Lue keskustelun säännöt.
Ihan poikki kohta 5v kanssa, neuvoja ja vinkkejä? :(
Lopen kyllästynyt
09.03.2018 |
Pojalla talviloma hoidosta ja itsekin olen kotona, valitettavasti viimeisillään raskaana ja kipeänä.
Pojalle siirtymätilanteet on aina olleet hankalia, vaikka lähtemisestä muistutan monesti ettei se tule yllätyksenä. Silti ehkä yksi tai kaksi lähötkerroista sujuu hyvin, eli vaatteet päälle ja menoksi.
On aina ollut todella energinen ja menevä, päiväunet jätti 2v pois eikä niitä sen jälkeen ole nukkunut. Vaikka heräisi 5 aamulla jaksaa hyvin valvoa iltaan asti vaikka touhunnut kaikkea. Olen jopa joutunut pyytämään ettei hoidossa saa nukkua kun max 30min jos nukahtaa. Koska muuten ulkoilusta ja touhuamistaan huolimatta lapsi ei nukahda kun yöllä 12 tai sen jälkeen.
Tosiaan on ihana että hän on sosiaalinen ja menevä, joskus vaan miettii onko siinä mitään rajaa.. osa tuntuu olevan juuri ikäänsä sopivia mitä muutkin kertoneet, mutta osa asioista olleet läsnä aina.. hoidosta ei ole koskaan saati palautetta, eli siellä ei ole koskaan epäilty lapsella olevan mitään mikä tutkimuksia vaatisi. Isovanhemmat ottavat mielellään häntä leikkimään, tullaan vaan siihen että hekin ovat aina ihan poikki kun haen lapsen kotiin. Koska lapsi on vauhdissa ihan kokoajan ja haluaa leikkiseuraa 24/7.
Lapsi myös usein puhuu kovalla äänellä ja monesti saa pyytää puhumaan hiljempaa, tai ei malta odottaa omaa vuoroaan kun aikuiset keskustelee.
Toki lapsen kanssa leikitään ja saa huomiota. Mutta olen patistanut lasta enemmän keksimään itse leikkejä ja tekemistä.
Nyt sitten tuntuu että lapsi hakee ihan kokoajan huomiota. Minä en enää öisin saa nukuttua, olen korkeassa kuumeessa ja voin todella huonosti ja supistelee kipeästi. Olen tuonut lautapelejä, laittanut piirrustusvälineet, välillä laittanut piirrettyä jos saisin nukkua edes vähän. Mutta tämä ei käy, lapsi oikein tahallaan härnää ja tökkii.
Minua ei yleensä niin paljon, miestä varsinkin koittaa ärsyttää ja härnätä kokoajan. Käy läpsimässä ja kun seuraa rangaistus kieltojen päälle vetää hirveät raivarit, saattaa taas koittaa lyödä ja tavarat lentää. Toki aina lopuksi keskustellaan taas 10413 kertaa että ei saa lyödä ja pitää pyytää anteeksi. Olen koittanut opettaa tapoja ilmaista suuttumusta ja lapsi on itsekin ne monesti kertonut että hän voisi tehdä näin, mutta kun tarpeeksi suuttuu sinne ne unohtuu. Yrittää kovasti komennella meitä vanhempia, uhkailee että laskee 10 ja pitäisi tehdä tätä ja tuota ja ilmoittaa joka asiasta että hänelle ei käy jne. Välillä alkaa huvittamaan tuo, mutta tosiaan aamusta iltaan vänkääminen ja kitinä alkaa käydä kyllä hermoon.
Kovasti siis rajojaan kokeilee. Ja tiedän ettei itse saa lähteä siihen mukaan, nyt on vaan niin vaikeaa kun oma olo todella kurja, ei lähde ääntä ja tuntuu kuin humalassa olisi kuumeen ja väsymyksen vuoksi. En kestä tuota lasta yhtään :(
Kommentit (30)
Olisitko yhtään epäselvemmin voinut kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitko yhtään epäselvemmin voinut kirjoittaa?
No pahoittelen suuresti 39 asteen kuumeessa ja tunnin yöunilla aikaan saatua kirjoitustani.
