Ahistaa

Pakko päästää tää ulos jotenkin. Anteeksi. Elä lue jos ei nappaa. <3 Kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta.

Kyseenalaistan erittäin vahvasti minun ja puolisoni vanhemmuutta. Jotenkin tuntuu vaan että ehkä meidän ei pitäisi olla vanhempia. Mieheni on suurimman osan ajasta jotenkin veltto. Lapsen kanssa leikkiminen tuntuu enrgiamattomalta ja pliisulta. Aivankuin hän tekisi sitä koska on pakko. Itselläni tunne ajan loppumisesta (osa mun ahistusta, sille ei ole syytä) vahvistuu päivittäin. Se voi tosin olla koska en ole käynyt ulkona varmaan kohta kuukauteen...on ollut liian kylmä ulkoilla vauvan kera. Ja en keksi teko syytä lähteä ulos. Mietin naapureita liikaa, vaikka en näe heitä melkein ikinä. Ahdistaa. Vauva erottaa oikean hymyni, masentuneen feikki hymystä...ja se ahdistaa vielä enemmän. Koska se tarkoittaa etten voi piilottaa tätä häneltä...

Argh...miekkarin aikaan on vielä muutama päivä. On taas kulunut liikaa aikaa siellä käynnistä.