Lue keskustelun säännöt.
Ilman lapsia välttyisi tuhansilta läksyissäauttamisilta,
23.02.2018 |
kuskaamisilta, hammaslääkärikäynneiltä, nukuttamisilta, vaippojenvaihdoilta, ruoanlaitoilta, vaatteiden ostoilta ja niin edelleen. En ymmärrä, miten joku lähtee sellaiseen ralliin, jos tietää, mitä on tulossa. Valitettavasti ihmiset kuitenkin tiedostavat vain sen vauvavuoden eivätkä mitään sen jälkeen.
Kommentit (16)
Tykkään auttaa läksyissä. Mun pitää joskus oikein pidätellä, etten sekaantuisi liikaa lapsen koulunkäyntiin. Tykkään auttaa ja tukea ja nähdä miten lapsi oppii sekä itsekin iloitsee oppimisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, jos tuo on se mitä joku elämältään odottaa. Olla toisen palvelijana.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos tuo on se mitä joku elämältään odottaa. Olla toisen palvelijana.
Eikös me kaikki jossain määrin olla toistemme palvelijoita? Ei täällä kukaan yksin omin avuin pärjää. Toisen palveleminen on yksi kaunein asia ihmiselämässä.
Se on ollut mulle vain täyttä elämää.
En olisi muuta halunnutkaan. On muuten väikkärikin tehtynä, vaikka täällä sitä tietysti ei uskota.
Maailma on muuttunut omasta lapsuudesta. Ihan itse tein läksyni ja kävelin hammaslääkäriin. No, vaipat äiti vaihtoi mutta jo reilun vuoden ikäisenä olin päiväkuiva. Ruokaa laittoi ja joskus puuhasteli mun kanssa jotain. Kouluikäisenä tulivat harrastukset mutta kaikki sellaisia, joihin menin ihan itse. Tätä vasten peilaten tein ne omat lapset ja hups, äitiyden pitäisi ollakin tänä päivänä jotain aivan muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut omasta lapsuudesta. Ihan itse tein läksyni ja kävelin hammaslääkäriin. No, vaipat äiti vaihtoi mutta jo reilun vuoden ikäisenä olin päiväkuiva. Ruokaa laittoi ja joskus puuhasteli mun kanssa jotain. Kouluikäisenä tulivat harrastukset mutta kaikki sellaisia, joihin menin ihan itse. Tätä vasten peilaten tein ne omat lapset ja hups, äitiyden pitäisi ollakin tänä päivänä jotain aivan muuta...
Mitä muuta?
Lapsen elämään osallistutaan se 18 vuottta ja myös sen jälkeen. Joka muuta luulee, jättäköön lapset tekemättä- on kaikille parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos tuo on se mitä joku elämältään odottaa. Olla toisen palvelijana.
Eikös me kaikki jossain määrin olla toistemme palvelijoita? Ei täällä kukaan yksin omin avuin pärjää. Toisen palveleminen on yksi kaunein asia ihmiselämässä.
Tuonko takia naiset aina kinuaa jotain eivätkä ota itse kaapista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut omasta lapsuudesta. Ihan itse tein läksyni ja kävelin hammaslääkäriin. No, vaipat äiti vaihtoi mutta jo reilun vuoden ikäisenä olin päiväkuiva. Ruokaa laittoi ja joskus puuhasteli mun kanssa jotain. Kouluikäisenä tulivat harrastukset mutta kaikki sellaisia, joihin menin ihan itse. Tätä vasten peilaten tein ne omat lapset ja hups, äitiyden pitäisi ollakin tänä päivänä jotain aivan muuta...
Mitä muuta?
Tarkoitan sitä, että 70-luvulla ei ollut paineita äitiydestä. Lapset tuli ja ne ruokittiin. Luettiin ehkä iltasatu ja pidettiin sylissä. Se riitti. Ei silloin vanhemmat olleet kärryillä, mitä lapsella oli koulussa meneillään tai auttaneet joka ilta läksyissä. Ehkä sanakokeisiin kuulusteltiin, jos lapsi pyysi. Äiti ei elänyt elämäänsä lapsen kautta ja lapsi ei määritellyt äidin arvoa ihmisenä. Nykyään pitää olla täydellinen äiti joka mittapuulla mitattuna. Tai ehkä mä elän sitten vaan sellaisissa piireissä, jossa äidit kehuskelevat lapsensa suorituksilla joko harrastuksissa tai koulussa ja kiillottavat näin kruunuaan. Kun meillä ei kilpaharrasteta ja koulumenestyskin on keskitasoa, niin en ole äitinä (lue: naisena) minkään arvoinen. Siltä musta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varsinaisesti auttanut koulutehtävissä.
