Osaattehan ääntää ruotsiksi oikeaoppisesti u-kirjaimen, äännetään u:n ja y:n välimaastosta?
Jotenkin nolottaa jotkut jotka eivät osaa tuota ääntää.
Vielä pahempi kun jotkut eivät osaa edes o-kirjainta ääntä u:na ruotsalaisissa sanoissa.
Kommentit (14)
Osaan. Osaan myös niellä kurkkuun lähes kaikki ruotsin suhuäänteet. Älvsjö ei äänny "elvsjöö" tai edes "elvshö", vaan miltei "elvhö". Olennaisempi kysymys on, että minkä hiton takia sitä ruotsia pitäisi ääntää. Eivät ruostalaisetkaan osaa suomea.
No osaan ton o-kirjaimen ääntää, ja mulle on koitettu opettaa u:n oikeaoppista lausumista, mut en oo oppinut. :D
En eikä kiinnosta opetella. Suomessa pitäisi puhua suomea.
Jos osaa ääntää englannin kielen sanan "shoe", osaa ääntää ruotsin kielen sanan "sju".
Vierailija kirjoitti:
En eikä kiinnosta opetella. Suomessa pitäisi puhua suomea.
Ruotsissa kandee puhua ruotsia.
Ruotsinruotsissa se on pitkänä aika lähelle suomen y:tä, tai ei ehkä ihan. Lyhyenä ja painottomana ääntyy avoimempana ja epämääräisempänä. Suomenruotsissa lähempänä suomen u:ta.
Tiedätkö, on mielestäni aivan OK että ylipäänsä osaa ja viitsii tai haluaa käyttää ruotsia. Ja näin aivan erityisesti kun kyse on suomenkielisestä (siis jolloin ruotsi ei voi olla äidinkieli....) jolloin ääntäminen ei voikaan olla "aitoa". Siis jos aitoutta joku vielä arvostaa. Oikeakielisyys on silti oltava kunnossa. Tämähän pitäisi olla helppoa Suomessa jos on lakisääteistä oppivelvollisuutta jäljellä.
Mieleeni nousee englantilainen yläluokan aksentti, jota joku siihen kuulumaton huonosti ja väärin perustein yrittää apinoida. Siis Suomessa, jossa koko konteksti puuttuu. Sellainen snobismi onkin oikeutettua polttoainetta pakkoruotsin poistoa haluaville.
Japanissa on sama(?) suppea u. Tosin siellä ei ole niin vakavaa, koska ei ole vielä erikseen meidän "tavalliset" u ja y.
Lähde: opiskelin japanin alkeiskurssin kansalaisopistossa joskus 10 v sitten.
Kirjain ja äänne ovat eri asioita. Ruotsinkielessä esim. o-kirjain voi vastata [u]- tai [o]-äännettä. Niin ikään se, mitä ap itseasiassa kysyy, on että osaatteko ääntää [u̶]-äänteen, mikä on toki naurettava kysymys. Pienillä lapsilla on kyky tuottaa kaiken maailman äänteitä, mutta vähitellen äidinkielen kehittyessä tarpeettomat äänteet katoavat. Kyky lausua joku tietty äänne ei siis liity ihmisen älykkyyteen tai muuhun hyvyyteen.
En osaa, minulle on mahdotonta tuottaa tuollaista äännettä. Musikaalisesti lahjattomille ihmisille on tyypillistä se että he eivät pysty matkimaan vieraita äänteitä, eivät laulaa eivätkä ääntää vierasta kieltä oikein.
Javisst. Mutta ei se ole lähelläkää yytä.