Miten suhtaudut kysymykseen Mitä kuuluu?

Huonoa kuuluu. Seksi mieheni kanssa vaan ei toimi.

Tokaisen yhleensä " kerronko kaikki?"

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaatte tohon, jos kuuluu huonohkoa muttette halua keskustella kuulumisistanne? Ap.

Vastaan "ei kummempia". En pysty valehtelemaan että "hyvää", joten joku tuommoinen neutraali vastaus, josta kukaan ei keksi mitään lisäkysymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä joskus käytän tuota kysymystä ja silloin olen oikeasti kiinnostunut henkilön kuulumisista. Jos häneltä siis tulee vuodatus takaisin, niin kuuntelen varmasti.

Itselläni menee yleensä hyvin, joten vastaan silloin tietenkin niin. Jos mieleni tekee kuitenkin puhua jostakin huolestani juuri kysyjän kanssa, niin luultavasti sanon jotakin että kiitos ihan hyvää kuuluu, mutta... Ja jatkan siitä tilanteen mukaan. En siis katso tuota mitenkään ongelmaksi ja en ymmärrä miten sen voi joku ottaa niin ongelmana.

Minä olen kokenut kysymyksen ongelmaksi kun olen ollut pitempään masentunut. Haluaisi rehellisesti kertoa, miten kurjalta tuntuu, mutta ei kehtaa. Myös katkerasti sivaltaa kysyjää, koska eihän se kuitenkaan halua kuulla. Ymmärrätkö nyt?

Sama juttu! Mutta masennus ei tietysti ole kaikkien muiden mahdollisten ihmisten syytä, joten en haluaisi lisätä toisissa älyttömän huolestunutta oloa. Tämä kun on paljolti tällaista omaa karhunpainia vaikeiden juttujen kanssa. Puran mieltäni sitten vastaanotolla, kun tiedän että ammattilainen jaksaa juttujani kuunnella paljon tuttavia paremmin.

Mun mielestä kuuluu ehdottomasti hyviin käytöstapoihin. On aika tökeröä(?) olla kysymättä. Eikä tuohon edes kuulu vastata.

How are you? Thanks, how are you.

What’s up? What’s up!

Cómo estás? Bien, cómo estás?

Quiubo? Parce, quiubo?

Ça va? Ça va bien, ça va?

Ymmärrän kuitenkin, että Suomessa tämä ei ole samanlainen tapa kuin muualla. Täällä on myös kohteliasta kuunnella vastaus jos (ja kun) joku alkaa jotain kertomaan. Kertojan pitäisi kyllä tarinan päätteksi vielä kohtealiaasti kysyä: Mitä kuuluu? Entä sinulle?

Up.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tämä pohdinta on saanut alkunsa?

Siitä epämukavuudesta, jota koen sosiaalisesta paineesta valehdella vastauksen, kun tietää että todenmukaisesta vastauksesta tulee lisäutelut, vaikkei itseä kiinnosta puhua kuulumisistaan. "Ei mitään" on kyllä ihan okei vastaus, vaikka ainahan ihmiselle nyt jotain kuuluu. Mutta "ei mitään" on vastaus, joka kertoo ettei kuulu mitään mainitsemisen arvoista, ja yleensä ihmiset eivät tuon jälkeen kysele mitään. Jos vastaisin kysymykseen vaikka että "aika tylsää", niin johan varmaan udeltaisiin, että mikäs siitä elämästä nyt niin tylsää tekee. Joskus sanoin, että kuuluu ihan tavallista. Virhe! Silloin haluttiin tietää, että mitäs se ihan tavallista tarkoittaa. Ap.