Ap
Ap tuo on vaan tuolle ikävaiheelle tyypillistä ja menee aikanaan ohi. Koita jaksaa. 😊 Meillä on kaksi samanlaista ja aika auttoi.
Kuulostaa ihan normaalilta 5-vuotiaalta.
Jos lapsen huono käytös ärsyttää, niin tehosta kurinpitoa.
No eihän tuohon muu auta kuin se, että saat lapselle jotain tekemistä päiviin. Talviloma varmaankin alkaa tehdä loppuaan jo? Eli takaisin pkotiin kun se aukeaa ja älä ota kokonaan pois pkodista senkään jälkeen kun vauva syntyy. Mulla oli esikoinen samantyyppinen kuin tuo sun poikasi, paitsi tuo väkivalta puuttui hänen touhustaan. Mutta koko ajan menossa, pärjää vähillä unilla ja aina huomion keskipisteenä. Pikkusisarus (meillä tosin vaan 3v ikäeroa) vähän rauhoitti menoa, oppi, että aina ei voi olla keskipisteenä. Lopullinen rauhoittuminen tuli sitten koulussa. Oppi istumaan paikoillaan ja kuutelemaan, toimimaan ryhmässä ja siirtymisetkin helpottui. Tasainen 8,5 oppilas on ollut. Nyt on pahimmassa murrosiässä ja vauhti on hiipunut lähes olemattomiin, kun väsyttää koko ajan. Mutta suosittelen liikunnallisia harrastuksia, meillä oli ikävuosista 5-14 futis, lätkä ja telinevoimistelu, niihin saa hyvin purettua liikaa energiaa. Nyt enää 16 vuotiaalla on futis ohjelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja silti ajattelit tehdä toisen? Voi luoja.
Kaipaisiko lapsi uusia haasteita?
- voisiko hän auttaa tiskaamisessa, pölyjen pyyhinnässä ym. Eli innostuisiko jos saa tehdä isojen hommia?
- vaihda esillä olevia leluja
- laita jääkaapin oveen vaikka 5 askelmainen pyramidi. Laita magneetti ekalle askelmalle ja kerro lapselle että aina hyvin käyttäydytty päivä ja saa nostaa magneettia yhden askelman. Jos käyttäytyy huonosti niin magneetti ei nouse. Jos lyö tai muuten satuttaa toisia eikä lopeta varoituksesta niin magneetti laskee yhden askelman. Kun magneetti pääsee ylös niin lapsi saa sovitun palkinnon jota hän oikeasti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa mitään erityisen hälyttävää ole. Yritä jaksaa!
Itse kehoittaisin rangaistusten sijaan keskittymään positiiviseen. Kehukaa ja kiittäkää lasta aina kun hän tekee jotain oikein. Palkitkaa hyvää käytöstä, jättäkää huomiotta kun käyttäytyy "huonosti".
Varsinkin käytös miehen kanssa kuulostaa vähän siltä, että huono käytös on ainoa millä lapsi saa isänsä huomiota.
Lisää hassuttelua ja hauskuutta, yhdessä oloa ja läheisyyttä.
Jep, meillä kanssa esikoispoika oli ja on edelleen samanlainen. Seuraavat kaksi taas ovat ottaneet kaiken aika lunkisti, joten olen miettinyt, että onkohan syntymäjärjestyksellä vaikutusta asiaan? Esikoisen kun tuskin annetaan edes nukkua rauhassa kun pitää koko ajan tuijotella, pieninkin huuto saa heti vanhemmat liikkeelle ja muutenkin ollaan vähän liiankin herkkiä lapsen haluamisille ja jopa pelätään niitä negatiivisia tunteita. Seuraavien lasten kohdalla asiat on tuttuja eikä joka asiasta säntää lapsen luokse ja lapsi oppii ettei turhalla kitisemisellä saa huomiota.
