Lue keskustelun säännöt.
Psykologian pääsyoe vei itsetunnon moneksi vuodeksi.
13.02.2018 |
Hain kaksi kertaa opiskelemaan psykologiaa ja tässä välissä opiskelin tätä unelmieni alaa kalliilla kansanopistolla, josta vanhempani sai maksaa itsensä kipeäksi. Lukiossa sain kannustusta alalle kyseisen aineen opettajalta, perheeltä ja ystäviltäni- heistä sopisin alalle paremmin kuin hyvin. Hyvillä mielin jaksoin taas lukea pääsykokeeseen.
Seuraavassa vaiheessa oli soveltuvuuskoe. Veli kommentoi, että tulen varmasti pääsemään sisään jos olisin vain oma itseni ja olinkin.Jouduin kuitenkin kauas varasijoille.
Käytännössä näin tuhottomasti vaivaa toisten keksimien teorioiden pikkutarkkaan opetteluun ja siitä palkinnoksi pääsin avaamaan koko persoonani- se kun on tarkoitus kaivaa soveltuvuusvaheessa, jossa aiemmilla pisteillä ei ollut enää merkitystä. Kaksi tuttua pääsivät sisään kuulemma kaunistelemalla. Minä sinisilmäisesti kerroin itsestäni aidosti. Kuvitelkaa tunne, että avaat itsesi tuntemattomille ihmisille , et kelpaa, he repivät ja heittävät pois. Jäit tyhjille, eikä työlläsi ollut merkitystä, vessanpöntöstä alas.
Oikeasti minulle siitä työstä toki oli merkitystä näin myöhemmin ajatellen, tiedän mihin pystyn ja tämän lisäksi tiedän edelleen olevani ihan hyvä tyyppi. Neljäksi vuodeksi tosin kadotin työkykyni mutta mitäpä tuosta.
Kommentit (46)
Tuon kirjoituksesti perusteella vaikutat sen verran epävakaalta, että on hyvä ettet päässyt sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et oikeasti sovi alalle kun olet noin herkkä.
Siis syytät muita siitä ettet päässyt sisään?
No, soveltuvuuskokeen tehtävä on karsia epäsopivat hakijat pois.
Mutta juuri tämän takia on hyvä, että edes joihinkin pääaineisiin yliopistolla on soveltuvuuskokeet. Vaikutat nimittäin tekstiksi perusteella siltä, ettet todellakaan sopisi alalle. Olisipa lääkikseen ja sosiaalityöhönkin soveltuvuuskokeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soveltuvuuskokeet siis toimivat, ja niitä järjestetään syystä!
Jos ihmisen psyyke hajoaa kun hänet hylätään pääsykokeissa, niin ei hän sillon sovellu ko. alalle. Sen verran varmasti olet opiskellut että ymmärrät sen itsekin?
Vierailija kirjoitti:
Tuon kirjoituksesti perusteella vaikutat sen verran epävakaalta, että on hyvä ettet päässyt sisään.
Ok, tämän lisäksi minulle on sanottu että olenpa tasapainoinen ihminen niin en osaa ottaa kantaa. Itselläni on ihan hyvä olla ja toivon mukaan läheisilläkin seurassani. En osaa muuten sitten sanoa. Ala oli tosiaan unelma-ala , ei tosin enää :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa opiskelleena osaat varmasti asettaa tällaisen asian oikeisiin mittasuhteisiin. Ei pidä jäädä kiinni vaan jatkaa eteenpäin. Muut katsovat sinua omien teorioidensa ja kokemustensa kautta eivätkä voi arvottaa sinua ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa opiskelleena osaat varmasti asettaa tällaisen asian oikeisiin mittasuhteisiin. Ei pidä jäädä kiinni vaan jatkaa eteenpäin. Muut katsovat sinua omien teorioidensa ja kokemustensa kautta eivätkä voi arvottaa sinua ihmisenä.
No, minulle tärkeät asiat saavat isommat mittasuhteet verrattuna vähemmän tärkeisiin kuten varmaan useimmilla ihmisillä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota haastattelua varten voi harjoitella. Tosin tunnen yhden joka yritti seitsemän kertaa ja joka kerta tuli hylsy haastattelussa. Joten se haastattelu tehdään syystä, kaikille ala ei vain sovi. Mutta älä ole siitä pahoillasi. Psykologi-ystäväni ovat päästään vialla. Jokaisella on se on trauma johon he erikoistuvat. Mutta esim. kriisityöntekijä-psykologi-ystäväni hylkäsi minut elämäni pahimman kriisin aikana. Että silleen.. suutarin lapsella ei ole kenkiä tms.
