Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävästä on tullut WT. Miten jatkaa?
07.03.2018 |
Olemme tunteneet yläasteelta asti ja kohta täytämme kolmekymmentä. Parinkympin tienoilla vietimme yhdessä tavallista railakasta elämää ja opiskelimme. Sitten tuli parisuhteita ja lapsia vähän kaikille.
Ystävälleni kuitenkin elämä lähti alamäkeen. Tuli parisuhde ongelmia ja sitten ero. Siitä seurasi huoltajuusriita ja taloudellisia ongelmia.
Lopulta hän ei jaksanut kun alkoi kaikki ongelmat ottaa mielenterveydelle.
Autoin minkä pystyin ja välillä elämä alkoi taas näyttää hyvältä. Sitten tuli taas aina uusi alamäki ja alkoi jo tuntua että draama suorastaan seuraa ystävääni. Aina oli jotain pientä kytemässä, uusi naapuri oli haukkunut tai uudessa työssä joku nälvi. Kaikki vika oli aina muissa ja ystäväni ikuinen uhri.
Hän muutti toiseen kaupunginosaan vanhempiensa nurkkiin kun talousasiat eivät järjestyneet. Ei yrittänyt enää hakea alalle jolle oli opiskellut vaan jäi kaupankassalle.
Nyt näemme harvoin. Ennen kaunis ystäväni kulkee ihmeellissä teinivaatteissa, ei ole varaa lähteä viinilasilliselle tai syömään mutta saunakaljat ja tupakat saa aina ostettua.
Käy usein baarissa kun ei lapsikaan usein luona ole. Valittaa miten rankkaa on kun joutuu hakemaan kokoajan jotain tukia eikä rahaa ikinä mihinkään. Paitsi ilmeiseti siihen tupakkaan ja rakennekynsiin.
Nyt vasta iski tämä ystäväni wt:ys. En tiedä mitä tästä ajattelisin. Helppo sanoa ettei se ole hänen vikansa mutta oikeasti ajattelen että hän luovutti.
Kommentit (9)
Ei mun kaverit, mutta itse olin se kaveri joka lähti eri suuntaan. Nyt kun olen päässyt siitä ylös, tiedän ketkä oli niitä oikeita ystäviä ja aidosti hyviä tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kaverini oli normaali naimisissa oleva perheenäiti, joka rakasti koti-iltoja perheen kanssa. Sitten tuli ero, ja tämä samainen ihminen kulkee baareissa jopa kolmena iltana viikossa.
Hiukset saivat uuden kouvolamallin, ripset pidennykset ja uuden kodin seiniä sisustavat voimaannuttavia viestejä sisältävät sisustustarrat.
Ja itse tein sen, että jätin tämän kaverin uuteen elämäänsä ilman minua. En vaan jaksanut.
Minäkin lähdin eri suuntaan ja entiset "ystävät" nauttivat siitä. Vanha, henkisesti väkivaltainen dynamiikka edelleen valloillaan ryhmässä. Itse toimin täysin erilaisin ehdoin kuin ennen uusissa ihmissuhteissani, joten vanha seura ei kiinnosta enää. Jotku ihmiset kehittyvät elämän edetessä ja toiset tyytyvät vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun kaverit, mutta itse olin se kaveri joka lähti eri suuntaan. Nyt kun olen päässyt siitä ylös, tiedän ketkä oli niitä oikeita ystäviä ja aidosti hyviä tyyppejä.
Yritänkö olla parempi kuin olen jos alan neuvoa ystävääni? Hän ei halua että hänen ongelmansa ovat muiden harteilla joten en viitsi mitään tyrkyttää. Aikanaan koitin vinkata työpaikkoja mutta hän ei niihin tarttunut.
En minä häntä ole hylkäämään mutta tuntuu että elämme hyvin erillaista elämää mikä vaikeuttaa yhteydenpitoa.
Ap
Tuttu juttu. Nyt aion avautua, koska olen ollut jo pari vuotta todella kyllästynyt tähän touhuun. Ja tämä ei ole provo.
Me olemme olleet ystäviä teini-ikäisistä saakka, mutta täysi-ikäisyyden tienoilla valintamme elämäntapojen suhteen alkoivat olla tosi erilaiset. Minä opiskelin, tein paljon töitä ja säästin, valitsin itselleni kunnollisen miehen jne. Olen kiinnostunut monista asioista ja luen paljon. Minä olen sellainen perinteinen ja tylsä vanilja, mutta ystäväni alkoi jossain vaiheessa tekemään toinen toistaan impulsiivisempia valintoja. Hän ei tähän ikään (27v) mennessä ole avannut yhtäkään kirjaa peruskoulun jälkeen, ei koskaan ollut palkkatöissä tai edes työharjottelussa. Luottotiedot menneet, koska otti pikkulainoja "biletykseen" ja tilaili kiinarättejä ja lävistyksiä itselleen osamaksulla ja tänä päivänä hekottaa, ettei edes tiedä millaisia summia ulosotossa pyörii. Hänen tulonsa koostuvat pelkistä tuista ja maksattaa sosiaalihuollolla omat muutot, huonekalut sekä shoppailusta tai biletyksestä aiheutuneet vuokrarästit (molemmilla kerroilla yli tonnin paukku.) Hänen arkiateriansa koostuvat halvimmasta makaronista ja jauhelihasta, kahvista ja tupakasta ja viikonloppuisin siideristä ja pitsasta. Kroppa täynnä tatuointeja ja lävistyksiä, hiusten väriä vaihtaa lähes yhtä usein kuin miehiä. Hänen panonsa ovat aina jotain lähiräkälän pirinistejä tai muita vastaavia netistä samana iltana löydettyjä rimanalituksia, joita "nusasee" milloin missäkin. Ei käytä edes kumia, mutta onneksi käy säännöllisesti testeissä, sillä tauteja on kyllä saanut ja antanut, mm. miehelle, jonka vaimo viimeisillään raskaana. On pettänyt kaikkia seurustelukumppaneitaan ja tyrkyttää itseään kavereidensa eksille ja ihastuksille. Kaiken kruunaa se, että jos hänelle edes puolikkaalla sanalla sanoo käytöksestään jotain, hän alkaa keuhkoamaan, että hänhän vaan "elää" eikä sitä pidä muiden, etenkään ystävien, tuomita.
