Apua ihmissuhteissa toimimiseen ja itsevarmuuden löytymiseen
Miten olette oppineet rakentavalla tavalla käsittelemään ristiriitoja ihmissuhteissa ja omia epävarmuuksia? Mistä havainnoista olette kokeneet erityisesti hyötyneenne? Tunnen välillä olevani jumissa itseni kanssa ja kaipaan uusia ajatuksia.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se, että on pakko uskaltaa olla rehellinen ja oma itsensä tullakseen itsevarmaksi. Ei sellaisesta ihailusta tai edes hyväksynnästä voi nauttia, joka ei perustu tosiasioihin. Jos silloin huomaat, että joku todella pitää sinusta, saat siitä voimaa uskoa itseesi.
Lisäksi sellaiset ihmiset ovat erittäin hankalia, jotka eivät koskaan ota hyvää vastaan muilta, esim jos toinen haluaa tarjota, sanoa jonkun kehun tms. Hyvää tarkoittava ihminen ei ansaitse tulla torjutuksi, vaan hyvää tekee niin, että ottaa toisen tarjoaman hyvän vastaan lämpimästi ja joskus toisella kerralla on itse sitten se aktiivinen hyvän mielen lähettiläs. Kursailu on vain ihan pienissä määrin mukavaa, kääntyy itseään vastaan yllättävän nopeasti.
En ole aiemmin ollut kovin rohkea, mutta nyt olen yrittänyt opetella toimimaan ihmissuhteissa suoremmin. Ehkä olen hiukan kömpelö, mutta välillä sen myötä on tullut aika pahasti lunta tupaan.
Tällä hetkellä elän tietynlaista murroskautta, jonka myötä aiemmin vaikeina kätkemäni tunteet ovat työntyneet pintaan. Se tuntuu todella vaikealta ja jossain määrin olen sen takiavalkanut enemmän kokonaan vältellä ihmisiä, joiden seurassa on jollain tavalla vaikea olla.
Uskon ansaitsevani hyviä asioita elämääni, mutta aiempien kokemusteni takia suhtaudun ihmisiin pohjimmiltani hyvin epäillen. Se aiheuttaa periaatteessa toimiviinkin ihmissuhteisiin ristiriitoja, koska olen taipuvainen ylitulkitsemaan toisten sanoja, tekemisiä ja toiminnan motiiveja epäedullisella tavalla.
Alkuperäisiä ristiriitatilanteita en pääse kunnolla purkamaan, mutta jollain tavalla toivoisin löytäväni luottavaisemman suhtautumistavan muihin ihmisiin. En haluaisi kuljettaa enää epäluuloistani ja pettymyksistäni aiheutuvaa draamaa mukanani, koska se on minulle raskasta.
Tällä hetkellä toivoisin osaavani olla vielä rehellisimpi itselleni ja toisille, mutta se edellyttää ehkä sitäkin, että opin tuntemaan itseni paremmin. Tällä hetkellä koen vahvaa ristiriitaa sen välillä millainen olen ja millainen haluaisin olla. Haavekuvani on kaukainen, jopa paikoin epärealistinen.
Ap
Ensimmäinen saamani kommentti oli hyvä. Lisää ajatuksia tästä aiheesta kuulisin mielelläni.
Ap
Ainakin se, että on pakko uskaltaa olla rehellinen ja oma itsensä tullakseen itsevarmaksi. Ei sellaisesta ihailusta tai edes hyväksynnästä voi nauttia, joka ei perustu tosiasioihin. Jos silloin huomaat, että joku todella pitää sinusta, saat siitä voimaa uskoa itseesi.
Lisäksi sellaiset ihmiset ovat erittäin hankalia, jotka eivät koskaan ota hyvää vastaan muilta, esim jos toinen haluaa tarjota, sanoa jonkun kehun tms. Hyvää tarkoittava ihminen ei ansaitse tulla torjutuksi, vaan hyvää tekee niin, että ottaa toisen tarjoaman hyvän vastaan lämpimästi ja joskus toisella kerralla on itse sitten se aktiivinen hyvän mielen lähettiläs. Kursailu on vain ihan pienissä määrin mukavaa, kääntyy itseään vastaan yllättävän nopeasti.