Tervehditkö bussikuskia?
Tein tänään havainnon, että n. joka kymmenes matkustaja tervehti bussikuskia. Itse tervehdin aina.
Kommentit (28)
Enhän minä tervehdi moottoria, renkaita tai muitakaan bussin osia.
Tietenkin tervehdin niinkuin ketä tahansa asiakaspalvelijaa.
Tottakai tervehdin. Tervehdin myös kaupan tätejä, ketä tahansa kassatyöntekiää sekä kissojani.
Vierailija kirjoitti:
Tein tänään havainnon, että n. joka kymmenes matkustaja tervehti bussikuskia. Itse tervehdin aina.
Tervehdin aina, mutta vain n. joka kymmenes kuski tervehtii takaisin tai katsoo edes päin.
Tervehdin - ja kiitänkin matkan jälkeen.
Olet siis itse bussikuski kun teit tälläisen havainnon vai muuten vaan kyyläsit?
Tervehdin, tietysti.
En tosin ymmärrä tätä nykymuotia huudella kiitoksia, kun jäädään bussista.
Samalla ajatuksella ei ole wt vaan ihan ookoo taputtaa, kun lentokone laskeutuu.
Pään nyökytyskin on tervehtimistä.
Ehdottomasti. Katson myös silmiin tervehtiessäni. Poistuessani nostan kättä ja kiitän. AINA :)
Silloin kun käytin bussia, tervehdin kuskia aina silloin tällöin.
Riippuu siitä, tervehtiikö kuski ensin. Olen itsekin aspa ja se on aina aspan tehtävä tervehtiä ensin.
Vierailija kirjoitti:
Pään nyökytyskin on tervehtimistä.
Miksi alapeukku? Mitenkä mykkä voi tervehtiä muuten, tietty käsimerkein mutta ymmärtääkö kuski niitä. Pakotatko alapeukuttaja mykän puhumaan? :D
Tervehdin, jos kuljettaja katsoo kohti, kun bussiin astun. Muussa tapauksessa en, kun ei ole tapana ottaa kontaktia seiniin.
Kyllä. Yritän ainakin tervehtiä. - Toisinaan kyllä ei tiedä kun vinosti hymyilyttää melko suomalainen kulttuuri, jossa jätetään tai annetaan ja suodaan muille kanssa ihmisille niin paljon tilaa ja jossa ei juurikaan small talkia harrasteta. En nyt tarkoita, että sen kuskin kanssa olisi tarkoitus small talkata muuta kuin tevehtiä. Mutta muistan kuinka täällä aikanaan joku kuvasi sitä kuinka sinkkuna on vaikeuksia lähestyä toista, kiinnostavalta vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa bussipysäkillä. Suomessa kun on mahdollsita tilanne, jossa bussipsäkille tulleet odottavat yhdessä bussia, muiden, tai toisen kanssa pysäkillä vajaan tunnin ilman, että kukaan sanoo tuona aikana yhtään mitään. Sitten matkataan samalla bussilla, ainakin huomattavan joukon kanssa joiden kanssa ensin odotti bussia. Bussiin nousemisen jälkeen yhteinen matka voi kestää useamman tunnin. Matkan aikana ei kukaan sano tai puhu ja lausu ääneen välttämättä yhtään mitään. Perille saavuttua ja bussista poitsuessa kuski saattaa huikata heipat ja toivottaa hyvää jatkoa. Poistunut matkustaja miettii, että olikohan se, joku ulkomaalainen tai muualta tullut,kun noin ystävällinen ja huomaavainen oli, että kuski sanoi näkemiiin mutta lisäksi toivotti vielä hyvää päivän jatkoakin. - Vaan on nämä muiden kanssa joukkoliikenteellä tapahtuvat matkat rasittavia kun on niin paljon muita ihmisiä matkassa mukana, että täytyy kyllä seuraavalla kerralla mennä omalla autolla niin saa olla rauhassa yksin ja itsekseen omien ajatusten kanssa.
