Ihminen ei ole ymmärtänyt luonnon pyhyyttä, joka perustuu Jumalan läsnäoloon siinä

Kristillinen usko ilmaisee ihmisen erityisaseman luomakunnassa käsityksessään, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja Edenin puutarhuriksi, sen viljelijäksi ja varjelijaksi. Ympäristökriisin partaalla voidaan kuitenkin sanoa, että ihminen on kulkenut harhaan. Luomakuntaa on kohdeltu vain raaka-aineena ja ihmisen toiminnan välikappaleena. Ihminen ei ole ymmärtänyt luomakunnan pyhyyttä, joka perustuu Jumalan läsnäoloon siinä. Luomakunnalla on itseisarvo riippumatta ihmisen siitä saamasta hyödystä.

Luomakunnan kohtalo on kristillisen uskontulkinnan mukaan Jumalan käsissä. Se ei kuitenkaan anna meille lupaa apaattisina ja toimettomina jäädä odottamaan tuhokuvien toteutumista, vaan meitä kutsutaan niiden kautta parannukseen. Osallistuminen taisteluun luonnontalouden terveyden ja toimivuuden puolesta on sen maailman eheyttämistä, jonka puolesta Kristus antoi henkensä. Se on osaltaan sen sovinnon viran hoitamista, jonka Kristus on meille uskonut (2. Kor. 5:17-19).

Useat seurakunnat ovat viime vuosien aikana laatineet omia ympäristöohjelmiaan. Ne ovat toimenpide-ehdotuksia esimerkiksi jätteiden lajittelusta, kompostoinnista, materiaali-valinnoista, säästökohteista, kiinteistöjen käytöstä sekä ympäristökasvatuksesta ja -koulutuksesta. Tällaisia ekoseurakuntia on jo noin sata. Myös kirkkohallituksella on oma ympäristöohjelma. Parhaillaan ollaan kirkolliskokouksen aloitteesta laatimassa kirkon ympäristöohjelmaa.

Ympäristönsuojelu on aikamme syvimpiä ja velvoittavimpia eettisiä haasteita. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous nosti esiin luomakunnan vapautuksen tarpeen. Sen pohjalta keskeisiä uhkatekijöitä ovat: saastuminen, kasvihuoneilmiö, otsonitasapainon häiriintyminen, jäteongelma ja luonnonvarojen ehtyminen.

Ympäristö- ja rauhanliikkeiden sekä maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden tavoitteita on pyritty yhteisesti edistämään ORLE -ohjelman puitteissa.

Eräs tärkeä lähtökohta kirkon tehtävälle ympäristönsuojelussa on lähimmäisenrakkauden sanoma, joka voi murtaa itsekkään oman voiton pyynnin, joka estää yksilöitä, yrityksiä ja valtioita toteuttamasta luomakunnan eheyttä edistävää elämäntapaa.