Introverttiys, puhuminen ja parisuhde

Olen kai introvertti sillä mietin asioita todella paljon ennen kuin puhun niistä. Pienetkin valinnat harkitsen tarkkaan jne. Ehdin suunnitella mielessäni monenlaista ja keskustelen mielessäni itseni ja muiden ihmisten kanssa. Siksi minua jännittääkin kovasti kertoa ajatuksiani puolisolle sillä olen yleensä ehtinyt tehdä suunnitelmia ja tietenkin harmistun jos hän on eri mieltä. Olen haaveillut häistä sillä olemme olleet jo tovin kihloissa ja ehdin tietenkin suunnitella kaikenlaista ennen kuin uskaltauduin ottamaan asian puheeksi. Kuinka ollakaan, puoliso ei haluakaan vielä naimisiin vaan hänen mielestään kiirehdin. Tietenkin loukkaannuin ja tuntuu että aina kun tällaisia (tai toki pienempiäkin) pettymyksiä tulee niin haluaisin vaan sulkeutua kokonaan sillä minusta tuntuu etten kestä yhtään pettymystä enempää. En siis toisin sanoen uskalla puhua omista tunteista ja tarpeista kun pelkään että niitä ei huomioida ja satutan taas itseni. Puhumattomuus on kuin suojamuuri, mieluummin olen siis hiljaa kuin altistan itseni uusille pettymyksille. Silloinkin kärsin kun en uskalla tuoda omia ajatuksiani esille. Onko muilla tällaista ja miten voisin oppia tästä pois? Kärsin tästä ja varmasti puolisokin kun ajattelee että pidän taas mykkäkoulua. Minulle on vaan vaikeaa puhua, uskoisin että luonne ja menneisyyden tapahtumat ovat tehneet minusta tällaisen. Ystäville ja vanhemmille on helpompi puhua sillä odotukset eivät ole samanlaisia kuin parisuhteessa, vaan pikemmin juuri puolisolle puhuminen tuottaa päänvaivaa.