Lue keskustelun säännöt.
Nyt rehellisesti. Kuinka monella oikeasti työelämässä se ns. ura?
13.03.2018 |
Kun tuntuu, että nykyään tällä uraputkella voidaan perustella kaikki. Itse olen ihan tarpeeksi käynyt kouluja ja vaikka minkä alan akateemisesti koulutettujen ihmisten kanssa tekemisissä. Hyvin harvalla heistä silti mitään nousujohteista uraputkea on menossa. Valtaosa tekee asiantuntijatason töitä vuodesta toiseen ja palkka ehkä hieman noussut välillä. Sitten ovat ne raukat jotka on pakotettu esimiestöihin, koska kukaan muu ei halunnut. Palkka tässä ei ole noussut juurikaan, mutta työ on kuulemma muuttunut ikävämmäksi ihmisten kaitsemiseksi ja ohjaamiseksi. Sitten kun lukee erilaisia nettiforumeja niin uraputkella perustellaan tyyliin, ei voi hommata lapsia ja jos voi niin ei tosiaankaan voi hoitaa niitä kotona pientäkään hetkeä.
Kommentit (5)
Tavallaan on jonkinlainen ura, mutta tuntuu että nykyinen työni lähinnä tuhoaa kaikenlaisen uralla kehittymisen, joten ehkä saattaisi olla vain parempi unohtaa koko urajutut ja keskittyä enemmän nykyhetkeen ja kaikkiin kivoihin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään ns. "uraa"
En haaveile siitä, että nousisin tässä työssä yhtään korkeammalle. Olen vain kiitollinen, että on vakituinen työ, jota ei tarvitse iltaisin viedä kotiin ja stressata siitä. Palkka on ihan hyvä ja vapapäivisin voin rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään ns. "uraa"
En haaveile siitä, että nousisin tässä työssä yhtään korkeammalle. Olen vain kiitollinen, että on vakituinen työ, jota ei tarvitse iltaisin viedä kotiin ja stressata siitä. Palkka on ihan hyvä ja vapapäivisin voin rentoutua.
Millaisissa tehtävissä olet/ala?
Mulla on aika nurinkurinen urapolku, konsulttihommista tutkimuksen kautta käytännön töihin toimihenkilöksi. Olen vasta kolmikymppinen, joten kyllähän tässä vielä ehtii uraa luomaan, jos niin haluaisi. Mutta toistaiseksi olen ihan tyytyväinen työhöni, koen hyödylliseksi omalta kohdaltani kerätä kokemusta myös alan "perushommista". Tämä kokemus olisi ollut hyväksi noissa edellisissäkin työpaikoissa.
Minä taas en ole käynyt kouluja, mutta työskentelen samalla viivalla ja samoissa tehtävissä korkeastikoulutettujen ihmisten kanssa jo 18:sta vuotta.
Rehellisesti sanoen, en arvosta enkä pidä kovin urasuuntautuneisista ihmisistä lainkaan. Se johtuu toki omasta kouluttamattomuudestani, mutta silti. Itse en jaksa, eikä minua kiinnosta uhrata elämääni yhtään enempää töiden eteen, kuin sen mitä vaaditaan palkan saamiseksi.
Nautin mielummin siitä että saan olla illat ja viikonloput vapaalla, harrastaa ja olla lasten kanssa.
Akateeminen vaimoni taasen istuu jokaikinen päivä töiden ääressä tuntitolkulla yöhön asti, ja osittain nauttii siitä. Minusta hän on typerä, kun heittää elämänsä hukkaan sillä tavalla paskapalkalla. Ei harrastuksia, ei liikuntaa, ei mitään muuta kuin kotia ja töitä. Täysin dead case.