Ihan hirvittävän surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Nyt aion avautua, koska olen ollut jo pari vuotta todella kyllästynyt tähän touhuun. Ja tämä ei ole provo.
Me olemme olleet ystäviä teini-ikäisistä saakka, mutta täysi-ikäisyyden tienoilla valintamme elämäntapojen suhteen alkoivat olla tosi erilaiset. Minä opiskelin, tein paljon töitä ja säästin, valitsin itselleni kunnollisen miehen jne. Olen kiinnostunut monista asioista ja luen paljon. Minä olen sellainen perinteinen ja tylsä vanilja, mutta ystäväni alkoi jossain vaiheessa tekemään toinen toistaan impulsiivisempia valintoja. Hän ei tähän ikään (27v) mennessä ole avannut yhtäkään kirjaa peruskoulun jälkeen, ei koskaan ollut palkkatöissä tai edes työharjottelussa. Luottotiedot menneet, koska otti pikkulainoja "biletykseen" ja tilaili kiinarättejä ja lävistyksiä itselleen osamaksulla ja tänä päivänä hekottaa, ettei edes tiedä millaisia summia ulosotossa pyörii. Hänen tulonsa koostuvat pelkistä tuista ja maksattaa sosiaalihuollolla omat muutot, huonekalut sekä shoppailusta tai biletyksestä aiheutuneet vuokrarästit (molemmilla kerroilla yli tonnin paukku.) Hänen arkiateriansa koostuvat halvimmasta makaronista ja jauhelihasta, kahvista ja tupakasta ja viikonloppuisin siideristä ja pitsasta. Kroppa täynnä tatuointeja ja lävistyksiä, hiusten väriä vaihtaa lähes yhtä usein kuin miehiä. Hänen panonsa ovat aina jotain lähiräkälän pirinistejä tai muita vastaavia netistä samana iltana löydettyjä rimanalituksia, joita "nusasee" milloin missäkin. Ei käytä edes kumia, mutta onneksi käy säännöllisesti testeissä, sillä tauteja on kyllä saanut ja antanut, mm. miehelle, jonka vaimo viimeisillään raskaana. On pettänyt kaikkia seurustelukumppaneitaan ja tyrkyttää itseään kavereidensa eksille ja ihastuksille. Kaiken kruunaa se, että jos hänelle edes puolikkaalla sanalla sanoo käytöksestään jotain, hän alkaa keuhkoamaan, että hänhän vaan "elää" eikä sitä pidä muiden, etenkään ystävien, tuomita.
Ihan hirvittävän surullista.
Vau. Vedän takaisin tuon että kehtaisin kutsua kaveriani wt:ksi.
Hän sentään kuuntelee muita ja siksi esim asuu vanhemmillaan, he osaavat kannustaa eteen päin kun hän olisi halunnut jäädä paikalleen makaamaan. Eikä hän väitä mitään vaan itsekin on tyytymätön.
Ap
Uskon että tämä ihminen(nämä ihmiset) ei voi kovin hyvin. Itselläni oli aika samanlainen vaihe(ilman erikoishiuksia) ja ajattelin tosissaan et nyt biletän stna ja ELÄN(likainen avioero takana). No ei se loppujen lopuksi ollut kivaa ja aika yksinäistä oli. Kaverit huolissaan. Tajusin itse ja lopetin""hauskan "" itsetuhoisuuden. Mut luulin tosissani et vitsi ku hauskaa,mähän saan kenet haluan...loppujen lopuks olin helvetin yksin, kunnes oikeesti tapasin ihmisen joka välitti musta muutakuin se miltä näytin ja muutenkin kuin vaan, että osasin pitää hauskaa. Mutta se vaati myös sen että itte tajusin asioita ja katoin peiliin. Uskon et läheisyyttä ja rakkautta he kaipaavat. Ja ystävää. Selvisin ystävieni avulla, he eivät hylänneet vaik hieman sekoilin hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisi elämä tylsää jos kaikki olisivat perus vanilja ihmisiä.
Ei kaikkien tarvitse olla samassa muotissa. Kuinka suppea katsontakanta jos ”hyvä elämä” on tuollaista mitä kuvailit.
Se hyvä elämä tulee jokaisen itsensä löytää. On se sitten ”wt” tai mikä tahansa.
Ja tuo wt termi on ihan järkyttävä. Ihmisiä me kaikki olemme, pidämme ja arvostamme vain eriasioita.
Minäkään en viihtynyt omakotitalo, kaksi lasta, koira ja mies elämässä. Hyi.
Se ei minusta tyhmempää tai alempiarvoista tee.
Olemme siis samanlaisista tautoista lähtöisin. Onko kenekään muun kaveri tällä tavalla lähtenyt "eri suuntaan" ja päässyt siitä ylös? Hän ei selvästi ole tyytyväinen elämäänsä mutta ei enää yritä sitä muuttaa.