Ulkopuolinen ja yksinäinen olo, kun kaikki harrastaa vain liikuntaa

Mua ei ole koskaan liikunnalliset harrastukset kovinkaan kiinnostanut. Yläasteella ja lukiossakin oli usein yksinäinen olo, kun kaverit harrasti lentopalloa tai hiihtoa tms. ja lähtivät yhdessä harkkoihin.
Sama nyt aikuisiällä. Mulla on kaksi kaveria ja välillä tuntuu, että heidänkin kanssa se kaveruus on vain tosi pinnallista, kun ei ole mitään yhteistä juttua. Yritän esittää aina kiinnostunutta, kun laittavat vaikka whatsappissa treenikuvia tai puhuvat innoissaan miten kävivät tekemässä sitä ja sitä, vaikka oikeasti mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Kohteliaisuuttani kuitenkin yritän elää mukana.
Sitten taas nämä kaverit eivät innostu yhtään mun jutuista, joten en sitten viitsi edes vaivata heitä niillä enää.

Mä tykkään taidejutuista ja musiikista, missä kaikki vastaavanlaiset ihmiset on, kun kaikkia tuntuu kiinnostavan vain liikunta?