En uskaltaisi enää toimia lastentarhaopettajana.

Mielipiteitä?

En minäkään.

T. Ammattia vaihtanut lto, KK

Arvaa mietinkö samaa sijaistuskeikoillani. Viimeksi jäin yksin haastavan ryhmän kanssa, koko se aika oli lähinnä katastrofien estämistä.

Nyt olen ollut kolme viikkoa ottamatta keikkaa, koska en vaan pääse ajatuksesta, että mitä jos joku kerta oikeasti sattuu jotain? Itse saan syytteet (siis etten ole osannu jakaantua kolmeksi ihmiseksi) plus se ajatus siitä, että minun vastuullani olleelle lapselle sattuisi jotain vakavaa... Sietämätön ajatus 😕

Minä olen kanssasi samaa mieltä. Tein joitakin lto:n sijaisuuksia. Totesin että ala ei ole minulle sopiva tai minä en ole työhön sopiva. En kestä sitä jatkuvaa kyttäämistä että onko kaikilla kaikki ok, enkä suoraan sanoen halua kasvattaa muiden lapsia. Lasten vanhemmissakin on omat suuret haasteensa. Ikinä en mene enää päiväkotiin töihin. Enkä myöskään muihin opetus-tai kasvatusalan töihin, en vaan pysty olemaan tarpeeksi kiinnostunut toimimaan päivästä toiseen samojen hankalien ihmisten kanssa. Ja vaikka pidän yleisesti ihmisistä niin en jaksa m itään pitkäkestoista suunnitelmallista työtä samojen asiakkaiden parissa. Nyt teen ihan muuta perusduunia, ja voi miten vapaa olenkaan! Kun suljen mukavan työpaikkani oven, niin minun ei tarvitse miettiä yhtään työasiaa kotona eikä työpäivän aikana tapahtuneet asiat ole niin kummoisia että niitäkään tarvitsisi kelata. Ja pärjään duunaripalkallani todella hyvin! Olen nykyisin jotenkin henkisesti ihan eri ihminen kuin noina aikoina kuin tein päiväkodissa sijaisuuksia. Silloin työasiat söivät ajatustilaa kotona iltaisin ja unenlaatunikin oli todella huono. Joillekin tuollainen ei vaan sovi ja on itselle suuri voitto tajuta se tarpeeksi ajoissa jotta terveys säilyy!