Lue keskustelun säännöt.
Miksi rauhoittavien lääkkeiden käyttö ärsyttää/raivostuttaa?
11.03.2018 |
Täällä oli taas kerran keskustelu, jossa rauhoittavia lääkkeitä syömään joutuvat haukuttiin maan rakoon. Kiinnostaisi tietää, miksi se niin ärsyttää? Miten se vaikuttaa teidän ärsyyntyjien elämään?
Kommentit (18)
Minä syööön mööömmöööjä ja sanon ööö....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä syööön mööömmöööjä ja sanon ööö....
Okei. Tämäkö oli sun vastaus kysymykseen. Ei kai voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syööön mööömmöööjä ja sanon ööö....
Okei. Tämäkö oli sun vastaus kysymykseen. Ei kai voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Ap
Kaada itsellesi vain...
Usein ihmiset joilla on itsellään jotain ongelmia käyvät heikkoutta osoittavien ihmisten kimppuun.
He eivät välttämättä tajua tätä lainkaan, luulevat olevansa normaaleja, mutta kovin tiukka toisten ihmisten elämän tuomitseminen on usein osoitus jostain ongelmasta omassa elämässä.
Rauhoittavat ovat vissiin ihan paikallaan jos ne tulevat tarpeeseen.
Rauhoittavat eivät ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Ne häiritsevät välitittäjäainjärjestelmien toimintaa heikentämällä muun muassa noradrenaliiinin, asetyliinikoliinin ja dopamiinin tuotantoa ja niiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyykin lukuisia terveyriskejä yhdistettynä kognitiivisten toimintojen heikentymiseen, unihäiriöihin, sekavuuteen, kiihtyneisyyteen ja hallusinaatioihin. Moni riippuvuudesta kärsivä potilas ei välttämättä edes huomaa lääkkeiden aiheuttamia ongelmia ja sotkevat ne alkuperäisiin ongelmiinsa. Yhtä hyvinä täällä voitaisiin ihmetellä, mitä ihmisillä on alkoholisteja vastaan -alkoholi vaikuttaa monelta osin samalla tavalla, kuin rauhoittavat. Tämä fakta ei muutu miksikään sen takia, että lääkäri määrää toista psykoaktiivista ainetta ja toinen ostetaan ilman reseptiä huvin vuoksi ruokakaupasta. Joskus niiden syönti on aiheellista ja ehkä ainoa vaihtoehto, mutta monet lääkärit määräävät näitäkin lääkkeitä turhan löperösti. Osin samasta syystähän USAssa on nykyään historian suurin huumeriippuvuus, kun opioideja on tyrkytetty ihmisille miten sattuu. Tämä epidemia on laskenut jo väestön keskimääräistä eliniän ennustetta. Onneksi Trump on keksinyt tehokkaan keinon opioidiepidemian hoitoon: hän meinaa mestata lääkärit, jotka ovat tyrkyttäneet opioideja potilailleen ja ajaneet heidät riippuvaisiksi. Ei vaan, vitsi vitsinä, todellisuudessa mieluummin mestataan kaikki köyhät huumediilerit, kuin puututaan lääketieteen korruptioon. Ja ei, Suomen lääketieteelliset asiantuntijat eivät ole vähemmän korruptoituneita, vaikka he sellaisen mielikuvan haluavat itsestään antaa. Esimerkiksi käypä hoito -suositusten kirjoittajista kaikilla on taloudellisia kytköksiä lääkeyhtiöihin. Kannattaa ihan oikeasti varoa, ettei jää koukkuun noihin lääkkeisiin, ihan oman terveyden suojelemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni normaaliin elämään kuuluu myös vastoin käymistä,iloa ja surua ,koko tunteiden kirjo. Sitä miks jonkun täytyy nämä tunteet lääkkeillä turruttaa on se mitä ihmettelee. Ei saa tuntea iloa eikä surua ...sitä elämä on. Läheiseni veti mömmöjä koura kaupalla ,kieli ei suussa kääntynyt...lapsi hyppi mahan päällä ja emäntä vaan nukkui. Aina valehteli lopettaneensa...no loppu surullinen ,haima ei kestänyt vuosien lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä .
Onko rauhoittavien käyttäjiä kritisoitu vai rauhoittavia itsessään. Koska minä kuulun yleensä jälkimmäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mua ei häiritse yhtään jos joku syö niitä vaikka viikon johonkin pahaan ahdistukseen kuten vaikka läheisen kuolemaan tms. Mutta jos joku käyttää niitä pitkään (kuukausia) niin se on pakoa tunteiden käsittelystä ja siksi mielestäni vähän luuseria. Ihmisen pitää käsitellä ahdistavat asiat eikä paeta niitä kemikaaleihin.
Jos rauhoittavien lääkkeiden käyttö raivostuttaa, niin silloin ne kyllä toimivat vastoin tarkoitustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa. Väärinkäyttäjät erikseen, mutta itse käytän satunnaisesti silloin kun _tarvin_. Rauhoittavien avulla olen pystynyt suorittamaan tutkinnon, olemaan töissä ja elämään normaalia elämää. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi ja kyllä tähän pisteeseen ollaan päästy rauhoittavien avulla. Ja esimerkiksi minulla tuo tarvittaessa ottaminen tarkoittaa ~15 kertaa puolessa vuodessa. Eli vähäistä ja satunnaista on käyttö.
Taustalla siis sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuus. Nyt voin paremmin, ja rauhoittavien avulla tapahtuneiden sosiaalisille tilanteilleeä altistumisten vuoksi en enää niin helposti joudu rauhoittaviin turvautumaankaan! :)
Vierailija kirjoitti:
No mua ei häiritse yhtään jos joku syö niitä vaikka viikon johonkin pahaan ahdistukseen kuten vaikka läheisen kuolemaan tms. Mutta jos joku käyttää niitä pitkään (kuukausia) niin se on pakoa tunteiden käsittelystä ja siksi mielestäni vähän luuseria. Ihmisen pitää käsitellä ahdistavat asiat eikä paeta niitä kemikaaleihin.
Mutta mitä se sinua haittaa, jos joku ihan randomi on "luuseri", eikä kestä asioita niin hyvin kuin vaikkapa sinä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmat ylipäätänsä ärsyttää ihmisiä, kun eivät niitä ymmärrä.
Ajatellaan että kyllä se piristyy kun vaan nyt reipastuu, käy ulkona ja syö salaattia, kyllä pitää normaalia elämää kestää. Terveelliset elämäntavat tekee kaikille hyvää, mutta ei niillä pelkästään mielisairauksia paranneta.
Myös sanotaan usein että lääkkeitä ei tulisi käyttää jatkuvasti, vaan pyrkiä niistä eroon. Miten se taas on mahdollista, kun muuta hoitoa ei saa paitsi lääkitystä, vaikka päälläsi seisoisit? Kai se on kaikkien etu, että ihminen kykenee jotenkin osallistumaan normaaliin elämään, vaikka sitten lääkkeen avulla. Tilanne ei ole ideaali mt -sairauksien hoidossa, kaukana siitä mutta ei kai se korjaannu kieltämällä "mömmöt" kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvinä täällä voitaisiin ihmetellä, mitä ihmisillä on alkoholisteja vastaan -alkoholi vaikuttaa monelta osin samalla tavalla, kuin rauhoittavat. Tämä fakta ei muutu miksikään sen takia, että lääkäri määrää toista psykoaktiivista ainetta ja toinen ostetaan ilman reseptiä huvin vuoksi ruokakaupasta.
Ei minua haittaa jos joku minulle vieras ihminen ostaa alhoholia kaupasta, vaikka en itse juuri koskaan käytäkään alkoholia. Sitä tällä aloituksella hainkin, että miksi täysin vieraiden ihmisten lääkitys herättää monissa raivoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mua ei häiritse yhtään jos joku syö niitä vaikka viikon johonkin pahaan ahdistukseen kuten vaikka läheisen kuolemaan tms. Mutta jos joku käyttää niitä pitkään (kuukausia) niin se on pakoa tunteiden käsittelystä ja siksi mielestäni vähän luuseria. Ihmisen pitää käsitellä ahdistavat asiat eikä paeta niitä kemikaaleihin.
