Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista olisi , jos tuntisi elämässään olevansa onnellinen ja oikeassa paikassa ja olevansa täysin rauhassa ja tasapainossa? Sitä tapahtuu minulle tuskin koskaan.
16.02.2018 |
Olen jo liki 50 v. ja harvoin, joskus, ehkä kerran kesässä saatan tuntea sellaisen pienen hetken, kun istun ihan aikaisin aamulla mökillä yksin pihalla, että olen täysin rauhallinen ja onnellinen ja tässä hetkessä ja paikassa rauhallinen.
Muutoin olen aina hermostunut, huolestunut, kiireinen (usein ihan ilman syytä), en kestä painetta töissä enkä stressiä yhtään. Huolehdin ylipainostani (BMI 28,3), terveydestäni, tulevaisuudsta - koko ajan.
Ovatko muut ihmiset perusteellisesti onnellisia ja rauhallisia esim. iltaisin kotonaan iltauutisia katsoessaan? Pystyykö muut rauhoittumaan ja tuntemaan että ovat täysin oikeassa paikassa ja elämä on juuri niin hyvää kuin juuri sillä hetkellä se voi olla?
MIksi minä en pysty? MIksi olen koko ajan epävarma jopa mieheni rakkaudesta (22 v yhdessä)?
Mihin mindfulness-kurssille tai hypnoosiin tässä pitää mennä?
Ne yksittäiset hetket , jolloin tunnen sen syvän rauhan ja onnellisuuden ovat niin hienoja, että kaipaan ja muistelen niitä nytkin. En tiedä koska sellaisen hetken saan taas kokea.
Miten muut rentoutuvat ja rauhoittuvat? Ja kyllä, olen kokeillut punaviinillä rentoutumista, mutta seuraavien päivien olotila ja alavireisyys vie siitä kaiken hyödyn..
Kommentit (10)
Olen aikamoinen huolehtija minäkin, mutta kyllä noita onnen tunteita on päivittäin. Nautin ja olen onnellinen juurikin ihan tavallisista asioista, siitä että käy lasten kanssa pelaamassa jalkapalloa tai sählyä, illalla kaikessa rauhassa miehen kainalossa katselee elokuvaa, käy ratsastamassa.. Huonompina aikoina noita hetkiä on ollut sitten vähemmän, välillä on ollut aikoja ettei juuri ollenkaan. Nyt huomaa, että elämässä on asiat kohdallaan, kun enempi tulee noita onnellisia hetkiä, kun pysähtyy miettimään, että hei, mulla on tässä just nyt ihan hirveen hyvä olla, kun sitten niitä huolihetkiä, jotka on semmosta entä jos- ajattelua ja mitä tällekin asialle tekisin.
Valitettavasti en osaa neuvoa mikä auttaa, itse jossain vaiheessa ehkä aloin tietoisesti keskittyä miettimään kaikkia asioita, mitkä on hyvin elämässä. Nyt ajatukset tulee pitkälti ihan itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä ettet ole alkoon turvautunut sen enenmpää. Sillä se tie vie vaan syvemmälle masennukseen ja alakuloisuuteen.
Ehkä terpaia olisi sinulle hyvä, jos olet huolissasi koko ajan ja kaikesta.
En kyllä usko että kaikki muutkaan tuntee jotain täydellistä zen-olotilaa ja sisäistä rauhaa kuin harvakseltaan, Tässä nyt menee aika ja energia ihan arjessa elämiseen.
Mutta kyllä on tarkoitus että tuntee hyvää oloa ja onnellisuutta omissa nahoissaan, tietysti.
Voisiko tosiaan jotkut rentoutumisharjoitukset auttaa? Kuuntele jotain meren kohinaa tai tuulen huminaa, mitä kuulisit siellä mökkipihallakin? Ehkä voisit itse suggestoida itsesi sinne ja siihen tunnetilaan?
Minulla on jotain sellaisia klassisen musiikin kappaleita, jotka jotenkin siirtävät minut toiseen mielentilaan; tunnen ne ulkoa enkä oikeastaan enää kuuntele instrumentteja tai sävltä, se musiikkimatto vaan vie mukanaan. Toimii.
Näen joskus unta, jossa kaikki natsaa. Asunto, työ, läheiset muu aktiviteetti, kaikki hienosti ja harmoniassa.