En tiedä eikä tästä mitään hyötyä ole, mutta iän mukana se helpottaa. Mun esikoinen on nyt ekalla ja suurimman osan ajasta on kultainen ja ihana poika, joskus saa vielä näitä kohtauksia että tavarat lentelee kun ei saa huomiota mutta ihmisten ilmoilla osaa käyttäytyä joten kai se on normaalia. :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma, nyt jo isompi lapseni on kyllä Asperger, mutta hänen kanssaan opin kantapään kautta, että rangaistukset eivät aina ole se juttu, joka auttaa. Toinen lapseni on ns. tavallinen, enkä ole hänellekään sitten sen kummempia rangaistuksia laatinut. Siis olen voinut konkreettisesti estää toisen lyömisen tms., tietysti, mutta mitkään jäähyt tai muut eivät ole ikinä toimineet. Etenkin esikoiseni oli sellainen, että jos sai rangaistuksen, meni ihan hysteeriseksi tai vaihtoehtoisesti aggressiiviseksi, siitä oli mikään oppiminen kaukana. Siis olen sitä mieltä, että esim. väkivaltainen käytös täytyy voida konkreettisesti estää, mutta se oppiminen, miten ollaan toisten kanssa, tapahtuu ihan muuta kautta kuin rangaistuksilla. Lapselle on kumminkin tärkeintä saada rakkautta ja viettää aikaa yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä lastasi varmaan ahdistaa tuleva vauva ja nyt sairastamisesi, siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Kun puhutaan tuon ikäisen huonosta käytöksestä niin on syytä ymmärtää, että hyvin usein se on puhdasta oman edun tavoittelua. Eli lapsi on huomannut, että sääntöjä rikkomalla saa etua itselleen.
Siinä tilanteessa ei auta positiiviseen keskittyminen eikä varsinkaan lapsen huonon käytöksen huomiotta jättäminen, vaan yksinkertaisesti se, että tekee huonosta käytöksestä kannattamatonta rangaistuksin tai muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Kirjoitan ehkä aika suorasukaisesti, tarkoituksenani ei ole olla kova vaan yritän tiivistää näkökulmaani ja silloin joutuu hieman kärjistämään.
Mieleeni tulee kaksi asiaa: Ensinnäkin: Lapsilähtöisyys, lapsen näkökulma
Kun lapsi tuntuu hankalalta, kannattaa aikuisen (vanhemman) aina miettiä omaa toimintaansa. Jos on toimittu tavalla A josta seuraa hankaluuksia, sitten on muutettava toimintaa ja kokeiltava tapaa B, C jne. Näiedn kokeilujen suhteen pelimerkkeinä ovat luovuus ja lapsen kehitystaso. Kyse on aina siitä, että vanhemman pitää muuttaa toimintaansa, suhtautumistaan jne eikä niin, että oletetaan lapsen tekevän korjausliikkeitä hankalien tilanteiden ratkaisemiseksi.
Lapsen aggression portaista kannattaa omaksua ihan tutkittua tietoa, esim. Raisa Cacciatore, löytyy Väestöliiton sivuilta hyvä artikkeli siitä, miten vanhempi voi toimia oikein.
Toisekseen: sinun oma jaksaminen
Kerrot olevasi sairaana ja raskauden loppuvaiheessa. Kun vanhempi on väliakaisesti poissa pelikentältä, pitää jonkun toisen aikuisen ottaa vetovastuu tilanteesta. Viisivuotiaan ei tule ratkaista äidin väsymystä ja nukkumisen tarvetta siirtymällä vain asiallisesti piirtelemään kunnes äiti on parantunut. Vaan siinä tarvitaan toista aikuista. Miten voit miehesi tai muun lähipiirisi sopia lapsen huolehtimisesta, kun itse olet 39 asteen kuumeessa, sillä silloin sinä et ole 'työkykyinen' lapsesta huolehtija.
Kannattaa myös miettiä vuorovaikutuksen parantamista perheessä ylipäänsä kasvatustilanteissa, esim neuvolasta saatavalla perheohjauksella tms (eri paikkakunnilla hieman eri nimistä toimintaa). Jos tilanteet menevät läpsimiseksi ja tökkimiseksi, silloin ollaan ylitetty raja, että jotain pitää muuttaa vuorovaikutuksessa välittömästi. Ja tosiaan, tämän muutoksen toteuttavat aikuiset, hakeutumalla esim avun piiriin.
Mitä ajattelet tästä?