Se on sellaista yhteistä jutustelua ja asioiden kyseenalaistamista, haastamistakin.
Mikä nyt olisi parempaa kuin älyllinen keskustelu?
Ja ihan tarpeeksi on etelän rannoilla loikoiltu. Elmässä ehtii ihan kaikkea...
Mihin ihmeeseen taas tämäkin väite perustuu että ihmiset tiedostavat vain vauvavuoden eikä siitä eteenpäin?
Itse ainakin odotin että vauvavuosi menee ohi että pääsee enemmän touhuamaan lapsen kanssa, nyt toinen syntyy kohta ja tuo pikkuvauva-aika on enemmän sellainen välttämätön paha kun jotain mitä suuresti odotan, tottakai sitä vauvaakin rakastaa mutta onhan se aika yksitoikkoista aikaa. Taaperon kanssakin jo on mielestäni paljon mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut omasta lapsuudesta. Ihan itse tein läksyni ja kävelin hammaslääkäriin. No, vaipat äiti vaihtoi mutta jo reilun vuoden ikäisenä olin päiväkuiva. Ruokaa laittoi ja joskus puuhasteli mun kanssa jotain. Kouluikäisenä tulivat harrastukset mutta kaikki sellaisia, joihin menin ihan itse. Tätä vasten peilaten tein ne omat lapset ja hups, äitiyden pitäisi ollakin tänä päivänä jotain aivan muuta...
Mitä muuta?
Tarkoitan sitä, että 70-luvulla ei ollut paineita äitiydestä. Lapset tuli ja ne ruokittiin. Luettiin ehkä iltasatu ja pidettiin sylissä. Se riitti. Ei silloin vanhemmat olleet kärryillä, mitä lapsella oli koulussa meneillään tai auttaneet joka ilta läksyissä. Ehkä sanakokeisiin kuulusteltiin, jos lapsi pyysi. Äiti ei elänyt elämäänsä lapsen kautta ja lapsi ei määritellyt äidin arvoa ihmisenä. Nykyään pitää olla täydellinen äiti joka mittapuulla mitattuna. Tai ehkä mä elän sitten vaan sellaisissa piireissä, jossa äidit kehuskelevat lapsensa suorituksilla joko harrastuksissa tai koulussa ja kiillottavat näin kruunuaan. Kun meillä ei kilpaharrasteta ja koulumenestyskin on keskitasoa, niin en ole äitinä (lue: naisena) minkään arvoinen. Siltä musta tuntuu.
Kyllä äitiyden paineet ovat kasvaneet ja jokainen äiti ne varmasti tuntee. Niin toivoisin, että isätkin, mutta valitettavasti totuus on se, että tulevat tässä vielä kaukana perässä (yleistäen). Kasvatus nähdään vieläkin pääasiassa äitien tehtävänö :( Mutta onko se äitien syy? Koko kasvatus on yhteiskunnassa muuttunut kilpavarusteluksi ja asiantuntijatyöksi. Myös vanhempien yhteistö koulun kanssa ja osallistuminen on kirjattu jo opetussuunnitelmaan.
No onhan se tota mutta on se muutakin. Esim ihana tunne kun Tulet väsyneenä töistä, lapsi tulee syliin kertomaan mitä koulussa tapahtui. Tai lapsi tulee auttamaan vaikka ruoan laitossa ( meillä innokkaita salaatin tekijöitä) Kyllähän sosiaalinen elämä meillä ainakin muksujen myötä lisääntynyt. Lapsen halaukset, pusit ja kehut on niin ihania. Perhe on juuri sitä mitä halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idea on, että noita asioita tehdessäni olen yhdessä lapseni kanssa ja osoitan välittämiseni käytännössä. Mitä tulee tuohon vauvavuosiajatukseen, se on ihan kummallinen ja tuulesta temmattu, etenkin kun vauvavuosi on se vanhemmuuden raskain osuus. Esim. läksyissä auttaminen on kivaa, näkee samalla miten kouluopetus muuttuu. Yleensä lapset kyllä nykyäänkin tekevät läksynsä itse!
Lapsettomat aina laskevat vain vaivannäön, mutta eivät ymmärrä iloa, jota elämä lasten kanssa tuottaa.
Itse olen aina ajatellut, että omissa lapsissa on se hyvä puoli, että ne ovat aina parhaassa iässään! Tämän voin allekirjoittaa jo yli neljänkymmenen vuoden kokemuksella.
Aikuiset lapset ja heidän kumppaninsa muodostavat läheisen ja rakkaan piirin. On ihana valmistella ja viettää yhdessä juhlapäiviä. Hyvätkään ystävät eivätkorvaa perhettä.
Jotkut ihmiset odottaa noita asioita