Lue keskustelun säännöt.
Olen joutunut täysin väärään työhön :-(
16.02.2018 |
Ehkä turhaa valittaa täällä, mutta tämä on ainoa paikka, johon voin huoleni valuttaa. Eli tilanne on sellainen, että olen ollut hetken työttömänä ja hakenut kaikkea, mitä vähänkään voisin tehdä. Nyt sitten tärppäsi, työhaastattelun jälkeen tuleva päällikköni vain soitti, että aloitanko heti huomenna. Aloitin, ja olen kokenut koko ajan, että olen tähän työhön täysin epäsopiva. Tehtävä on liian vaativa. Koen, että osaamiseni ei riitä näihin kaikkiin vaatimuksiin ja toiveisiin, joita minua kohtaan esitetään. En mitenkään valehdellut tai liioitellut haastattelussani/hakemuksessani/CV:ssäni osaamistani ja olin yllättynyt, että minuun edes päädyttiin. Kenties ala on sen verran epäkiinnostava, ettei hakijoita ollut tarpeeksi. Koen jatkuvaa ahdistusta ja riittämättömyyttä. Valvon öisin ja murehdin työasioita. Jännitän kokouksia ja sitä, että joudun sanomaan painavan mielipiteeni päätöksissä. Koko projektin johto on ihan pihalla itsekin, hekään eivät tiedä, miten johtaa ja mitä tehdään. MInua hirvittää, että joudun tulevaisuudessa mukaan kehitystiimiin, jonka asioista en ymmärrä mitään. Opeteltavaa olisi niin paljon, että parasta olisi olla tämän alan opinnot suorittanut henkilö. Mutta kun en ole.
Miehestäni en tukea huolilleni saa. Hän on suorittaja-tyyppi, joka tuhahtelee valitukselleni. Hänen mielestään suurentelen asiaa ja minun pitäisi olla onnellinen suuresta palkasta ja hienosta tittelistä sekä siitä, että sain töitä. Ja ettei hänkään ilolla hommiinsa joka aamu mene. Helppo hänen sanoa, hän ei ole töissäni 8:aa tuntia kärsimässä joka päivä! Viikot ovat rämpimistä kohti viikonlopun vapautta. Ahdistun jo lauantai-iltana, koska huominen on jo sunnuntai. Su-ma -yönä valvon paineen tunne rinnassa ja olen jopa alkanut rukoilla! Aamuisin töihin mennessäni toivon, että sattuisi onnettomuus ja kuolisin pois. Työpäivät ovat pitkiä ja hitaita. Välillä löydän itseni lukkojen takaa wc-tiloista vain sen vuoksi, että saan siellä olla hetken rauhassa kuluttamassa aikaa.
Minusta uudessa työssä ei pitäisi tuntua tältä. Miten ihmeessä jaksan? Tuntuu pahalta irtisanoutua, ihan kuin työttömyys muka olisi parempi ratkaisu. Mutta en kestä! Miksi tuhlaan elämäni päiviä väärässä paikassa? Haluaisin suorittavaan, selkeään ja vähemmän vastuulliseen työhön. En kaipaa titteleitä tai isoa palkkaa, sillä työn merkitys ja selkeys ovat minusta tärkeitä myös. Stressi ja ahdistus eivät korvaudu millään summalla rahaa. Haen epätoivoisesti illoin uutta työtä, menen kohta ihan mihin vain, kunhan pääsen pois tuolta. Mieheni ei tue asiaa, lähinnä nälvii, että olen heikko luovuttaja.
Niin, mitä tästä... ehkä sitä, että onko vertaistukea? Muita jotka joutuneet loukkuun? Mitä olette tehneet?
Kiitos kun sain purkaa.
Kommentit (30)
Muista töissä ollessasi kärsiä suurta syyllisyyttä, koska saat liian suurta palkkaa. Sun pitää saada saman verran palkkaa kuin siivoojan #palkka tasa-arvo
Vakavissaan tosin, mitä ennemmin lähdet pois sen parempi. Itse olin töissä, jossa itkin töihin mennessä (olen hetero mies), koska työ oli aivan liian stressaavaa. Sillä erotuksella tosin, että itsellä oli koulutus kyseiseen hommaan. Lopulta otin lopputilin, mutta todennäköisesti liian myöhään silti olen ollut lähes jatkuvassa burnout tilassa jo kohta 3-vuotta tuon työpaikan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, oletko näitä, jotka eivät tunnista Fourier-spektrin ja tehospektrin välistä eroa ja silti yrittävät olla signaalinkäsittelyn ammattilaisia? Sanon nyt suoraan: kaupan kassalle.
Maire, Sysmä
Tai sit ap voisi kyseenalaistaa ajatteluaan.
