Olen äitiryhmän ainoa ei-akateeminen. Tunnen alemmuutta. Mietin mitä akateemiset minusta ajattelevat.
Olemme olleet samassa vaivakerhossa, missä tutustuin 4 muuhun äitiin. Tapaamme lasten kanssa lähiseudun puistoissa, kahviloissa ja toistemme kodeissa pari kertaa viikossa. Olemme tunteneet vähän reilut 3 vuotta. Muut porukan äidit ovat akateemisesti kouluttautuneita. Minä olen käynyt ammattikorkeakoulun. Tunnen jonkinlaista ala-arvoisuutta heidän porukassa, kun en pysy osallistumaan opintoja ja yliopistoelämää koskeviin keskusteluihin. Pari kertaa ovat naureskelleet olevansa "akateemiset äidit". Olen miettinyt, pitäisikö minun vähitellen ja pikkuhiljaa erkaantua porukasta. Mietin myös kovasti, mitä he mahtavat ajatella minusta?
Kommentit (5)
Eikös AMK-tutkinto olekaan akateeminen?
Tuskin asia liikuttaa ketään muuta kuin sinua. Aika harvalle akateemisuus on mikään omaa identiteettiä määrittävä asia.
Ammattikorkeakoulu on kaukana akateemisuudesta. Amis mikä amis.
No äh. Olen itse akateeminen ja suurin osa ystävistäni on. Mieheni ja veljeni eivät kuitenkaan ole - molemmat ovat käyneet ammattikorkeakoulun - enkä kyllä yhtään ajattele heitä itseäni ”alempiarvoisina”. Ymmärtäisin jotenkin, jos olisit käynyt peruskoulun jälkeen amiksen ja tehnyt sitten duunarihommia, että kokemusmaailmasi voisi olla aika erilainen kuin noiden muiden. Mutta olet kuitenkin kouluttautunut ihminen, joten turhat itsetuntohuolet pois!
Oleellista on, mitä itse ajattelet itsestäsi. Vaikuttaa siltä, että oma koulutustasosi on tässä porukassa sulle ongelma, joten suosittelen vaihtamaan porukkaa.