Mutta mitä se sinua haittaa, jos joku ihan randomi on "luuseri", eikä kestä asioita niin hyvin kuin vaikkapa sinä?
Ap
Jaa no ei se haittaakaan. Puhuin tuttavapiirini ihmisistä. Randomeissa ei haittaa juuri mikään.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni normaaliin elämään kuuluu myös vastoin käymistä,iloa ja surua ,koko tunteiden kirjo. Sitä miks jonkun täytyy nämä tunteet lääkkeillä turruttaa on se mitä ihmettelee. Ei saa tuntea iloa eikä surua ...sitä elämä on. Läheiseni veti mömmöjä koura kaupalla ,kieli ei suussa kääntynyt...lapsi hyppi mahan päällä ja emäntä vaan nukkui. Aina valehteli lopettaneensa...no loppu surullinen ,haima ei kestänyt vuosien lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä .
En ole koskaan kuullut että joku söisi rauhoittavia iloa turruttamaan. Jos näin on niin ihmettelen suuresti ja haluaisin kuulla miksi näin...
Ongelma onkin siinä että ahdistus ei rajoitu vain niihin normaaleihin elämän vastoinkäymisiin vaan on läsnä elämässä paljon useammin. Paniikkikohtaus on sellainen jota ei halua tietyissä paikoissa saada ja jos sen voi lääkkeellä ehkäistä niin miksi ei. Kaikki eivät opi hallitsemaan niitä ja silloin on hyvä että siihen on olemassa apu.
Läheiselläsi on ollut muutakin ongelmaa taustalla kuin pelkkä satunnainen ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni normaaliin elämään kuuluu myös vastoin käymistä,iloa ja surua ,koko tunteiden kirjo. Sitä miks jonkun täytyy nämä tunteet lääkkeillä turruttaa on se mitä ihmettelee. Ei saa tuntea iloa eikä surua ...sitä elämä on. Läheiseni veti mömmöjä koura kaupalla ,kieli ei suussa kääntynyt...lapsi hyppi mahan päällä ja emäntä vaan nukkui. Aina valehteli lopettaneensa...no loppu surullinen ,haima ei kestänyt vuosien lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä .
En ole koskaan kuullut että joku söisi rauhoittavia iloa turruttamaan. Jos näin on niin ihmettelen suuresti ja haluaisin kuulla miksi näin...
Ongelma onkin siinä että ahdistus ei rajoitu vain niihin normaaleihin elämän vastoinkäymisiin vaan on läsnä elämässä paljon useammin. Paniikkikohtaus on sellainen jota ei halua tietyissä paikoissa saada ja jos sen voi lääkkeellä ehkäistä niin miksi ei. Kaikki eivät opi hallitsemaan niitä ja silloin on hyvä että siihen on olemassa apu.
Läheiselläsi on ollut muutakin ongelmaa taustalla kuin pelkkä satunnainen ahdistus.
Lähinnä tarkoitin ,et tunteet ilosta suruun kuuluu elämään, ei voi tuntea suuria tunteita jos ne lääkkeellä loivennetaan! Lääkkeisiin jää helposti koukkuun samoin kuin alkoholiin.
Yleensä hoito on pielessä, jos käytetään vaan rauhoittavia, haetaan niitä ahdistukseen, paniikkioireisiin jne. Tällöin kannattaisi hakeutua psykiatrille ja saada joku pitkäkestoisempi lääkitys, joka lievittäisi ahdistusta ja masennusta / paniikkia ja pikkuhiljaa tarve ottaa niitä rauhoittaviakin vähenisi. Ei tulisi sitten riippuvuusongelmia yms. Se, että hakee jostain tk-lääkäriltä jonkun diapam-paketin, ei ratkaise yleensä mt-ongelmaa millään tavalla, jos siihen ei liity jotain muuta hoitoa tai terapiaa.
Up