Yksin eläminen aiheuttaa monille kärsimystä ja ongelmia

Uudessa testamentissa suhtaudutaan naimattomuuteen myönteisesti. Apostoli Paavali suosittelee naimattomuutta omaan esimerkkiinsä vedoten. Tämä suositus koskee sekä naimattomia että leskeksi jääneitä. "Heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa." (1 Kor. 7:8-9).

Naimattomuuden korostaminen on Paavalin kirjeissä ilmeisesti johtunut myös niiden kärsimysten pelosta, joita Paavalin mukaan pian alkavat lopun ajan ahdistukset aiheuttaisivat esimerkiksi lapsille. Ihmiskuntaa uhkaavat nykyiset vaarat ehkä herättävät samanlaisia ajatuksia.

Toisaalta naimattomuus on Paavalin mukaan perusteltavissa sillä, että voitaisiin paremmin omistautua Jumalan valtakunnan työlle. Tätä korosti myös Jeesus, kun hän puhui niistä, jotka "taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden". Kysymys ei ole naimattomuuden asettamisesta naimisissa elämisen edelle, vaan vaihtoehtoisesta kutsumuksesta.Yksin elämisestä voi muodostua mahdollisuus kasvamiseen uskossa ja lähimmäisten palvelemisessa. Yksin eläminen nähdään tällöin Jumalan antamana kutsumuksena, jolle voi antautua täydestä sydämestä.

Naimattomuuden myönteinen arvostaminen ei kuitenkaan saa johtaa väheksymään sitä kärsimystä ja niitä ongelmia, joita yksin elämisestä monille aiheutuu.