Tarjoa jotain oppimishaasteita. Mulla on kanssa kotihoidossa hyvin energinen 5-vuotias, joka alkaa riehua virikkeiden puutteessa. Tehdään joka päivä tehtäväkirjoja ja harjoitellaan lukemista ja laskemista, harrastetaan runsaasti liikuntaa (kävelyä siis noin 10 km päivä + liikuntaharrastukset pari kertaa viikossa), opetellaan hienomotoriikkaa vaativia askartelutaitoja, esim. ompelua. Poika auttaa kotitöissä, esim. pyykin lajittelussa, ruuanlaitossa, siivoamisessa. Kuri on meillä rautainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa ap. Meillekin syntyi vauva kun esikoinen oli melkein 5v. Tuo käytös alkoi ehkä joskus 4,5-vuotiaana ja jossain määrin jatkui ehkä vuoden. 6v iän lähestyessä alkoi helpottaa. Toki tuli hetkittäisiä parempia kausia tuossa vuoden aikana, mutta kamalaa se oli. Mietin usein onko lapsella "päässä vikaa" että onko enää normaalia. Ihan hirveää vänkäystä ja kaikki oli vaikeaa. On kyllä ollut haastava luonne syntymästään asti. Tsemppiä ap!
Lapset eivät ole typeryksiä, sano lapselle että olet kipeä, sinun pitää nyt hoitaa äitiä, kun nyt olet reipas hoitaja tehdään jotain kivaa palkaksi kun äiti paranee.
5v on jo tärkeää saada olla iso.
Oletko aivan varma ap että lapsellasi ei ole mitään poikkeavuutta kuten esim. ADHD tai asperger piirteitä tai mahdollisesti jopa kyseinen häiriö? Niissähän esiintyy yleensä kuvailemiasi oireita kuten ylivilkkautta, ei malta odottaa vuoroaan, puhuu pälpättää jatkuvasti, ei hyväksytä kieltoja, tulaan aggressiiviseksi kielloista ja kiellot ei millään näytä tehoavan. Ai niin, sinun lapsestasi ei ole mikään muu taho huomannut mitään erikoista kuten päiväkoti. No ei kai sitten ole mitään erityistä mutta kannattaa aina pitää tuo vaihtoehto mielessä nimittäin niinkuin tuo yksi tuolla ylempänä kertoi niin esim. asperger lapsen kanssa ei voi olla yhtä tiukka tai kasvattaa rangaistuksilla. Yleensä reaktio voi olla hysteerisyys tai aggressiivisuus eikä mitään positiivista saada aikaan "kurilla" rangaistuksilla eikä valitettavasti edes sillä että selitetään satatuhatta kertaa kun toinen ei ymmärrä asioita ihan sillä tasolla millä ehkä odotetaan tuon ikäisen ymmärtävän.
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kirjoitan ehkä aika suorasukaisesti, tarkoituksenani ei ole olla kova vaan yritän tiivistää näkökulmaani ja silloin joutuu hieman kärjistämään.
Mieleeni tulee kaksi asiaa: Ensinnäkin: Lapsilähtöisyys, lapsen näkökulma
Kun lapsi tuntuu hankalalta, kannattaa aikuisen (vanhemman) aina miettiä omaa toimintaansa. Jos on toimittu tavalla A josta seuraa hankaluuksia, sitten on muutettava toimintaa ja kokeiltava tapaa B, C jne. Näiedn kokeilujen suhteen pelimerkkeinä ovat luovuus ja lapsen kehitystaso. Kyse on aina siitä, että vanhemman pitää muuttaa toimintaansa, suhtautumistaan jne eikä niin, että oletetaan lapsen tekevän korjausliikkeitä hankalien tilanteiden ratkaisemiseksi.Lapsen aggression portaista kannattaa omaksua ihan tutkittua tietoa, esim. Raisa Cacciatore, löytyy Väestöliiton sivuilta hyvä artikkeli siitä, miten vanhempi voi toimia oikein.
