Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Raskaana,ja todeta ettei parisuhde toimi!

10.03.2018 |

Moi!Haluisin jakaa tuntemuksiani hieman.Olen 34-vuotias ja esikoiseni on murrosikäinen nuori.Olin esikoiseni isän kanssa yli 10 vuotta ja erossa olemme olleet jo vuosia..Ero oli vaikea ja vieläkin jonkinlaiset tunteet syvällä sisimmässä tuntuu aika voimakkaanakin.No eron aikana rakensin minulle ja esikoiselle uuden elämän ja kodin ja sain lisäopintoja kasaan,pyöriin omaa yritystä ja vaikeuksien kautta kaikki vihdoin alkoi olla ihan mukavasti. Viime vuonna tapasin keväällä miehen,ja tapailimme sillon tällöin..Mitään vakavaa ei pitänyt edes olla,kunnes sitten syksyllä päätimme kokeilla suhteena eteenpäin.Mies on ns hyvä mies,kunnollinen,luotettava,vakaa,hyvä työ ja asiat elämässä kaikin puolin kunnossa.Olen jotenkin koko ajan miettinyt,että onko hän silti se ,jonka kanssa koen mitään suurempaa..No joulun aikaan olimme puhuneet perheestä,tulevasta.Sanoin etten tiedä haluanko lapsia enään,hällä niitä ei siis ennestään..Kerroin myös etten halua asua välttämättä yhdessä enään kenenkään kanssa,että o ok ,että on omat osoitteet..No lapsia olen miettinyt,välillä että ei,sitten vielä että kyllä..Joulukuussa sitten yksi kerta meni ilman ehkäisyä ja miten on mahdollista ,että juuri se ainut kerta niin minä olen raskaana!!Olin myös miettinyt jo vuosia etten tulisikaan raskaaksi kookkaan kohdun myooman vuoksi.Nyt kuitenkin kävi niin!Alkuun olin aivan järkyttynyt,mieskin sitä hieman hämmästeli..Mutta sitten mietin,että tämä on lahja ja kyllä kaikesta selvitään.
Nyt sitten pitkin matkaa on vahvistunut tunne ,että en minä rakasta tuota miestä😣Mua ahdistaa olla hänen lähellään,hän on oikeasti täysin erilainen kuin minä..Olen yrittänyt kertoa tunteistani,mutta hän ikäänkuin torjuu ne..😣Hän on ollut huomaavainen esikoistani kohtaan,minua ja raskautta kohtaan,mutta nyt mua ahdistaa ihan todella paljon😣En saa nukuttua öisin,ja vaikka oon Ilonen vauvasta,välillä jo mietin,että pitääkö tämä keskeyttää..Lapsi pitäisi olla rakkaudesta,kuten esikoiseni isän kanssa oli.Kaikki oli toisin.Nyt pelottaa ja itkettää,että miten tuleva..
Onko kellään vastaavia kokemuksia?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla