mulla on sairaalloisen huono itsetunto
Mietin jatkuvasti niitä kaikkia naisia joita poikaystäväni näkee päivittäin. Niitä muita naisia joilla on jotain arvoja. Ovat minua parempia. Ihan sama kuinka paljon mua ylistetään en silti usko kehuja. Olen arvoton ihminen.
En näytä tätä miehelle mitenkään. En käyttäydy mustasukkaisesti. Mutta mietin jatkuvasti että olisin mielummin yksin kun kärsisin näistä tunnetiloista... vaikka ei se arvottomuusfiilis pois lähde vaikka erottais mutta ei ainakaan tarvis miettiä että tuolla se mies näkee kauniita naisia ja on vain tyytynyt muhun.
Neuvoja kiitos
N19
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mietin jatkuvasti niitä kaikkia naisia joita poikaystäväni näkee päivittäin. Niitä muita naisia joilla on jotain arvoja. Ovat minua parempia. Ihan sama kuinka paljon mua ylistetään en silti usko kehuja. Olen arvoton ihminen.
En näytä tätä miehelle mitenkään. En käyttäydy mustasukkaisesti. Mutta mietin jatkuvasti että olisin mielummin yksin kun kärsisin näistä tunnetiloista... vaikka ei se arvottomuusfiilis pois lähde vaikka erottais mutta ei ainakaan tarvis miettiä että tuolla se mies näkee kauniita naisia ja on vain tyytynyt muhun.
Neuvoja kiitos
N19
Uusin tutkimus kertoi, että itsetunto kehittyy jopa 60 vuotiaaksi saakka.
Minullakin oli 20 kymppisenä huono itsetunto ja usein mietin mitä muut minusta ajattelee.
Nykyään 43v itsetuntoni on rautaa ja nykyään ei todellakaan nappaa mitä muut miettii. Raavin vaikka säkkejä liikennevaloissa jos siltä tuntuu.
Omat lapset välillä pitää minua nolona ihmisenä (ei kyllä yllätä)
M43
Mä kans joskus mietin että olis helpompi olla yksin kuin kärsiä tätä mustasukkaisuutta ja itseinhoa..ja ehkä miehellekin parasta. Mutta meillä pieni vauva. Hauaisin että sillä ois isäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kans joskus mietin että olis helpompi olla yksin kuin kärsiä tätä mustasukkaisuutta ja itseinhoa..ja ehkä miehellekin parasta. Mutta meillä pieni vauva. Hauaisin että sillä ois isäkin.
Nojep... en siis oo ainoa joka miettii näin oudosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin jatkuvasti niitä kaikkia naisia joita poikaystäväni näkee päivittäin. Niitä muita naisia joilla on jotain arvoja. Ovat minua parempia. Ihan sama kuinka paljon mua ylistetään en silti usko kehuja. Olen arvoton ihminen.
En näytä tätä miehelle mitenkään. En käyttäydy mustasukkaisesti. Mutta mietin jatkuvasti että olisin mielummin yksin kun kärsisin näistä tunnetiloista... vaikka ei se arvottomuusfiilis pois lähde vaikka erottais mutta ei ainakaan tarvis miettiä että tuolla se mies näkee kauniita naisia ja on vain tyytynyt muhun.
Neuvoja kiitos
N19
Uusin tutkimus kertoi, että itsetunto kehittyy jopa 60 vuotiaaksi saakka.
Minullakin oli 20 kymppisenä huono itsetunto ja usein mietin mitä muut minusta ajattelee.
Nykyään 43v itsetuntoni on rautaa ja nykyään ei todellakaan nappaa mitä muut miettii. Raavin vaikka säkkejä liikennevaloissa jos siltä tuntuu.Omat lapset välillä pitää minua nolona ihmisenä (ei kyllä yllätä)
M43
Mäkin oon miettiny että jos paranis ajan kanssa mutta tuntuu että kokoajan pahenee vaan
Ei olis sun kans jos sä et olis just sä!Oot parasta ja ainut sä, ei oo toista samanlaista, vaikka kauniita ja komeita on, ei silti samaa noin ainutkertaista ainokaista <3
Vierailija kirjoitti:
Ei olis sun kans jos sä et olis just sä!Oot parasta ja ainut sä, ei oo toista samanlaista, vaikka kauniita ja komeita on, ei silti samaa noin ainutkertaista ainokaista <3
Ja siks ihmiset vertaileekin kokoaja?
Nyt alat päivittäin listaamaan paperille hyviä asioita itsestäsi ja sanomaan joka aamu peilikuvallesi "minä olen hyvä, minä kelpaan". Kuulostaa pöllöltä, mutta toimii. Itsetuntoa on mahdollista kohottaa, mutta se vaatii jonkin verran tietoista psyykkistä työskentelyä. Muiden kehut eivät ole avainasemassa, vaan se että _itse_alat arvostaa itseäsi. Älä vertaile itseäsi muihin, se on pahinta myrkkyä mielelle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alat päivittäin listaamaan paperille hyviä asioita itsestäsi ja sanomaan joka aamu peilikuvallesi "minä olen hyvä, minä kelpaan". Kuulostaa pöllöltä, mutta toimii. Itsetuntoa on mahdollista kohottaa, mutta se vaatii jonkin verran tietoista psyykkistä työskentelyä. Muiden kehut eivät ole avainasemassa, vaan se että _itse_alat arvostaa itseäsi. Älä vertaile itseäsi muihin, se on pahinta myrkkyä mielelle.
Yhteiskunnassa näkyy kokoajan se miten osa ihmisistä on "huonompia". Mä en riitä tänne. Kukaan ei ikinä vois olla tyytyväinen muhun. Ja joo oon tehny tota. Terapiassakin vuosia rampannut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olis sun kans jos sä et olis just sä!Oot parasta ja ainut sä, ei oo toista samanlaista, vaikka kauniita ja komeita on, ei silti samaa noin ainutkertaista ainokaista <3
Ja siks ihmiset vertaileekin kokoaja?
Ei vaan pitäisi käsittää itsensä kokonaisena, eikä toisen kautta ripustautua. Olla kokonainen ilman statusta, ilman toista, tekoja, esineitä vaan käsittää just persoonana, millanen on yksilönä/arvonsa. Se on tie kasvaa kokonaiseksi ja samalla ehjäksi, säröjä saa silti olla, ne tekee inhimilliseksi ja persoonalliseksi, mutta ettei ripusta itsetuntoaan toiseen, koska sillon on palaset koottu niin,että kun vähän hipaisee, pahassa tapauksessa "astia särkyy kokonaan palasiksi".Perusta on itsetuntemus, hyväksyntä ja rakkaus itseensä armollisesti, ymmärtäväisesti ja viisaasti, aidosti ilman ylpeyttä.
Koita tietoisesti torjua negatiiviset ajatukset ja keskity niihin positiivisiin. Kyllä se sun ukkos selkeästi oikeasti välittää susta kun on kerta sut valinnut. Nää negatiiviset ajatukset on kaikki sun päässäs, oikeasti olet hieno ihminen
Täähän tippu ku lehmän häntä