Tervehdin yleensä aina, mutta joskus on niin paljon ruuhkaa ja hälinää, etten välttämättä huomaa tervehtiä, vaan alan heti kortilla maksettuani tähyillä vapaata paikkaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Yritän ainakin tervehtiä. - Toisinaan kyllä ei tiedä kun vinosti hymyilyttää melko suomalainen kulttuuri, jossa jätetään tai annetaan ja suodaan muille kanssa ihmisille niin paljon tilaa ja jossa ei juurikaan small talkia harrasteta. En nyt tarkoita, että sen kuskin kanssa olisi tarkoitus small talkata muuta kuin tevehtiä. Mutta muistan kuinka täällä aikanaan joku kuvasi sitä kuinka sinkkuna on vaikeuksia lähestyä toista, kiinnostavalta vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa bussipysäkillä. Suomessa kun on mahdollsita tilanne, jossa bussipsäkille tulleet odottavat yhdessä bussia, muiden, tai toisen kanssa pysäkillä vajaan tunnin ilman, että kukaan sanoo tuona aikana yhtään mitään. Sitten matkataan samalla bussilla, ainakin huomattavan joukon kanssa joiden kanssa ensin odotti bussia. Bussiin nousemisen jälkeen yhteinen matka voi kestää useamman tunnin. Matkan aikana ei kukaan sano tai puhu ja lausu ääneen välttämättä yhtään mitään. Perille saavuttua ja bussista poitsuessa kuski saattaa huikata heipat ja toivottaa hyvää jatkoa. Poistunut matkustaja miettii, että olikohan se, joku ulkomaalainen tai muualta tullut,kun noin ystävällinen ja huomaavainen oli, että kuski sanoi näkemiiin mutta lisäksi toivotti vielä hyvää päivän jatkoakin. - Vaan on nämä muiden kanssa joukkoliikenteellä tapahtuvat matkat rasittavia kun on niin paljon muita ihmisiä matkassa mukana, että täytyy kyllä seuraavalla kerralla mennä omalla autolla niin saa olla rauhassa yksin ja itsekseen omien ajatusten kanssa.
Nämä ovat niitä valintoja, jokainen omalla tavallaan. On se kumma jos ei pysty olemaan hiljaa edes tuntia. :) Töissä joutuu olemaan ihan tarpeeksi sosiaalinen joten nautin vaan bussin kyydistä kun ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Aivot narikkaan vähäksi aikaa.
Tervehdin. Mutta kyllä bussikuski voi myös ekana tervehtiä.
Pois kyydistä jäädessä jotkut huutavat taka-oveltakin "kiitos", itse en kiittele jos taka-ovesta jään pois kyydistä.
Ja toisaalta, kun jo maksaa kyydistä, se riittää kiitokseksi.
En enää. Kuskeilla ei ole aikaa tervehtiä pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Yritän ainakin tervehtiä. - Toisinaan kyllä ei tiedä kun vinosti hymyilyttää melko suomalainen kulttuuri, jossa jätetään tai annetaan ja suodaan muille kanssa ihmisille niin paljon tilaa ja jossa ei juurikaan small talkia harrasteta. En nyt tarkoita, että sen kuskin kanssa olisi tarkoitus small talkata muuta kuin tevehtiä. Mutta muistan kuinka täällä aikanaan joku kuvasi sitä kuinka sinkkuna on vaikeuksia lähestyä toista, kiinnostavalta vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa bussipysäkillä. Suomessa kun on mahdollsita tilanne, jossa bussipsäkille tulleet odottavat yhdessä bussia, muiden, tai toisen kanssa pysäkillä vajaan tunnin ilman, että kukaan sanoo tuona aikana yhtään mitään. Sitten matkataan samalla bussilla, ainakin huomattavan joukon kanssa joiden kanssa ensin odotti bussia. Bussiin nousemisen jälkeen yhteinen matka voi kestää useamman tunnin. Matkan aikana ei kukaan sano tai puhu ja lausu ääneen välttämättä yhtään mitään. Perille saavuttua ja bussista poitsuessa kuski saattaa huikata heipat ja toivottaa hyvää jatkoa. Poistunut matkustaja miettii, että olikohan se, joku ulkomaalainen tai muualta tullut,kun noin ystävällinen ja huomaavainen oli, että kuski sanoi näkemiiin mutta lisäksi toivotti vielä hyvää päivän jatkoakin. - Vaan on nämä muiden kanssa joukkoliikenteellä tapahtuvat matkat rasittavia kun on niin paljon muita ihmisiä matkassa mukana, että täytyy kyllä seuraavalla kerralla mennä omalla autolla niin saa olla rauhassa yksin ja itsekseen omien ajatusten kanssa.
