Miten läheisyyden kaipuuta voisi kestää

Itse tein selvisin ylitöillä, jonka jälkeen rääkkäsin itseäni urheilemalla. Vedin itseni niin piippuun etten jaksanut ajatella halipulaa. Ei ehkä järin tervettä, mutta toimi.

Tätä kesti puoli vuotta. Nyt höllännyt tahtia, mutta urheilusta jäi pysyvä elämäntapa. Nykyään enää harvoin iskee halipula.

Pakko kestää kun kaipuuseen ei voi kuollakaan? Itse kestin ensimmäiset kymmenen vuotta naisen kaipuuta (alkaen siis siitä kun kiinnostuin vastakkaisesta sukupuolesta) ja muutaman vuoden jälkeisen suhteen jälkeen menossa on neljäs vuosi ja ei näy läheisyyttä.

Itselläni ei ole mitään vaikeuksia olla kestämättä läheisyyttä, koska en tiedä miltä toisen ihmisen läheisyys tuntuu. En pysty kaipaamaan sellaista mitä en ole kokenut. Eikä olisi mitään järkeä kokeakaan läheisyyttä, koska parisuhteen löytäminen on niin vaikeaa.

Hommaa lemmikkikissa, jota rapsutella.

Pakko se on kestää vaan.

Itsellä väärä (ei oikea) ihminen kainalossa ei tunnu miltään. Melkein enemmän ahdistuu. Intohimoa on helpompi tuntea kuin lämmintä välittämistä ja hetkeen pystyy siinä jotenkin heittäytymään. Seksi seksisuhteessa ei vastaa tunnelataukseltaan koskaan seksiä hyvässä parisuhteessa, mutta menettelee. Läheisyyden ja hellyyden tuntemisen tarpeeseen se ei kuitenkaan vastaa, koska rakkaus puuttuu.

Näin mä koen. Kaipuu rakastavaan parisuhteeseen on kova, sellaisen löytäminen vain ei ole helppoa.

Ei se seurustelukaan aina auta. Tuntuu, että saan seurustellessani hellyyttä, seksiä ja yhteydenpitoja vähemmän kuin sinkkuna. Asumme eri osoitteissa, emmekä ole muuttamassa yhteen.

Liikuntaharrastus helpottaa varmasti, ainakin tavoitteellinen. Myös työntekoon keskittyminen auttaa.

Hyväksymällä sen ajatuksen, että muutos lähtee itsestä. Yrittäen keskittyä enempi niihin asioihin, joille voin ja pystyn jotain ja yrittäen erottaa ne asioista joille en voi yhtään mitään tai voin vain erinomaisen vähän. Ei se aina helppoa ole. Mutta en pidä ajatuksesta, että (miehenä) sitoisin ja asetaisin elämäni tyytyväisyyden ja onneni riippuaan ja olemaan yksinomaan kiinni siitä, että minulla olisi kumppani. En myöskään halua olla kenellekään se ainoa tärkeä ja merkittävä asia. Sitä voi elää oikei hyvää ja tyydyttävää sinkkuelämääkin. Tottahan toki sitä välillä syyhyää ja mieltä kaihertaa. Mutta niin luullakseni saattaa ja voi tehdä, vaikka elaisi parisuhteessakin. Uskon kuitenkin, että jos tai kun koen tai tunen viihtyväni ja iloitsevani olostani omana itsenäni ja omine ominaisuuksineni, niin minun on, ehkä vielä joskus ja toivottavasti helpompaa olla ja elää toisen rinnalla. En ainakaan odota tai vaadi,että vasta hänen kohtaamisensa jälkeen ja yhteiselämämme alettua alkaisi, jotenkin "arvokkaampi" tai "arvostettavampi" elämä. Sen sijaan toivon, että ainakin tosinaan voisimme olla kenties enemmän kuin kumpikaan vain yksin; tuplaten ilot ja onnen tunteet  ja pulittaen harmit ja murheet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se seurustelukaan aina auta. Tuntuu, että saan seurustellessani hellyyttä, seksiä ja yhteydenpitoja vähemmän kuin sinkkuna. Asumme eri osoitteissa, emmekä ole muuttamassa yhteen.

Liikuntaharrastus helpottaa varmasti, ainakin tavoitteellinen. Myös työntekoon keskittyminen auttaa.

- jäinaattelehtimaan,että mikä saa sinut kutsumaan suhdettasi seurusteluksi. jos yhtydenpitoakin on vähemmän kuin silloin kun olit sinkku... tai saat hellyyttä enemmän sikkuna kuin parisuhteessa.

Mä olen ollut sinkkuna eron jälkeen nyt kolme vuotta. Ei ees seksiä, pari surkeaa kännipanoa lukuunottamatta, joita en enää halua.

Mä käyn säännöllisesti hierojalla, otan kokovartalohieronnan ja nautin. Siitä saa läheisyyttä. Lisäksi halaan ystäviäni, mummoani, lapsiani. läheisyyden ei tarvitse olla seksuaalista.

Urheilu auttaa paljon. Siinä tulee jotenkin "näkyväksi." Esimerkiksi tunnin vesijuoksun jälkeen vielä istuskelet höyrysaunassa. Pukuhuoneessa laittelen kaikkia ihania rasvoja ja kauniit alusvaatteet. Sitten jonnekin salaatille, istuskelen ja mietiskelen, luen hyvää lehteä tai kirjaa. Monta kertaa oon rehellisesti ajatellut, että tää fyysinen ihans urheilun jälkeinen olo kropassa on paljon parempaa kuin seksi. Jos joutuisin valitsemaan seksin ja urheilun välillä, valitsisin urheilun. Lisäksi onhan mulla kaksi tervettä kättä :-)

Haen fyysistä hyvää oloa muusta kuin ihmisestä. Lisäksi kun tekee jotain, mistä tulee hyvä olo, käyn esimerkiksi seurakunnassa säestämässä mummoja, kun he laulaa virsiä. Sitten kahvitellaan ja jutellaan. Henkinen yhteenkuuluvuus ja rakkaudellisuus jollain tavalla täyttävät sitä läheisyyden kaipuuta.

Tee kaikkea, mistä sulle tulee fyysesti tai henkisesti hyvä olo. Hanki kissa, koira tai vaikka pupu. Minulla on pupu. Sitä voi halailla ja paijata, pupu on ihana låmmin sylissä.

Hoida kavereitten vauvoja. Autat kaveria ja saat hyvää mieltä.

Joskus se yksinäisyys vaan vyöryy päälle. sitten ei auta kuin kestää. Voi soittaa kaverille, rukoilla jos olet uskovainen tai vaikka joogata. Tee asioita. Sohvan nurkassa itseään säälien ei ole lääke. Minä en lisäksi kuuntele mitään kaipuuta nostattavaa tai romanttista musiikkia. Se vaan tekee kaipuuta, johon ei ole vastakaikua.

Mene lavatansseihin. Tanssi baareissa hitaita. Tee asioita joista iloitset.

Voimia sinulle!