Vanhana syntynyt

Vaikea elämä. Koko elämän olen toiminut omien vanhempieni ja kavereiden ja kumppaneiden "äitinä". 

Tunne siitä, että kaikki on nähty ja mikään mitä tulen näkemään ei tule muuttamaan näkemyksiäni. Kaikkea en ole nähnyt, mutta mikään ei ällistytä.

Vierailija kirjoitti:

Tunne siitä, että kaikki on nähty ja mikään mitä tulen näkemään ei tule muuttamaan näkemyksiäni. Kaikkea en ole nähnyt, mutta mikään ei ällistytä.

Ihan totta? Välillä en itse voi olla hätkähtämättä uutisissa lukemistani raakuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä. Koko elämän olen toiminut omien vanhempieni ja kavereiden ja kumppaneiden "äitinä". 

Oletko tietoisesti joskus pyrkinyt tästä roolista eroon? Onko toisinaan onnistunut joissain ihmissuhteissa?

En tiedä olenko ainakaan lapsuudessa kokenut olevani vanha sielu, mutta nykyään tuntuu, että olen vanhempi kun ikäiseni ihmiset. Minua ei kiinnosta samat asiat ja en tee samoja juttuja kuin he, jollain tavalla olen vanha ja väsynyt asioihin.

Itsellänikin ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, nyt vähän tasaisempaa aikaa elämässä onneksi. En tiedä oikein mitä haluan elämältä.

Voin vain liittyä edellisten kirjoittajien tuntemuksiin vanhana sielunsa elämisestä.Itse tiedostin noin 3-4- vuotiaana " jo kaiken nähneensä...".Muistan tunteen, kun isäni työpöydän äärellä katsoin ikkunasta ulos, ja tunsin olevani jo vanha ?! "Talläistäkö tämä elämä sitten oikein on?"

Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat vaikeata aikaa lukuunottamatta pikkuveljen syntymää, kesiä maalla ja toisessa mummolassa, ja nuoruudessa lukiovuodet ja ylioppilaaksi tuleminen onnen aikojani.Myöhemmin lasteni syntymät ja taidekorkeakouluvuoteni.

Muutoin tuskaa...

Minua on myös aina pidetty vanhempana ja kypsempänä kuin ikäisiäni.Vanhempanikin pitävät minua " pikkuvanhana kaikkitietävä".

Ja parikymmentä vuotta vanhempi lapseni kummi totesi nähdessään minut ensimmäisen kerran, että olet kypsän ja samanikäinen varmaankin kuin hän!

Vierailija kirjoitti:

Voin vain liittyä edellisten kirjoittajien tuntemuksiin vanhana sieluna elämisestä.Itse tiedostin noin 3-4- vuotiaana " jo kaiken nähneenä..".Muistan tunteen, kun isäni työpöydän äärellä katsoin ikkunasta ulos, ja tunsin olevani jo vanha ?! "Talläistäkö tämä elämä sitten oikein on?"

Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat vaikeata aikaa lukuunottamatta pikkuveljen syntymää, kesiä maalla ja toisessa mummolassa, ja nuoruudessa lukiovuodet ja ylioppilaaksi tuleminen onnen aikojani.Myöhemmin lasteni syntymät ja taidekorkeakouluvuoteni.

Muutoin tuskaa...

Minua on myös aina pidetty vanhempana ja kypsempänä kuin ikäisiäni.Vanhempanikin pitävät minua " pikkuvanhana kaikkitietävä".Ja saanut olla avun antajana monella tapaa.

Ja parikymmentä vuotta vanhempi lapseni kummi totesi nähdessään minut ensimmäisen kerran, että olet kypsän ja samanikäinen varmaankin kuin hän!