Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ystävästä(?)
09.03.2018 |
Eli kyseessä on tilanne, jossa läheinen ystävyyssuhde sukulaiseni kanssa on päättynyt ilman tiedossani olevaa syytä. Kyseinen ihminen oli aikanaan kuin sisko: meillä on yhteiset juuret ja yhteydenpito säilyi maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen.
Mitään riitaa asiaan ei liity: henkilö suostui aikanaan lapseni kummiksi, mutta nyt hän ei enää pidä mitään yhteyttä meihin kumpaankaan. Hän on vastaillut laiskasti, jos ollenkaan, viesteihini. Enää en niitä halua siksi laittaakaan. Oman lapsensa saatuaan hän ei liioin ole ollut yhteyksissa, hyvä jos muisti kertoa olevansa raskaana. Ehkä toisaalta ymmärrettävää ison elämänmuutoksen edessä, vaikka olemme olleet siis hyvin läheisiä.
Olen lähinnä hämmentynyt ja surullinen: vahva hylätyksi tulemisen fiilis ja häpeäkin valtaa mielen, eli muistuttaa kyllä sydänsuruja. Huomaan hakevani syitä itsestäni, eli joku lojaalius pitää yhä otteessaan ja haluaa ajatella tästä ihmisestä kuitenkin hyvää. Voin hyväksyä erilleen kasvamisen, mutta tapa jolla hän on haihtunut ja sivuuttanut myös kummilapsensa satuttaa kovin. Minulla ei ole sisarta, joten hänellä oli se paikka sydämessäni. Eikä sitä paikkaa ole helppoa täyttää.
Tuntuu pahalta, sillä tämä suhde on ollut olemassa " aina". Osaan elää ja olla ilmankin, minulla on ihana perhe ja pitkäaikaisia ystäviä. Mutta suren silti tätä menetystä, vaikka järki toisaalta sanoo, etteivät arvomme todellakaan enää kohtaa. Ajatus siitä, että törmäisimme sattumalta, tuntuu kiusalliselta.
Vertaiskokemuksia kaipaan, onko vastaavia kokemuksia ja kuinka mennä eteenpäin?
Kommentit (9)
Pitäisiköhän sinun järjestää tapaaminen kasvokkain ja puhua asiasta? Itse olen hammasta purren onnistunut elvyttämään välini sielunsiskooni, joka katosi, kun sain lapsen. Paljon työtä se vaati, mutta nyt on taas hyvät välit. Vuosien myötä ihmissuhteisiin kertyy kaikenlaista kuonaa ja välistä pitää nostaa kissa pöydälle ja puhua siitä missä mennään. Voihan hän olla vain todella uupunut oman äitiytensä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen voi olla vaikeaa, mutta siitä voi olla apua.
Ei tuolle mitään voi.
Annan lattean neuvon: ole itse paras ystäväsi. On kuitenkin toiminut mulla, kun suljettiin porukan ulkopuolelle eikä puheluihin enää vastattu ilman syytä miksi.
Nyt on aivan sama.
Noin siinä käy kun aloittaa tuollaisen viesteillä kommunikoinnin. Ensin viestit harvenevat ja lopulta loppuvat. Ystävyys vaatii enemmän, se vaatii oikeasti, että puhutaan keskenään. Ei pelkästään jotain facebook seuraamista ja silloin tällöin jotain whats app viestiä tai joulukorttia.
Suosittelen, että soitat. Mutta älä ruoka-aikaan tai lasten nukuttamisaikaan. Ehkä sunnuntaina iltapäivällä, kun ulkona on huono keli. Silloin hän on ehkä kotona ja hänellä on aikaa puhua. Äläkä syytä, vaan muistele hyviä aikoja. Äläkä kerro murheitasi. Ja kuukauden päästä soitat uudestaan ja uudestaan ja kohtelet häntä juuri niin arvokkaasti, jollaisena häntä pidät.
Tilanne ei ole menetetty, paitsi jos lopetat kokonaan yhteydenpidon tai jatkat jollain pikkuviesteilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolle mitään voi.
Annan lattean neuvon: ole itse paras ystäväsi. On kuitenkin toiminut mulla, kun suljettiin porukan ulkopuolelle eikä puheluihin enää vastattu ilman syytä miksi.
Nyt on aivan sama.
Siihen oli varmaan syy, mutta sinulle ei sitä kerrottu. Ehkä muut kokivat sinun tosiaan olevan itse, itsesi paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolle mitään voi.
