Lue keskustelun säännöt.
Mistä saada toivoa elämään?
16.02.2018 |
Minulla on elämän peruspalikat kunnossa. Lapsuudesta asti jatkunut ahdistus ja masennus vaan ei jätä rauhaan. Joka päivä mietin, kuinka vanhaksi elän, sillä tunnen niin usein elämäni aivan turhaksi. Minulla on diagnosoitu masennus ja ahdistus ja tiedän, että niistä voi parantua, mutta omalla kohdallani alkaa toivo hiipua. Olen vuoden käynyt psykoterapiassa ja sen myötä tuntuu, että olen mennyt todella paljon huonompaan kuntoon. Miten jaksaa?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, Jeesus on vastaus! Kokeile, mitä hävittävää sulla on?
Itselläni oli vuosikymmenen ajan elämästä kaikki merkitys, ilo ja toivo mennyttä, enkä mistään tuntunut löytävän mitään joka toisi pysyvää iloa ja merkityksellisyyttä.
Usko toi. Ja se on pysynyt. Paras ja arvokkain asia elämässäni, suosittelen todellakin!
Suoraan sanottuna minusta Jeesukseen uskominen on mielikuvitusolentoon uskomista ja kokisin tällöin eläväni jonkinlaisessa valheessa. Ymmärrän kyllä, että se voisi tuoda helpotusta, mutta koen sen "valheelliseksi" helpotukseksi. Olen aina ollut ateisti/agnostikko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Soita Toivo Kärjelle.
Kenelle?
Ap
Minut pelasti avomieheni. Tai pelastin ehkä jotenkin itse oman uskoni hänet tavattuani, en halua ajatella että toinen ihminen on täysin vastuussa minun onnestani, koska ei ole. Hän on kuitenkin se minun elämäni valo ja tehnyt niin merkittäviä asioita elämälleni, etten voi olla kuin kiitollinen, ja kyllä tämän päättyminen tuntuu ajatuksena pelottavammalta kuin kuolema.
Viimeksi syksyllä oli keskustelua keskivaikeasta masennuksestani, mutta nyt kaikki lääkkeet ja hormonit jätettyäni, jotenkin sisuuntuneena, jaksaa taas. Olen löytänyt jälleen ilon harrastuksista ja taiteesta ja elämä tuntuu soljuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonompaan?
En tiedä, miten normaalia on, että vielä vuoden psykoterapian jälkeen olo tuntuu paljon huonommalta kuin aloittaessa. Uskoisin sen johtuvan siitä, että hankalien asioiden käsittely on vielä niin kesken.
Ap
Tämä on huono neuvo koska laitonta. Joskus kun on kaikki masentanut, ärsyttänyt ja v.t.tt.nut niin joopelin jälkeen mieli on muuttunut. Siinä on mieliala parantunut jopa niin että kyynel tirahtaa silmästä kun muistaa elämän olevan sittenkin elämisen arvoista. En väitä että auttaa kaikkia ja omalla vastuulla jos joku kokeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille ei terapia sovi. Tai on väärä terapeutti, tai väärä terapiamuoto. Onko lääkitys kunnossa?
Itse saan toivoa siitä, että jokin kaunis päivä meillä on uusi hallitus eikä Sipilä ole enää pääministeri.
Toisaalta vaihtoehtokaan tälle elämälle ei kiehdo, eli itsemurha. Tiedän mitä tuhoa se tuottaa läheisille, ja kuin vesirenkaat ne laajenevat ja aiheuttavat sitä kautta lisää surua ja kärsimystä.
Lisäksi maailmasta löytyy myös kauneutta: luonto, eläimet, jotkut ihmiset. Toisten auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on huono neuvo koska laitonta. Joskus kun on kaikki masentanut, ärsyttänyt ja v.t.tt.nut niin joopelin jälkeen mieli on muuttunut. Siinä on mieliala parantunut jopa niin että kyynel tirahtaa silmästä kun muistaa elämän olevan sittenkin elämisen arvoista. En väitä että auttaa kaikkia ja omalla vastuulla jos joku kokeilee.
Siis minkä jälkeen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei terapia sovi. Tai on väärä terapeutti, tai väärä terapiamuoto. Onko lääkitys kunnossa?
Itse saan toivoa siitä, että jokin kaunis päivä meillä on uusi hallitus eikä Sipilä ole enää pääministeri.
Toisaalta vaihtoehtokaan tälle elämälle ei kiehdo, eli itsemurha. Tiedän mitä tuhoa se tuottaa läheisille, ja kuin vesirenkaat ne laajenevat ja aiheuttavat sitä kautta lisää surua ja kärsimystä.