Älä välitä et ole ainoa. Mutta älä pilaa elämääsi sen takia ja mieti muita vaihtoehtoja. Itse olen pitänyt noita soveltuvuuskokeita vitsinä sen jälkeen, kun pahimmat kiusaajani pääsivät niistä läpi. Ala eri, mutta kuitenkin ihmisläheinen työ. Voi niitä raukkoja, jotka heidän uhrikseen joutuvat. Ovat varmaan "näytelleet" hyvin ja täydestä on mennyt. En ole katkera heille, mutta säälin jo etukäteen niitä, jotka heidän kynsiinsä joutuvat. Hirvittävä ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on eriskummallinen kokemus erään toisen yliopistoaineen soveltuvuuskokeesta, johon sisältyy psyologin haastattelu (ei opettajankoulutus). Jos tilanne olisi ollut työhaastattelu, se olisi ollut heittämällä asiaton. Psyologin kysymykset, osin myös muiden haastattelijoiden kysymykset, olivat hyvin henkilökohtaisia ja opiskeluun millään tavalla liittymättömiä. Kun vastasin persoonallisuuttani koskeviin kysymyksiin, hän suorastaan kyseenalaisti vastaukseni ja jauhoi siitä moneen kertaan ja pitkään. Aivan kun en tuntisi itseäni. Ymmärrän, että tarkoitus on testata stressinsietoa ynnä muuta, mutta päämäärä ei varmaankaan ole sentään vittuilla ja kyseenalaistaa vastauksia. Haastattelu oli myös sikäli poikkeuksellinen, että paikalla oli kaksi muuta haastattelijaa, jotka olivat kyseisen oppiaineen opettajia. Ei siis edes oltu henkilökohtaisuuksiin menevän psyologin kanssa kahden, vaan esim. omista tunteista ja henkilökohtaisista suhteista olisi pitänyt avautua tulevien opettajien edessä. En avautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kirjoituksesti perusteella vaikutat sen verran epävakaalta, että on hyvä ettet päässyt sisään.
Ok, tämän lisäksi minulle on sanottu että olenpa tasapainoinen ihminen niin en osaa ottaa kantaa. Itselläni on ihan hyvä olla ja toivon mukaan läheisilläkin seurassani. En osaa muuten sitten sanoa. Ala oli tosiaan unelma-ala , ei tosin enää :D Ap
Eli siis, oletko ehkä 'very stable genius'? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin vielä, että ainahan noissa tilanteissa kaunistellaan, miksi olet kertonut noin rehellisesti.
Lisäksi, kuulostaa siltä, että sulla on jotain "vikaa" itsesi kanssa yms. En osaa selittää.
Mihin yliopistoon hait? Vain Jyväskylän ja Turun yliopistoon on soveltuvuuskokeet. Psykologiaa voi päästä opiskelemaan ilman soveltuvuuskokeita Helsingin, Tampereen ja Joensuun yliopistoihin. Psykologia on itselläkin unelma-ala, mutta en missään nimessä hakisi yliopistoon jossa on soveltuvuuskokeet. Täysin arpapeliä, miten niistä suoriutuu. Itse olen vielä kova jännittämään, mikä vaikuttaa suoritukseen. Psykologia on yksi vaikeimpia aineita päästä sisään muutenkin. 2-10% hakijoista pääsee sisään riippuen yliopistosta. Helsinkiin haki viime keväänä 1200 ihmistä ja 50 otettiin sisään. Eli päästäksesi sisään sinun on oltava parempi kuin 1150 muuta hakijaa. Kilpailu on kovaa. Itse hakisin sinuna vielä opiskelemaan. Mitä tarkoitit, että meni työkyky?
Onhan se raadollista, ymmärrän. Mutta jos et kelpaa psykologiksi, se ei tarkoita että olisi ihmisenä huono tai kelpaamaton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kirjoituksesti perusteella vaikutat sen verran epävakaalta, että on hyvä ettet päässyt sisään.
Ok, tämän lisäksi minulle on sanottu että olenpa tasapainoinen ihminen niin en osaa ottaa kantaa. Itselläni on ihan hyvä olla ja toivon mukaan läheisilläkin seurassani. En osaa muuten sitten sanoa. Ala oli tosiaan unelma-ala , ei tosin enää :D Ap
Menetit kuitenkin työkykysi vuosiksi kun et päässyt opiskelemaan?
Selvästi alalle sopimaton, onneksi et päässyt. Kuulut asiakaspuolelle. Tosin kerran alan opiskelija - yllättävästi - kertoi suurimman osan psyk.opiskelijoista olevan epävarmoja tai suorastaan rajatilaisia opiskelijoita ja sosiologian, etenkin kriminologian vetävän puoleensa homofiilejä.
Ryhdistäydy ja siirry taidealalle, vaikkapa tanssijaksi tai miimikoksi.
Psykalle on vaikeaa päästä mutta niin on lääkikseenkin. Olen hakemassa nyt jo kahdeksatta (8)! kertaa. Pätkätöissä vuosia ollut ja käyttänyt perintörahat monta tonnia maksaviin valmennuskursseihin.
Voi ei, olet ottanut ton liian raskaasti. :(