Jos hän ei kerran ole valehdellut cv:ssään, on oletettava, että juuri firmaan on ihan tarkoituksella palkattu juuri hänet hänen osaamisellaan. Eli vaikka ei ole sitä tiettyä koulutusta tai kokemusta, on jotain sellaista, mikä on katsottu yhtä tärkeäksi tai tärkeämmäksi. Ehkä siellä on nimenomaan haettu erilaista näkökulmaa asioihin. Niitä justsentietynalankoulutettuja on varmaan jo ennestään - susta on toivottu jotain muuta. Nyt sit vaan alat käyttää sitä mitä sulla on, ottaaksesi tehtäväsi hallintaasi.
Ja daa, kaikki on aina vaikeata. Mutta ihmisen oppimiskyky on rajaton, jos vaan halua riittää.
Älä irtisanoudu ilman, että sinulla on uusi paikka.
Eli etsi uutta työpaikkaa, joka sopisi sinulle paremmin, mutta älä ota riskiä joutua työttömäksi ja 3 kk karenssille.
Minusta elämän laatu ja terveys on tärkeämpää kuin mikään palkka tai titteli. Ota lopputili, ap! Löydät vielä itsellesi paremmin sopivaa työtä. Sairaana et enää jaksa hakea töitä. Tai kuolleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä irtisanoudu ilman, että sinulla on uusi paikka.
Eli etsi uutta työpaikkaa, joka sopisi sinulle paremmin, mutta älä ota riskiä joutua työttömäksi ja 3 kk karenssille.
Tai sitten ap laiminlyö tehtäviään pahasti/jättäytyy tulematta töihin ajallaan tms. ja saa loparit pomon toimesta -> ei karenssia.
Ompas sulla paska mies. Miksi se ei tue sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On usein niin, että jotkut hakeutuvat töihin esim. esimiehiksi vain saadakseen tittelin ja edut. Kauheaa jälkeä saavat sitten aikaan, kun ovat täysin sopimattomia tehtäväänsä. Sitä on nähty paljon!
Vierailija kirjoitti:
Tai sit ap voisi kyseenalaistaa ajatteluaan.
Jos hän ei kerran ole valehdellut cv:ssään, on oletettava, että juuri firmaan on ihan tarkoituksella palkattu juuri hänet hänen osaamisellaan. Eli vaikka ei ole sitä tiettyä koulutusta tai kokemusta, on jotain sellaista, mikä on katsottu yhtä tärkeäksi tai tärkeämmäksi. Ehkä siellä on nimenomaan haettu erilaista näkökulmaa asioihin. Niitä justsentietynalankoulutettuja on varmaan jo ennestään - susta on toivottu jotain muuta. Nyt sit vaan alat käyttää sitä mitä sulla on, ottaaksesi tehtäväsi hallintaasi.
Ja daa, kaikki on aina vaikeata. Mutta ihmisen oppimiskyky on rajaton, jos vaan halua riittää.
Kiitos mielipiteistänne. Kyseessä on asiantuntijatehtävä, enkä kykene näin vaativiin hommiin kokemukseni perusteella. Olin aivan eri luulossa työnkuvan suhteen, kun menin työhaastatteluun. Kaipaan suorittavampaa hommaa, jonka voi huoletta jättää taakseen, kun sulkee oven klo 16:30 takanaan. Nyt johto nojaa liikaa minuun, koska heilläkään ei ole homma hallussa. Olen koittanut sanoa, etten tiedä mistään mitään, mutta... Ahdistavaa. Ja kyllä, olen itkenyt töihin mennessäni jo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes viitsi lukea aloituslitaniaa. Ap kuuluu varmaan niihin, jotka jauhaa ja länkyttää selvää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ompas sulla paska mies. Miksi se ei tue sua?
Mies on kasvanut perheessä, jossa ihmisen arvo mitataan huippusuorituksina, hyvällä palkalla, korkealla tittelillä ja koulutuksella. Sanoi minulle, että ottaa avioeron, jos lopetan työssäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi lukea aloituslitaniaa. Ap kuuluu varmaan niihin, jotka jauhaa ja länkyttää selvää asiaa.
Juu sori että tuli oksennettua kaikki yhteen putkeen ilman jäsennyksiä. Raskasta luettavaa kyllä. Mutta ei mulla muuta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas sulla paska mies. Miksi se ei tue sua?
Mies on kasvanut perheessä, jossa ihmisen arvo mitataan huippusuorituksina, hyvällä palkalla, korkealla tittelillä ja koulutuksella. Sanoi minulle, että ottaa avioeron, jos lopetan työssäni.
ap
Vaikka en avioeroa kannata millään tavalla, niin suna ottaisin lopputilin joka tapauksessa. Sittenhän ottaa eron jos ottaa. Ei tuo ole rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin omalta näppikseltäni pari kuukautta sitten. Voimia ap. Haet vaan uutta duunia, niin minä tein ja onneksi löysin :). Työpaikan takia ei kannata sairastuttaa itseään ja töihin mennessä ei pidä joutua toivomaan onnettomuutta ja sairaalareissua.