Toisekseen: sinun oma jaksaminen
Kerrot olevasi sairaana ja raskauden loppuvaiheessa. Kun vanhempi on väliakaisesti poissa pelikentältä, pitää jonkun toisen aikuisen ottaa vetovastuu tilanteesta. Viisivuotiaan ei tule ratkaista äidin väsymystä ja nukkumisen tarvetta siirtymällä vain asiallisesti piirtelemään kunnes äiti on parantunut. Vaan siinä tarvitaan toista aikuista. Miten voit miehesi tai muun lähipiirisi sopia lapsen huolehtimisesta, kun itse olet 39 asteen kuumeessa, sillä silloin sinä et ole 'työkykyinen' lapsesta huolehtija.Kannattaa myös miettiä vuorovaikutuksen parantamista perheessä ylipäänsä kasvatustilanteissa, esim neuvolasta saatavalla perheohjauksella tms (eri paikkakunnilla hieman eri nimistä toimintaa). Jos tilanteet menevät läpsimiseksi ja tökkimiseksi, silloin ollaan ylitetty raja, että jotain pitää muuttaa vuorovaikutuksessa välittömästi. Ja tosiaan, tämän muutoksen toteuttavat aikuiset, hakeutumalla esim avun piiriin.
Mitä ajattelet tästä?
Hei kirkkosisko. Vaikka en yleensä pidä hihhuleista niin kiinnostaa vielä tietää sen verran tuosta vastauksesta että onko nuo esittämäsi menetelmät täysin käyttökelpoisia ja toimivia myös asperger ADHD lapsen kanssa, samalla tavalla kun täysin "tavis" lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Oletko aivan varma ap että lapsellasi ei ole mitään poikkeavuutta kuten esim. ADHD tai asperger piirteitä tai mahdollisesti jopa kyseinen häiriö? Niissähän esiintyy yleensä kuvailemiasi oireita kuten ylivilkkautta, ei malta odottaa vuoroaan, puhuu pälpättää jatkuvasti, ei hyväksytä kieltoja, tulaan aggressiiviseksi kielloista ja kiellot ei millään näytä tehoavan. Ai niin, sinun lapsestasi ei ole mikään muu taho huomannut mitään erikoista kuten päiväkoti. No ei kai sitten ole mitään erityistä mutta kannattaa aina pitää tuo vaihtoehto mielessä nimittäin niinkuin tuo yksi tuolla ylempänä kertoi niin esim. asperger lapsen kanssa ei voi olla yhtä tiukka tai kasvattaa rangaistuksilla. Yleensä reaktio voi olla hysteerisyys tai aggressiivisuus eikä mitään positiivista saada aikaan "kurilla" rangaistuksilla eikä valitettavasti edes sillä että selitetään satatuhatta kertaa kun toinen ei ymmärrä asioita ihan sillä tasolla millä ehkä odotetaan tuon ikäisen ymmärtävän.
Erittäin tyypillinen nykypäivän näkökulma, että jos lapsi ei käyttäydy kuin enkeli niin hänellä on pakko olla joko a-alkuinen häiriö tai sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa jotain oppimishaasteita. Mulla on kanssa kotihoidossa hyvin energinen 5-vuotias, joka alkaa riehua virikkeiden puutteessa. Tehdään joka päivä tehtäväkirjoja ja harjoitellaan lukemista ja laskemista, harrastetaan runsaasti liikuntaa (kävelyä siis noin 10 km päivä + liikuntaharrastukset pari kertaa viikossa), opetellaan hienomotoriikkaa vaativia askartelutaitoja, esim. ompelua. Poika auttaa kotitöissä, esim. pyykin lajittelussa, ruuanlaitossa, siivoamisessa. Kuri on meillä rautainen.
Iik, meillä poika oli pienenä tosi menevä mutta ei kuitenkaan mikään erityislapsi. Ei kuitenkaan kiinnostunut ikinä piirtämisestä, lukemisesta, puhumattakaan jostain kodinaskareista. Paras lääke toimettomuuten olivat samanikäiset kaverit joiden kanssa aina leikittiin kotona tai pihoilla. Tilaamani askartelu ja harjoituskirjat jäivät käyttämättä kun en vain saanut poikaa kiinnostumaan niistä. Kävi kyllä päiväkotia ja eskaria eli sai sitten sen varhaiskasvatuksen ja varhaissivistyksen sieltä.
Voit kieltää turhan vänkäämisen ja kitinän rangaistuksen uhalla.