Miksi ihmiset sekoittaa lapsentekohaluttomuuden lapsivihaan?
Itselläni on aina ollut jotenkin erityisen selvää, että en halua vanhemmaksi. En ole haaveillut perheestä koskaan, lapsena jo mietin että miksi kukaan haluaisi leikkiä alastomalla ihmisellä (nukke :D ) ja mikään omassa elämässäni ei ole koskaan tähdännyt perheellistymiseen.
Silti pidän kaikkia tuntemiani lapsia huikeina tyyppeinä ja hauskoina, elämää opettelevina pikkuihmisinä. Kiva kuunnella kaverien lapsien edesottamuksia jne. Tietenkin tuskastun esim. nykypäivän tapaan jossa vierailut menee siihen että lapsi on keskipisteenä tai muuhun kasvatuskukkasiin, joita on vaikea ymmärtää.
En vain koe halua olla äiti. En yhtään ollenkaan. Ei ole biologista tarvetta tai sosiaalista; en siis halua tehdä itselleni "omaa" ihmistä minua rakastamaan ja seuraksi, ajatus on ihan hassu jopa.
Kunnioitan kaikkia vanhempia ja lapsia silti. Ollaan ihmisiä toisillemme.
Kommentit (11)
Ja taas yksi vela teki jälleen yhden samansisältöisen aloituksen omasta maailman tärkeimmästä lapsettomuudestaan ja sen motiiveista. Ehkä itse pidät itseäsi lasten huippufanina. Ulospäin näytät tädiltä, joka hikeentyy heti, kun lapsi kiljuu tai hiplaa kotialttariasi.
Meitä ventovieraita ei oikeasti kiinnosta, haluatko lisääntyä ja mitä mahdat tykätä tai olla tykkäämättä lapsista.
En minä ainakaan sekoita.
Jos kaikki lapsettomat olisivat kuten sinä, mitään vihaa tuskin olisi juurikaan kumpaakaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas yksi vela teki jälleen yhden samansisältöisen aloituksen omasta maailman tärkeimmästä lapsettomuudestaan ja sen motiiveista. Ehkä itse pidät itseäsi lasten huippufanina. Ulospäin näytät tädiltä, joka hikeentyy heti, kun lapsi kiljuu tai hiplaa kotialttariasi.
Meitä ventovieraita ei oikeasti kiinnosta, haluatko lisääntyä ja mitä mahdat tykätä tai olla tykkäämättä lapsista.
Höpönlöpön :) Unohdin aloituksessa mainita, että aion todennäköisesti adoptoida sillä lasten hätä koskettaa syvästi ja toivoisin voivani auttaa/olla hyödyksi jollekin maailman sitä tarvitsevalle lapselle. Jotenkin tuntuu että on helpompi kaivata/tuntea tunteita sellaisia kohtaan, joita on olemassa, eikä jotain abstraktia ajatusta jostain tulevasta ihmisestä. Mutta olen tosiaan ihan kyvytön ajattelemaan oman lapsen tekoa, en osaa sisäistää sitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sekoita.
Jos kaikki lapsettomat olisivat kuten sinä, mitään vihaa tuskin olisi juurikaan kumpaakaan suuntaan.
Kiitos!
Minulle on tosiaan sanottu asioita kuten "hehheh pidetään Eetu kaukana Mirjamista kun Mirjami on kuitenkin ihan että yök". En edelleenkään ymmärrä, mistä tuollainen mielikuva on voinut syntyä. Se oli tosi loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas yksi vela teki jälleen yhden samansisältöisen aloituksen omasta maailman tärkeimmästä lapsettomuudestaan ja sen motiiveista. Ehkä itse pidät itseäsi lasten huippufanina. Ulospäin näytät tädiltä, joka hikeentyy heti, kun lapsi kiljuu tai hiplaa kotialttariasi.
Meitä ventovieraita ei oikeasti kiinnosta, haluatko lisääntyä ja mitä mahdat tykätä tai olla tykkäämättä lapsista.
Toivottavasti arvostat kiihkotonta dialogia edes tosielämässä, tekee varmaan hyvää myös lapsellesi.
En mä tajua. Sama muuten pätee toisinpäinkin. Jos sulla on lapsia, oletetaan että olet yleisesti lapsirakas.
-äiti joka on lähes lapsivihaaja :/
Vierailija kirjoitti:
En mä tajua. Sama muuten pätee toisinpäinkin. Jos sulla on lapsia, oletetaan että olet yleisesti lapsirakas.
-äiti joka on lähes lapsivihaaja :/
Mua on lapsena niin moni äiti kohdellut ikävästi että tää ei tuu yllätyksenä valitettavasti :/ olin vähän "huonomman" perheen lapsi, kiltti kuitenkin, mutta mua vietiin kun litran mittaa kavereiden tykönä.
Se on turvallista. Joiden lapsia haluavien aivot ei voi nytkähtää sellaiseen asentoon, että ei halua lapsia mutta on silti ihan tavallinen, kiva ihminen. On turvallista ajatella, että se onkin ilkeä ja paha. Ei tarvitse ajatella sitä, että ilman lapsia voi olla normaali tunne-elämä.
Mielestäni tämä koko kaksinasettelu lapsettomien ja lapsia hankkivien välillä on jotenkin hassu. Olen itse saamassa vasta ensimmäistä lastani, eli tavallaan siirtymävaiheessa näiden kahden elämäntilanteen välillä. Mulla on lähipiirissä ihmisiä joilla joko on lapsia, tai jotka lapsia haluavat, sekä lisäksi niitä jotka ovat jo varhain tienneet ettei lastenteko ole heitä varten. Mielestäni jokainen on oman elämänsä asiantuntija, enkä voi käsittää miten toisen ihmisen valinnat tälläisen asian suhteen aiheuttavat niin paljon voimakkaita tunteita ja mielipiteitä muissa ihmisissä, joille valinta ei edes millään tavalla kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä koko kaksinasettelu lapsettomien ja lapsia hankkivien välillä on jotenkin hassu. Olen itse saamassa vasta ensimmäistä lastani, eli tavallaan siirtymävaiheessa näiden kahden elämäntilanteen välillä. Mulla on lähipiirissä ihmisiä joilla joko on lapsia, tai jotka lapsia haluavat, sekä lisäksi niitä jotka ovat jo varhain tienneet ettei lastenteko ole heitä varten. Mielestäni jokainen on oman elämänsä asiantuntija, enkä voi käsittää miten toisen ihmisen valinnat tälläisen asian suhteen aiheuttavat niin paljon voimakkaita tunteita ja mielipiteitä muissa ihmisissä, joille valinta ei edes millään tavalla kuulu.
Amen. Mutta joltain osin se on just sitä tekemällä tehtyä leimaamista lapsivihaajaksi kun ei ole kapasiteettia ymmärtää toisen valintaa. Kuten 9/10 sanoi; se on turvallista. Kun saa syyn ajatukselle (lapsettomuus koska vihaa lapsia) niin se muuttuu helpoksi käsitellä. Lapsia haluaa kaikki paitsi ne jotka vihaa lapsia. Jee - voi taas jatkaa elämää yhtä hölmönä kuin ennenkin.
Mutta ONNEKSI nämä ja perheiden vihaajat on oikeasti ihan marginaalia.
Kaikki normaalit naiset haluaa olla äitejä.