Tuttu työttömän itkutarina: oikeastaan ei haluta töihin ja kun niihin joutuu, niin kamalaahan se on.
Mun mielestäni varsinainen ongelma on tämä: "Koko projektin johto on ihan pihalla itsekin, hekään eivät tiedä, miten johtaa ja mitä tehdään."
Ei aloittajalta voida vaatia enempää kuin johdoltakaan, jos pomotkin ovat pihalla.
Itse jäisin tuonne, pakottaisin itseni ottamaan rennommin ja katsomaan, mitä oikeasti pystyy tekemään. Paloina se elefanttikin syödään.
P.S.: oletko ap varma, että olet "huono" ja "epäpätevä"? Kuten joku toinen kirjoitti, tuskin sinua olisi siinä tapauksessa edes palkattu. Googlaa huijarisyndrooma / impostor syndrome - todella moni korkeasti koulutettu ja pätevä nainen kärsii siitä (siinä, missä oikeasti täysin epäpätevät miehet marssivat itsevarmasti soitellen sotaan: kyllä minä pystyn tähän ja osaan tämän ja hoidan tämän!)
No mikä ala on niin vaativa, että siihen koulutettu ja pätevä ammattilainen ei pysty paneutumaan työhaasteisiin? Vai onko epäpätevän rekrytöinnin moka? Tai on rekrytöity tahalteen syntipukiksi?
Vierailija kirjoitti:
Tai sit ap voisi kyseenalaistaa ajatteluaan.
Jos hän ei kerran ole valehdellut cv:ssään, on oletettava, että juuri firmaan on ihan tarkoituksella palkattu juuri hänet hänen osaamisellaan. Eli vaikka ei ole sitä tiettyä koulutusta tai kokemusta, on jotain sellaista, mikä on katsottu yhtä tärkeäksi tai tärkeämmäksi. Ehkä siellä on nimenomaan haettu erilaista näkökulmaa asioihin. Niitä justsentietynalankoulutettuja on varmaan jo ennestään - susta on toivottu jotain muuta. Nyt sit vaan alat käyttää sitä mitä sulla on, ottaaksesi tehtäväsi hallintaasi.
Ja daa, kaikki on aina vaikeata. Mutta ihmisen oppimiskyky on rajaton, jos vaan halua riittää.
No ei se oppimiskyky varmaan ihan rajaton ole eikä kaikki työt varmaan sovi kaikille.
Kannattaa kuitenkin yrittää suhtautua tilanteeseen rauhallisesti, ottaa päivä kerrallaan eikä liikaa miettiä/stressata tilannetta, samalla voi ja kannattaa hakea muuta työtä kuitenkin.
Ajan oloonhan myös oma mieli voi muuttuakin, joten siksi kannattaa ottaa asia rauhallisesti. Todennäköisesti et kuitenkaan ole töissä lennonjohdossa tai suunnittelemassa ydinvoimaloiden turvajärjestelmiä?
Oma ylitunnollisuus voi myös joskus kääntyä itseään vastaan. Ei työssä kenenkään yleensä tarvitse olla täydellinen, pienet virheetkin ovat usein ihan sallittuja. Virheistä oppii. Ei pidä vaatia itseltään täydellisyyttä.
Epäpätevyyden tunteeseen auttaa opiskelu. Voisitko iltaisin itseopiskella ja päivittää tietojasi?
Minä olin aivan samassa tilanteessa ja sanoin irti itseni. Se huojennuksen tunne ja energia, joka siitä tuli! Nukuin kuin lapsi ensimmäisen kokonaisen yöni kahteen kuukauteen. En uskaltanut sanoa puolisolleni mitään, vaan teeskentelin hänelle ja lapsille, että lähden töihin kuten ennenkin. Palasin kuitenkin aamulenkiltä takaisin kotiin ja hain töitä. Sainkin niitä, vain viikon jälkeen ja aivan unelma alaltani! Ilmoitin kotiväelle, että vaihdoin tehtävää eikä siinä mitään. Palkka laski, mutta elämän laatu parani. Olen onnellinen!
Jostakin syystä ko. pomoni ei uskonut, että haluan lähteä. Hän hoki vain, ettei halua päästää minua, olen niin pätevä tehtävässäni (hah!). Kun sanoin että tämä on koeajalla OK, hän ei voinut oikein mitään. Olin kai vakuuttanut heidät osaamisellani, jota ei (oikeasti!) edes ollut.