Nämä ovat niitä valintoja, jokainen omalla tavallaan. On se kumma jos ei pysty olemaan hiljaa edes tuntia. :) Töissä joutuu olemaan ihan tarpeeksi sosiaalinen joten nautin vaan bussin kyydistä kun ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Aivot narikkaan vähäksi aikaa.
Heh. Juuri tämän vuoksi minulla toisinaan on ollut jonkun kerran itsellänikin pieni kaipuu "suomalaista hiljaisuutta" kohtaan. - kun tällainen "tuppisuisuus" ei ole -valitettavasti mikään itsestään selvyys kaikkialla maailmassa. Ja minua oltaisiin luultvasti pidetty tai pidettäsiin myös huonotapaisena, jos en olisi tervehtinyt bussikuskia saati henkilöä, jonka viereen menen istumaan jota on ensin edeltänyt kysymykseni, että saanko tulla istumaan ao. vapaalle paikalle istumaan. - Suomessa taas olen kohdannut ja nähnyt, että bussiin tullut saattaa ohittaa bussikuskin vastaamatta lainkaan hänen tervehdykseen ja kulkea ohi, vlauttaen v ain lipun ja istuutua ensimmäiseen vapaana olevalle paikalle sanomatta vierustoverile sanaakaan. Tilanne on toki hieman eri ruuhka-aikaan ja jolloin bussissa osa mahd seisoo ja paikkoja on vapaana vain mahd. satunnaisesti.
Mutta kyllä minusta on tahdikasta ja huomaavaista tervehtiä niin bussikuskia kuin kanssa matkustajaa silloin kun istuu hänen viereensä ja yhteistä matkaa on mahd. edessä pidempi aika. Ei hänen kanssaan sen enempää välttämättä tarvitse alkaa "small talkaamaan." Tämä vaatii hieman tilanne tajua; toiset rupattelevat muutaman sanan tai matkan aikana enemmänkin kun taas toiset kuten sanottu ovat mielellään pitkiäkin aikoja omissa ajatuksissaan. Ja kun vielä ollaan bussissa, niin tietsti olisi kiva, jos huomaisi, että vierustoverin lisäksi on muitakin matkustajia, jotka kaikki eivät välttämättä jaksaisi kuunnella tai kuulla toisten "papatusta." -Puhuivat viereiset matkustajat sitten toisilleen tai kuten tosinaan kohtaa kulkiessa ihmisiin, jotka käyttävät matka-aikansa papattamalla kännykkäänsä niin, että välillä hämmästyy vieressä olevana, että eikö puhuja oikeasti tajua, että me lähellä olevat kuulemme vähintän sen, mit hän sanoo ja kertoo eli itse asiassa "aika paljon" etten sanoisi turhauttavan paljon meille kuulumatonta ja/ tai mitä emme haluaisi kuulla lainkaan.
Käsipäivää sanon aina, ja yleensä tuon myös pienen lahjan tai kukkia. Haluaisin myös esittää hänelle laulun tai lausua runon, mutta kun kerran yritin, kuski käski lopettaa.