Annan lattean neuvon: ole itse paras ystäväsi. On kuitenkin toiminut mulla, kun suljettiin porukan ulkopuolelle eikä puheluihin enää vastattu ilman syytä miksi.
Nyt on aivan sama.
Siihen oli varmaan syy, mutta sinulle ei sitä kerrottu. Ehkä muut kokivat sinun tosiaan olevan itse, itsesi paras ystävä.
Hyvin todennäköisesti.
Minulla kuitenkin on yhä ystäviä. Olen aina kuunnellut ystävien murheita, mutta jostakin syystä kun minulla on vaikeaa, ei jaksa kiinnostaa. Kuka meistä on täydellinen? Ei kukaan. Näissä tilanteissa kuitenkin nähdään se, kuka on ystävä, kuka ei. Kasvetaan erilleen, jotkut juoruavat selän takana... Tätä on elämä.
Pointtini kuitenkin oli se, että opi viihtymään omassa seurassasi. Ehkä ystävä joskus ottaa yhteyttä ja voit valita vastaatko vai et. Yksipuolinen yhteydenpito ei ole minua varten.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi parasta ystävää jättänyt muut ihmiset taakseen löydettyään miehen. Toinen heistä varsinkin oli sielunsisko, tärkein ihminen maan päällä, se johon aina pystyi luottamaan ja jonka kanssa jaettiin kaikki.
En tietysti yhtään tiedä, mitä tämän taustalla on, mutta tuli mieleen, että mitä jos mies onkin (ejkä mustasukkaisuuttaan tai kontrollifriikkeyttään) vieroittanut ja kääntänyt ystäväsi mielen pois sukulaisista ja ystävistä? Valitettavasti sellaisia tapauksia on. Kenties ystäväsikin kaipaavat sinua, mutta ovat kumppaniensa tossun alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi parasta ystävää jättänyt muut ihmiset taakseen löydettyään miehen. Toinen heistä varsinkin oli sielunsisko, tärkein ihminen maan päällä, se johon aina pystyi luottamaan ja jonka kanssa jaettiin kaikki.
En tietysti yhtään tiedä, mitä tämän taustalla on, mutta tuli mieleen, että mitä jos mies onkin (ejkä mustasukkaisuuttaan tai kontrollifriikkeyttään) vieroittanut ja kääntänyt ystäväsi mielen pois sukulaisista ja ystävistä? Valitettavasti sellaisia tapauksia on. Kenties ystäväsikin kaipaavat sinua, mutta ovat kumppaniensa tossun alla.
Tämä itsellekin on tullut mieleen. Jonkinlainen aivopesu myös. Sielunsiskoni ajatusmaailma ja mielipiteet alkoivat muuttua vaivihkaa miehen myötä sellaisiksi että eivät kuulostaneet enää siltä ihmiseltä jonka olin tuntenut 25 vuotta. Kuvioissa on mukana myös miehen uskonto ja painostettiin kääntymään uskoon tai seurustelua ei tule. Siksi huolikin on kova.
Tämä toinen ystävä sen sijaan sanoi suoraan että ei häntä enää kiinnosta entiset ystävät ja entinen elämänsä, "se on jo nähty". Hän alkoi elää miehensä elämää, miestensä lapsien kautta ja otti miehen harrastukset ja hylkäsi omat harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteensa. Ehkä hän katuu vielä joku päivä.
Minulla on kaksi parasta ystävää jättänyt muut ihmiset taakseen löydettyään miehen. Toinen heistä varsinkin oli sielunsisko, tärkein ihminen maan päällä, se johon aina pystyi luottamaan ja jonka kanssa jaettiin kaikki. Naurettiin samoille jutuille, ajateltiin asiat samalla tavalla. En ole pystynyt nauramaan tuon jälkeen enää. Elämäni on oikeastaan loppunut siinä muodossa mitä se oli aikaisemmin. Minua ei kiinnosta ihmiset enää. Eniten surettaa kun ystävä katkaisi välit kaikkiin, myös perheeseensä, surettaa hänen ikääntyvät vanhempansa ja nähdä heidän surunsa.
Elämäni on heittänyt häränpyllyä. Mietin jopa ulkomaille lähtöä, ei minulla täällä ole enää mitään. Kaikki on menettänyt merkityksensä. Suru ei hellitä vaikka tapahtumasta on jo useampi vuosi.