymyskin tai jätän vastaamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kirjoitti:
Miten ihmeessä joku näkee aivan tavallisessa, ystävällisessä vuorovaikutuksessakin jotain negatiivista?
Millaista vastausta odotat ja toivot itse mainittuun kysymykseen? Jos toiselle kuuluu huonoa, mitä toivot vastaukseksi? Jos vastaus on rehellinen "huonoa" ilman perusteluja, miten reagoit: jätätkö aiheen siihen ja siirryt itse asiaan vai haluako tarkennusta vastaukseen? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä joskus käytän tuota kysymystä ja silloin olen oikeasti kiinnostunut henkilön kuulumisista. Jos häneltä siis tulee vuodatus takaisin, niin kuuntelen varmasti.
Itselläni menee yleensä hyvin, joten vastaan silloin tietenkin niin. Jos mieleni tekee kuitenkin puhua jostakin huolestani juuri kysyjän kanssa, niin luultavasti sanon jotakin että kiitos ihan hyvää kuuluu, mutta... Ja jatkan siitä tilanteen mukaan. En siis katso tuota mitenkään ongelmaksi ja en ymmärrä miten sen voi joku ottaa niin ongelmana.
En ymmärrä kirjoitti:
Miten ihmeessä joku näkee aivan tavallisessa, ystävällisessä vuorovaikutuksessakin jotain negatiivista?
Niinpä. Aivan peruskysymys. Miten vaikeaa se nyt on vastata siihen, että ihan jees.
Ja näin päästiin keskustelun alkuun ja voidaan jatkaa itse aiheella.
Jotenkin se kohtaaminen pitää aina avata. Muitakin keinoja on. Ja "mitä kuuluu" on aivan kelvollinen muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaatte tohon, jos kuuluu huonohkoa muttette halua keskustella kuulumisistanne? Ap.
Mitäs tässä, eipä ihmeempiä. Siinähän se. Arki menee omalla painollaan, perusjuttuja... Mitäs teille kuuluu?
En ymmärrä kirjoitti:
Miten ihmeessä joku näkee aivan tavallisessa, ystävällisessä vuorovaikutuksessakin jotain negatiivista?
Kysymys on ihan ok, mutta en oikein tiedä miten siihen tulisi reagoida. Omassa mielessä on usein paljon vaikeita prosesseja meneillään. Tästä syystä välillä on vaikea keskittyä siihen, että pitäisi jutella hetki niitä näitä. Mihinkään kovin perusteelliseen ajatustenvaihtoonhan tuo kysymys ei ole kutsu, vaan lähinnä tervehdyksenomainen keskustelunavaus. Kysyjä sitten kysyy tarkemmin tietyistä asioista esimerkiksi perheestä, jos haluaa kuulla vielä lisää asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kirjoitti:
Miten ihmeessä joku näkee aivan tavallisessa, ystävällisessä vuorovaikutuksessakin jotain negatiivista?
Millaista vastausta odotat ja toivot itse mainittuun kysymykseen? Jos toiselle kuuluu huonoa, mitä toivot vastaukseksi? Jos vastaus on rehellinen "huonoa" ilman perusteluja, miten reagoit: jätätkö aiheen siihen ja siirryt itse asiaan vai haluako tarkennusta vastaukseen? Ap.
En kehtaisi olla kysymättä tarkemmin jos joku noin vastaisi. Riippuu omista voimavaroista, aikataulusta ja toisesta tyypistä miten pitkään vaikeuksista keskustelua tällöin jatkettaisiin.
Vastaan aina kukkuluuruu ja hymyilen perään, jos kysyjänä sellainen jolle en enempiä halua elämästäni kertoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kirjoitti:
Miten ihmeessä joku näkee aivan tavallisessa, ystävällisessä vuorovaikutuksessakin jotain negatiivista?
Millaista vastausta odotat ja toivot itse mainittuun kysymykseen? Jos toiselle kuuluu huonoa, mitä toivot vastaukseksi? Jos vastaus on rehellinen "huonoa" ilman perusteluja, miten reagoit: jätätkö aiheen siihen ja siirryt itse asiaan vai haluako tarkennusta vastaukseen? Ap.
Toivoisin tietysti että ihmisille kuuluisi hyvää. On mukava kuulla, että terveinä on oltu ja esimerkiksi lomamatka on sujunut hyvin.
En kehtaisi sivuuttaa toisen huonoa fiilistä edes kiireisenä, vaan kysyisin asiasta lisää. Kokisin itse sivuuttajan todella tylyksi tyypiksi ja pahoittaisin käytöksestä mieleni. Jos aikaa olisi vähän (vaikka kiire junaan yms.), niin ottaisin erikseen yhteyttä ja sanoisin, että jäi tapaamisen jälkeen mietityttämään miten toinen oikein jaksaa.
Mistä ap tämä pohdinta on saanut alkunsa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä joskus käytän tuota kysymystä ja silloin olen oikeasti kiinnostunut henkilön kuulumisista. Jos häneltä siis tulee vuodatus takaisin, niin kuuntelen varmasti.
Itselläni menee yleensä hyvin, joten vastaan silloin tietenkin niin. Jos mieleni tekee kuitenkin puhua jostakin huolestani juuri kysyjän kanssa, niin luultavasti sanon jotakin että kiitos ihan hyvää kuuluu, mutta... Ja jatkan siitä tilanteen mukaan. En siis katso tuota mitenkään ongelmaksi ja en ymmärrä miten sen voi joku ottaa niin ongelmana.
Minä olen kokenut kysymyksen ongelmaksi kun olen ollut pitempään masentunut. Haluaisi rehellisesti kertoa, miten kurjalta tuntuu, mutta ei kehtaa. Myös katkerasti sivaltaa kysyjää, koska eihän se kuitenkaan halua kuulla. Ymmärrätkö nyt?
Vakiovastaukseni taitaa olla: eipä ihmeempiä, samaa rataa.
Yleensä en jaksa lähteä kysyjälle selvittämään, mitä oikeasti kuuluu. Siitä tarinasta ei tulisi loppua, eikä se olisi edes kivaa kuunneltavaa.
Joskus voisi kyllä testimielessä kokeilla selvittää juurta jaksaen, mitä kuuluu. Neljä lasta, teiniä, kaikilla tapahtuu monenlaista. Kotona tapahtuu, töissä tapahtuu, naapureiden kanssa tapahtuu kakenlaista.
Ei oo muuta sanottavaa ja oikeesti ei kiinnosta.