Lue keskustelun säännöt.
9v kertoi ettei pysty lopettamaan tekemistä vailla haluaisi
01.03.2018 |
Tyttö ollut aina herkkä, levoton, Toisaalta esim käsityöhön tms hienosti keskittyvä ja seurallinen lapsi. Hieman erityisherkkä jollain tapaa ja keskittyminen välillä vaikeaa, pienenä oli aikas vaativa villikko ja vaikkapa nukuttamiset haastavia.
On kavereita, on tosi herkkä, kova pohtimaan ja jännittämään, iloinen, energinen, pelkääkim asioita ja jännittelee. Koulu menee melkoisen hyvin.
Lapsi tuli tänään sanomaan minulle, että hänellä on semmoista kummallista, että hän ei pysty aina lopettamaan asioita vaikka haluaisi. Ja sitten kaveri suuttuu ja kertoo asiasta eteenpäin. Että vaikka keinuvat yhdessä komppimalla, hän tykkää siitä mutta kaveri pyytää lopettamaan. Hän vaan jatkaa. Tai ovat tyynysotaa ja niin käy. Kaveri suuttuu hänelle ja puhuu sitten että miksi sä et lopeta vaikka mä pyydän. Tyttöä itseä vaivasi asia kovasti, joten jotain "häikkää" käytöksessä on ja kun kaverit lapselle kaikki kaikessa. Ikää kumminkin jo tuon verran.
Mitä sanotte, mistä johtuu? Normaalia vai erityistä? Mitä keinoja lapselle tähän?
Kommentit (10)
Voisiko olla niin että hänellä olisi jonkinlaista lievää pakko-oireista taipumusta? Mulla oli lapsena vähän tuon tapaista ja aikuisena sitten perinteisempää pakko-oireilua. OCD ei ole aina sitä fiktiossa esitettyä käsienjynssäämistä ja uunintarkistelua, voi periaatteessa ihan mikä vain juttu "jäädä päälle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta. En tiedä, voisiko tuo olla sellaista? Kotona en muuten havaitse mitään sellaista. ei jumiudu mihinkään asioihin, tarkistele tms pikemminkin jättää kesken ja jo seuraavan homman kimpussa. Ainoa asia että kännykän pitää olla listauksessa aina koko yö, paniikki jos ei ole akku täynnä, varmistaa että saa vanhemmat kiinni ja sanoo ettei halua olla yhtään yksin kotona.
Mitä mun tulisi tehdä vai tulisiko mitään?
Ap
Vaikea sanoa kun ei lasta tunne, mutta aattelisin että jos lapsen elämää ei merkittävästi häiritse niin ei kai sille tarvitse tehdä mitään. Ehkä jutella noista tilanteista sitä mukaa jos/kun niitä tulee lapselle uudelleen eteen, vähän seurata että jatkuuko, lieveneekö, paheneeko. Ihan hyvin voi myös mennä ohi! Mutta jos/kun alkaa häiritä lapsen elämää, on ihan sallittavaa kysyä vaikkapa jonkin ammattilaistahon neuvoa.
Häiritsee ja ainakin vaivaa lasta kun halusi puhua. Hänen huoli kun tuo kismaa kaverisuhteeseen. Ap
Ilman tuota jumiutumista, ihan kuin olisit kuvaillut minun 9-vuotiasta tyttöäni, puhelimen latailuja myöten. Isällään jonkin asteista ocd oireilua, joten en ihmettelisi jos niitäkin ilmaantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän viestin ei ole tarkoitus vähätellä tyttäresi oireilua, mutta lapsuusajan ocd- ja tic-oireilut voivat liittyä kasvuvaiheeseen ja esim. koulun aiheuttamaan stressiin, eivätkä välttämättä ole oire mistään vakavammasta. Jos tyttösi on muutenkin herkkä, hän reagoi herkemmin asioihin. Kun tyttösi juttelee sulle avoimesti asioista, voitte yhdessä yrittää keksiä keinoja noiden tilanteiden hallitsemiseen. Netistä löytyy varmasti vinkkejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ocd-oireita vastaaja sun miehellä on?
Pahoittelen huonoa, jankkaavaa tekstiä. Nukuttelen pienempää lasta... ;-)
Tv. Ap, ei lukihäiriöinen