Te joiden vanhemmat 70+ . Uskallatteko kertoa vanhemmillenne tatatuoinneista?

No miksi ei uskaltaisi?

En itse ottaisi tatuointia mistään hinnasta. Alaluokan merkki.

Aloittajan vanhemmat on tyyliä, että kuolisivat häpeästä.... Ja siis mulla kuvia joita aina piilottelen vaatetuksella ja hiuksilla.

Kun viimeeksi otin tatuoinnin, meni siitä suoraan vanhempieni (+70v, ei juoppoja, ei narkkeja, ei seniilejä) odottelemaan miestäni. Missä pussissa ja herran nuhteessa olet kasvanut?

Vierailija kirjoitti:

En itse ottaisi tatuointia mistään hinnasta. Alaluokan merkki.

Niin no tätä just tarkotin, et vanhemmat häpeisivät. Heistä se on just tätä.

En tiedä miksi minun pitäisi kertoa fiksuille ja ympäristöään seuraaville vanhemmilleni tatuoinneista. Itse en tatuointia ikinä ottaisi, joten ei ole myöskään tarvetta kertoa tatuoinneistani.

Niin no eihän HEIDÄN sellaista tarvitse ottaa.

Vanhempani kyllä tietävät tatuoinnistani. Mutta tatatuoinnit on ihan toinen juttu, nuo pidän visusti piilossa  - hyvä kun kehtasin miehelleni paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan vanhemmat on tyyliä, että kuolisivat häpeästä.... Ja siis mulla kuvia joita aina piilottelen vaatetuksella ja hiuksilla.

Miksi oot edes tatuointeja ottanu ku ne pitää piilottaa?

Taitaa jäädä kertomatta. Mun vanhemmat on vanh.lestadiolaisia...

No mä olen itsekin jo yli 50-vuotias, että ei silleen kauheesti enää nolota mikään valintani. Mutsi on 75, ja on tottunut siihen että mä teen omat päätökseni ulkonäköni ja kaiken muunkin suhteen. Se on myös tarpeeksi fiksu ettei tuomitse eikä lyö leimoja ulkonäön perusteella. Ekan tatuoinnin kun otin 18-vuotiaana, se vähän pyöritteli silmiään, mutta sanoi heti että omapa on nahkas.

Faija otti omansa yli 60-vuotiaana ja ihan hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa.

Mun vanhemmat, 71 ja 73, on hyvinkin moderneja. Molemmat diplomi-insinöörejä koulutukseltaan ja tehneet uransa teknologian parissa. Ovat aika erikoisia nörttivanhempia vieläkin. Siellä ne varmaan kotona pelaavat tälläkin hetkellä virtuaalilasit päässään jotain pelejä ja nillittävät "screen door effectistä" jota vielä tulee nykyresoluutiolla.

Tatuointeja äidilläni onkin, joten hyvin voisin kertoa jos minulla olisi. Samoin he eivät erityisemmin arvosta perinteisiä parisuhteita ja perheitä, ovat sitä mieltä että monelle ne on vain sosiaalisen laumasieluisuuden eikä aidon oman halun ilmentymä. Eli heille se on täysin ok että sekä minä että veljeni ollaan ikisinkkuja jotka ei haluta puolisoa eikä lapsia.

Lucky you 13. Tapaamani ihmiset haluavat aina lapsilleen sen lapsikatraan. Jopa mieheni, joka on 48v. nii puhuu aina, että toivottavasti lapsensa 12 ja 13v saavat perheen. Sitä pidetään aina onnen mittarina. Jopa nämä hänen lapsensa kyselevät jatkuvasti multa, että koska hankin lapsia. Tekisi mieli sanoa, että:" isännekkin jätti teidät, kun ei jaksanut lapsiarkea, ettekö muista:".

Isäni nauraa pikkusiskoni tatuoinneille. Sanoo, että voi monikin kuva muuttua kun paikat alkavat roikkua.