Lisäksi maailmasta löytyy myös kauneutta: luonto, eläimet, jotkut ihmiset. Toisten auttaminen.
En haluaisi uskoa, että terapia ei auta, sillä koen sen ainoaksi toivoksi tällä hetkellä.
Minulla ei ole myöskään lääkitystä, sillä nuorempana kokeiltiin useampaa lääkitystä sairaalassa ja yksikään niistä ei auttanut. Osa pahensi oloa niin, että tilanne äityi itsemurhayritykseen asti. En ole uskaltanut kokeilla uudestaan.
Minä ajattelen itsemurhasta niin, että se helpottaisi läheisteni oloa, mikä tekee siitä vähän houkuttelevan vaihtoehdon. Muuten tahtoisin olla sen verran sinnikäs vielä, että ns. itsekkäistä syistä jatkaisin elämääni.
Olen samaa mieltä kauneuden aiheista.
Ap
Keskusteluterapia, jonka aikana olotila on mennyt vain huonompaan suuntaan, on joko pahaksi tai vähintään hyödytöntä. Kuten joku edellä sanoi, psykoterapia ei sovi kaikille.
Onko sinulla tavoitteita? Haaveita? Minä odotan kevättä ja aurinkoisia päiviä, kesää ja kaikkea mitä siihen voi sisältyä: ukonilmoja, kävelyjä metsässä, kesäsaunaa, piknikkejä... En kaipaa mitään "suurta", vaan saan iloa tunnelmista, hyvistä hetkistä, arkisistakin kokemuksista.
Ihan viime kädessä toivoni perusta on sama kuin ensimmäisellä vastaajalla, eli Jeesuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, Jeesus on vastaus! Kokeile, mitä hävittävää sulla on?
Itselläni oli vuosikymmenen ajan elämästä kaikki merkitys, ilo ja toivo mennyttä, enkä mistään tuntunut löytävän mitään joka toisi pysyvää iloa ja merkityksellisyyttä.
Usko toi. Ja se on pysynyt. Paras ja arvokkain asia elämässäni, suosittelen todellakin!
Suoraan sanottuna minusta Jeesukseen uskominen on mielikuvitusolentoon uskomista ja kokisin tällöin eläväni jonkinlaisessa valheessa. Ymmärrän kyllä, että se voisi tuoda helpotusta, mutta koen sen "valheelliseksi" helpotukseksi. Olen aina ollut ateisti/agnostikko.
Ap
Oma valintasihan tuo on. Jos elää vailla uskoa ja ajattelee asioita pelkällä "järjellä", niin totta kai ihmisen elämä on täydellisen turhaa. Täällä vain pyöritään vähän aikaa tyhjyydessä ja sitten hävitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on huono neuvo koska laitonta. Joskus kun on kaikki masentanut, ärsyttänyt ja v.t.tt.nut niin joopelin jälkeen mieli on muuttunut. Siinä on mieliala parantunut jopa niin että kyynel tirahtaa silmästä kun muistaa elämän olevan sittenkin elämisen arvoista. En väitä että auttaa kaikkia ja omalla vastuulla jos joku kokeilee.
Siis minkä jälkeen?
Ap
Eri, mutta huumeiden. Tässä tapauksessa pilven. Itse olisin tullut ketjuun sanomaan melkein samaa. LSD ja psilosybiini ovat lupaavia uusia hoitoja masennukseen, ja niillä on vähemmän haittoja kuin muilla nykyisin käytössä olevilla, tehokkailla hoitokeinoilla joista minulla itselläni on positiivisia kokemuksia mutta useimmat ihan ymmärrettävästi kieltäytyvät kun tajuavat mistä niiden eteen on luovuttava.
Hallusinogeenit auttavat erityisesti merkityksellisyyden kokemuksen löytämiseen. Ketamiini on eri ryhmän aine, sitä on jo ihan hoitona saatavanakin ja vaikuttaa myös lupaavalta ja tehokkaalta, vaikka vaikutus jää yleensä lyhytaikaiseksi. Toisaalta haitat ja panostukset ovat niin vähäiset että kannattaa sitä ehkä silti ainakin kokeilla.
Ihan oikeasti, Jeesus on vastaus! Kokeile, mitä hävittävää sulla on?
Itselläni oli vuosikymmenen ajan elämästä kaikki merkitys, ilo ja toivo mennyttä, enkä mistään tuntunut löytävän mitään joka toisi pysyvää iloa ja merkityksellisyyttä.
Usko toi. Ja se on pysynyt. Paras ja arvokkain asia elämässäni, suosittelen todellakin!