Pitäisikö narsistia vanhempaa koittaa sietää vai katkaista välit?

Mitä mieltä olette tilanteestani:

Minulla on nuorempii sisar ja äiti. Sisareni on 20v, äiti 45v. Muita sukulaisia ei ole. En ole sisareni kanssa läheinen, pikemminkin tapaamme viettäää aikaa/olla tekemisissä yleensä vain äitimme kautta esimerkiksi jos kyläilemme äidin luona samaan aikaan. Sisareni ja äiti ovat keskenään läheisiä samoin kuten minä ja äitini olemme (ainakin olleet)läheisiä.
Äitiini minulla on ollut aina läheiset välit ja olemme aina olleet paljon tekemisissä, välimme ovat olleet enemmänkin kaverilliset kuin äiti ja tytär suhde.

Olen jo vuosia kuitenkin joutunut kärsimään äitini käytöksestä ajoittain ja olen vasta pikkuhiljaa alkanut heräämään tilanteeseen. Haluan korostaa että yleensä äitini kanssa välit ovat melko mutkattomat ja kaikki sujuu hyvin. Joskus harvoin, pari kertaa vuodessa ehkä, tulee kuitenkin jokin ikävä välikohtaus.

Äitini n hyvin voimakas persoona. Kaikki menee niin kauan hyvin, kun hänen kanssaan on samaa mieltä, häntä ei arvostele tai hänelle anna kritiikkiä mistään mitä hän tekee tai sanoo tai hänen kanssaan ei muutoinkaan ala väittelemään. Jos erehtyy tekemään näistä jotain hän ottaa nokkiinsa, hermostuu ja yleensä kostaa jotenkin lapsellisella tavalla sen. Yleensä äitini tapa kostaa on se, että hän tekee nuoremmasta 20v sisarestani lemmikkinsä tietyllä tavalla näyttävästi, ja lopettaa muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi yhteydenpidon minuun.
Hän siis pyrkii hallitsemaan minua tällaisilla kostotoimenpiteillä, jotta en missään kohtaa asettuisi häntä vastaan koska "pelkäisin hänen eristävän minut ulkopuolelle".

Joskus hän saattaa myös toimia ikävästi tai sanoa jotain ikävää minulle, jos otan asian esiin ja sanon että minua harmittaa kun sanoit tai toimeit näin seuraa heti äitini suuttuminen -> kiukuttelu -> aggressiivinen verbaalinen hyökkäys -> kosto.
ja on minun vastuullani sitten ottaa yhteyttä, lepytellä häntä ja hieroa sopua.

Äitini on aina ollut tällainen ja olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että hän on narsisti, tai ainakin vahvoja narsistisia luonteenpiirteitä. Olen keskustellut äidistäni myös ammattilaisen (psykologin) vastaanotolla ja hän on saanut silmäni itseasiassa vautumaan, olen aiemmin kokenut vian olevan tavalla tai toisella itsessäni..

Niinä aikoina kun en ole äitini kanssa tekemisissä (esimerkiksi silloin kun hän on suuttunut minulle ja pitää mykkäkoulua) tunnen voivani henkisesti paljon paremmin. Olo on kuin vapaalla taivaan linnulla. On helpompi hengittää.

Mutta toisaalta - minun perheeni koostuu sisaresta ja äidistä. Sisareni ei näe äidin käytöstä, hän nauttii olostaan äidin lemmikkinä. Sisaresta muuttuu äidillemme lemmikki/hovineito heti silloin, kun minulla ja äidille tulee jokin kina/ristiriita. Äitini tällöin nostaa sisaren jalustalle, lellii ja suosii häntä. Sisareni kokee olevansa äidin lempi tyttö eikä näe, että äiti käyttää meitä molempia omaan likaiseen peliinsä.

Koen, että elämä olisi helpompaa ilman äitiä. Kuitenkin olen jo muutaman v jarruttelun asian kanssa ja ns. alistunut rooliini olla äidille mieliksi. Koen, että koska muuta sukua tai perhettä ei ole jäisin ihan yksin.