Onko kukaan synnyttänyt kotona, ilman apua ja kivunlievitystä?

Ilman apua ei kannata synnyttää.

Minä olen. Ei ollut kyllä suunniteltu juttu. Ambulanssihemkilökunta ehti ponnistusvaiheessa kotiimme, mutta eivät he mitään enää ehtineet tehdä, seisoivat vieressä, tsemppasivat.

Oli kyllä helppo synnytys. Vertailupohjana tosin vain yksi synnytys normaalisti sairaalassa epiduraalien ym kanssa. Se tuntui paljon kivuliaammalta ja vaikeammalta kuin tämä kotisynnytys.

Valmistauduin tosi hyvin.Päättyi hätäsektioon ja me molemmat meinasimme kuolla.En kokeilisi toista kertaa.

Katson parhaillaan dokkaria aiheesta ja täällä joku nainen antaa miehen kuvata kun synnyttää kotona, omassa sängyssä. Sillä on joku rätti rintojen päällä mutta pimppi näyttää pimppiä täysin vapaasti :D

Pari lasta on tullut synnytettyä kotiin. Ilman kivunlievityksiä meni ja mies "toimi kätilönä". Molemmilla kerroilla kyseessä oli vahinko koska synnytykset kesti alle tunnin niin ei kerennyt mihinkään, toinen vain 10 minuuttia. Erittäin voimakkaat tiheät supistukset ja kahdella ponnistuksella on kaikki lapseni tulleet maailmaan joten helpostihan nuo kaksi kotonakin syntyi ja ambulanssi tuli sitten hetken vauvan syntymän jälkeen ja päästiin kyydillä sairaalaan tarkistukseen.

Tietoisesti en suunnittelisi kotisynnytystä varsinkaan ensimmäisen kohdalla, kun ei voi yhtään tietää kuinka kroppa toimii. Kaikki ei vaan pysty synnyttämään ilman apua tai se olisi ainakin hyvin vaikeaa ja nykyään onneksi sairaalassa on apua lähellä jotta saadaan äiti ja lapsi pelastettua. Vaikkakin tuon ensimmäisen kotiin syntyneen jälkeen en myöskään käynnistystä halunnut pelkästään sen takia, että syntyisi varmasti sairaalaan.

Miksi haluat synnyttää ilman apua? Kotisynnytyksissäkin olisi hyvä ainakin kätilö olla paikalla.

Minä haluaisin synnyttää mahdollisen toisen lapseni rauhassa kotona ilman kenenkään "apua". Vitutti edellisessä synnytyksessä kun pakotettiin vain makaamaan oikealla kyljellä sängyssä, en saanut edes vettä juoda ja ponnistus kesti tunnin ja kätilö valehteli alusta asti että ei enää kauaa. Sietämätön kipu ei ollut se paskin asia tuossa hommassa. Taidan kuitenkin jakeutua sairaalaan, en halua riskeerata.

Esimerkiksi Oulun vauvapakastaja teki kotisynnytyksen ilman apua ja kivunlievitystä useamman kerran. 

Esiäidit kaikki, usein vielä savusaunassa, mutta apuna oli lapsenpäästäjä.

ööö.. miksi pitäisi? Haluatko salata raskauden ja synnytyksen?

Millainen se synnytyksen kipu on? Onko totta, että nainen unohtaa kivun, tai että siinä tilanteessa on jotenkin niin shokissa, että kyllä se siitä vaan ulos tulee.

Onko supistukset pahempia kuin itse ponnistusvaihe?

t.synnytyspelkoinen

Vierailija kirjoitti:

Millainen se synnytyksen kipu on? Onko totta, että nainen unohtaa kivun, tai että siinä tilanteessa on jotenkin niin shokissa, että kyllä se siitä vaan ulos tulee.

Onko supistukset pahempia kuin itse ponnistusvaihe?

t.synnytyspelkoinen

Kipu ei unohdu. Supistukset ovat pahempia kuin ponnistusvaiheen kipu. Olen synnyttänyt kaksi kertaa. Toisella kerralla käytin vain ilokaasua. Johonkin "tilaan" menin kyllä kun supistukset olivat pahimmillaan ja kipu hävisi. Kai se johtuu shokista ja/tai adrenaliinista. Fiksummat kertokaa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen se synnytyksen kipu on? Onko totta, että nainen unohtaa kivun, tai että siinä tilanteessa on jotenkin niin shokissa, että kyllä se siitä vaan ulos tulee.

Onko supistukset pahempia kuin itse ponnistusvaihe?

t.synnytyspelkoinen

Yksilöllistä kaikki. Mulla ponnistusvaiheen supistukset oli ihan sietämättömiä. Siinä en edes huomannut sitä että vauva työntyi ulos. Ja ei se tuosta vaan unohdu. Ja supistuskipu tuntuu itselläni siltä, että olisi erittäin kivulias paskahätä. Ihan kamalaa. Ja kesti ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Millainen se synnytyksen kipu on? Onko totta, että nainen unohtaa kivun, tai että siinä tilanteessa on jotenkin niin shokissa, että kyllä se siitä vaan ulos tulee.

Onko supistukset pahempia kuin itse ponnistusvaihe?

t.synnytyspelkoinen

Kyllähän ne supistukset kipeää useimmilla tekee, mutta kyllä siitä selviää. Silloin kun kipu oli pahimmillaan hieman ennen ponnistusvaihetta muu ympärillä tavallaan menetti merkityksensä ja keskityin olemaan hyvässä asennossa vauvan laskeutumisen kannalta, keinuin paikallani ja hengittelin.

Ponnistusvaihe oli minulle kuin helpotus. Kroppa alkoi itsestään puskea kovalla voimalla ja supistuskivut hävisivät samalla. Sairaalassa synnyttäessäkin yritin melko huonolla tuloksella pidättää, että kätilö kerkeää paikalle. Kotona sitten annoin tulla vaan, kun mies oli paikalla.

Ei kannata käyttää energiaa pelkäämiseen. Tutki tietoa synnytyksistä ja tee vaikka synnytystoivelistaa ym. Päätä luottaa vartaloosi, että se kyllä osaa. Kipuineen kaikkineen upeita kokemuksia nuo synnytykset. Erityisesti tykkäsin kotisynnytyksistäni joissa tilanne oli minun hallinnassa. Tosin oli sairaalassakin kätilöt jotka ei määräillyt, kun olin tarkka siitä, että haluan rauhaa ja vapautta liikkua.

T: vastaaja 5/11