Hyvin yksinkertaista:
1. Älä stressaa tai murehdi. Jos joku asia vaivaa, mieti voitko tehdä asialle jotakin. Jos voit, tee. Jos et voi, miksi sitä sitten kannattaa stressata?
2. Älä möngerrä menneisyydes tai stressaa tulevaisuutta. Tähän sama selitys ku 1. kohtaan. Menneisyyttä et voi muuttaa, joten miksi sen miettimiseen lyhyen elämäsi käyttäisit. Jos taas joku tulevaisuuden asia stressaa, mieti voitko tehdä asialle jotakin. Jos voit, tee. Jos et voi, miksi sitä kannattaa stressata?
Samalla tavoin kuin kaikista asioista saa päässään monimutkaisia, niistä saa myös yksinkertaisia. Se on loppuviimein siitä kiinni, miten osaat ja uskallat asiat hyväksyä.
Siinä pintaraapaisu. Syvemmällekin menen, mutten täällä. Muuten menetän elantoni.
Auttaisko vaikka jooga? En tiedä, mua se on varmaan auttanut. Oon myös ylipäätään yrittänyt opetella olemaan kiitollinen hyvistä asioista ja vähentämään murehtimista. En osaa nyt kummoisesti auttaa mutta ehkä jotain rentoutusharjoituksia vois kokeilla, niitä löytyy netistäkin varmasti vaikka youtubestakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dilemma on siinä, että olet ihan aina juuri oikeassa paikassa, tismalleen siinä missä sinun kuuluukin olla, etkä yksinkertaisesti voisi edes olla missään muualla tekemässä mitään muuta.
Mielesi vain on niin höpsö kuten useimmilla meistä, ettei se usko tätä tosiasiaa vaan setvii ja vatvoo, jossittelee ja mutkuttelee. Eikä ihme, että se näin tekee, koska se on sitä yksinkertaisinta työtä, mitä mielesi osaa tehdä. Usein mieli on laiska ja tyytyy tähän helppoon työtehtäväänsä. Mutta huoli pois: mieltä voi myös opettaa toimimaan toisin.
Joten äärimmäisen yksinkertainen ja samalla tosi vaikea neuvo: opettele hiljentämään mielesi valheellinen höpötys. Tai jos se höpöttää, niin älä ainakaan usko sitä.
Mulla samanlainen olo, olen jo hieman ap:ta vanhempi.
Aina tuntuu että voisi elää toisin, olisi pitänyt tehdä asioita toisella tavalla, pitää tunteistaan ja tarpeistaan paremmin huolta, saavuttaa jotain enemmän tai erilaista.... Pysähtyminen on todella vaikeaa, sitäkään en itselleni sallisi.
Noita täydellisen onnen ja tyytyväisyyden hetkiä tulee hyvin hyvin harvoin. Ja viimeksi ajassa ja paikassa jossa minun ei ainakaan olisi pitänyt olla.
Ainoa hetki kun saan ajatukset pysähtymään on pilatestunti kerran viikossa mutta siihenkään ei liity tuota onnentunnetta. Vain hetken hiljentyminen. Nyt olen saavuttanut tuon saman äänikirjoja kuuntelemalla mutta onnentunnetta sekään ei tuo.
Kuitenkin elämäni on monen mielestä täydellistä - ihanat osin jo aikuiset lapset, lapsenlapsia, ihana mies, kaunis talo, ok toimeentulo (ei ylimääräistä mutta selvitään), matkoja, ystäviä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kaipaisin semmoista syvää, kokonaista ja rauhallista onnen hetkeä. Ei tarvi olla edes koko aikaa mutta edes joskus.
Olen sellaisen kokenut: Purjeveneessä. Jotenkin irrallaan kaikesta, ei meteliä, tuntee tuulen voiman ja että se liikuttaa meitä, tunsin vaan että olen TÄSSÄ.
Haluaisin löytää samanlaisrn kokemuksen uudestaan tässä arjessakin.
Onko kukaan kokeillut semmoista kellunta-allasta? Sitä jossa ollaanihan pimeässä ja kellutaan? Haluaisin mennä semmoiseen.
Missä niitä kellunta-altaita oikein on?
Muutin maalle, kiire katosi. Koen olevani juuri oikeassa paikassa ja täydellisen onnellinen.