Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt kuluttamiseen ja suorittamiseen, haluan erakoitua.
13.02.2018 |
Uusliberalistiset arvot, työlle eläminen, kuluttamiseen perustuva elämäntyyli ja materialismi saavat minut voimaan pahoin. En halua kivitaloja, uusia autoja, hienoa sisustusta ja mätsääviä astiastoja, merkkivaatteita merkin takia, biletystä, statusta, sosiaalista mediaa ym.
Ostan kaiken mahdollisen käytettynä, en juuri meikkaa, hiusten värjäämisen lopetin vuosi sitten. Asun sukulaisen vanhassa mummonmökissä ylläpitokuluja vastaan. Kantovesi osittain, lämmityspuut metsästä. Kotieläiminä muutama kana ja vuohi, heille ruoka lähipellosta.
Teen lähinnä etätöitä, vaihdoin alaa. Nykyinen työni on kiinnostavaa ja merkityksellistä, entinen kauluspaitaorjuutta voiton maksimoimiseksi. En elä työlle, mutta se auttaa minua kohti taloudellista riippumattomuutta. Luen ja katson dokumentteja, liikun luonnossa ja kalastan, viljelen. Pohdin, luen ja kirjoitan. Kaupungissa käyn vain ruoka ja- rautakaupassa, kirjastossa.
Olen 32v nainen ja kohta jo täysin eristäytynyt omiin oloihini. Minulla on paljon nettituttavia ja yhteisöjä, jotka ovat sosiaalinen elämäni, ja joiden kanssa voin keskustella ja ideoida. Haluaisin osaamisellani olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.
Mielipiteitä?
Kommentit (48)
Onpa jännä. Oon samanikäinen ja on ollut suunnitelmissa jo pitkään saman tyyppinen elämäntapa. :) Harmi vaan, että tuun vielä pitkään olemaan yhteiskunnan työmyyränä, koska lainaa tullut elämänsä aikana otettua. :/ Olisipa joku viisas joskus varoittanut, ettei kannata elää ja opiskella velaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä täällä nyökkään sinun ajattelulle ja elämäntavalle. Kuulostaa hyvältä. Olen pohtinut paljon sitä, kuinka ihmiset pakotetaan kiireiseen elämän muottiin ihan tahtomattaan. Mun työpaikallani kuhisee, kun pieniä maalaisyksikköjä lakkautetaan ja kaikki ihmiset halutaan isojen kaupunkien isoihin työyksiköihin joissa yleistyvät avokonttorit. Minä haluaisin aivan päinvastaista, eli pienemmän työyhteisön jossain pikkupitäjässä. Vielä saan olla melko pienellä paikkakunnalla mutta kuinkahan kauan? Olen oikeasti miettinyt mahdollisuutta etätyöntekemiseen.
En haluaisi lähteä täältä vähän syrjästä tuonne ison kaupungin aamuruuhkaan ja olla vastaavasti aina iltapäiväruuhkassa. Sen verran työmatkaa olisi, että se pitäisi kulkea autolla, jos siirto tulee. Nyt saan vielä nauttia kesäaikaan pyöräillen tehdyistä työmatkoista. Mökkiä, puutarhaa eikä peltopalstaa ole. Mutta vetäydyn lomilla erämaan rauhaan pohjoiseen. Myös luonteeni on koko ajan enemmän siihen suuntaan että haluan olla enemmän rauhassa, syrjässä ja erakoidun.
N42
Olen aikanaan miettinyt samantapaisia juttuja ja innostuin mm. Kaarina Davisin kirjoista. Sittemmin olen alkanut ihmetellä, miksi erakoituminen nähdään jonain loogisena vaihtoehtona pinnalliselle kulutusjuhlalle. Ovatko ne kaikki ihmiset oikeasti niin kauheita ja pinnallisia, ettei heidän kanssaan voi olla? Mielestäni on ihan mielekästä yhdistää esim. ekologisuus ja normaali kanssakäyminen ihmisten kanssa. Siis toki se erakoituminen voi jollekin olla hyvä vaihtoehto, ei siinä mitään, mutta oma ajatuskulkuni meni niin, että olin jotenkin niin PETTYNYT, että halusin eroon kaikesta ja kaikista. Kun siitä pääsi yli, aloin kauhistella, että oikeastiko olisin hylännyt kaikki vanhat ja mahdolliset tulevat tuttavuudet. Kun niistä ihmisistä voi ihan oikeasti olla iloa elämässä. Miksi ihmissuhteiden pitäisi merkitä kilpailua vallasta, öykkärimäistä kuluttamista tai muuta negatiivista?
Ymmärrän täysin aloittajan pointin. Itsekin ahdistun kaiken kulutuskeskeisyydestä. Pitäisi tienata jotta voisi ostaa jotakin muka tärkeää...olen huomannut että hyvin vähällä pärjää jos tahtoo. Ja minä tahdon. Niinpä teen osa-aikatyötä ja sen avulla rahoitan asumiseni ja vähäiset ostokseni. Joskus tuntuu että tällä vaatimattomalla elämäntavalla ikään kuin erakoituu huomaamaattaankin kun ei kiinnosta merkkilaukut, autot ja härpäkkeet kuten suuria massoja. Onneksi aina välillä saan kohdata samanhenkisen ihmisen ja keskustella, niin ei mene täysin usko ihmisiin. Jatka ap sinä valitsemallasi tiellä, kuullostaa ihanalta elämältä! Itsellä jälkikasvua jonka hyvinvoinnin ja kouluttamisen vuoksi en voi ihan radikaalisti muuttaa arkeamme, siis esim. muuttaa korpeen. Mutta sekin aika tulee vielä!
Et halua sosiaalista mediaa, mutta kaikki sosiaalinen elämäsi tapahtuu siellä? 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoo, tohon suorittajajunaan en ole kyllä koskaan ees hypännyt.
Olen ns. "syrjäytynyt" tämän ajan luokittelun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin aloittajan pointin. Itsekin ahdistun kaiken kulutuskeskeisyydestä. Pitäisi tienata jotta voisi ostaa jotakin muka tärkeää...olen huomannut että hyvin vähällä pärjää jos tahtoo. Ja minä tahdon. Niinpä teen osa-aikatyötä ja sen avulla rahoitan asumiseni ja vähäiset ostokseni. Joskus tuntuu että tällä vaatimattomalla elämäntavalla ikään kuin erakoituu huomaamaattaankin kun ei kiinnosta merkkilaukut, autot ja härpäkkeet kuten suuria massoja. Onneksi aina välillä saan kohdata samanhenkisen ihmisen ja keskustella, niin ei mene täysin usko ihmisiin. Jatka ap sinä valitsemallasi tiellä, kuullostaa ihanalta elämältä! Itsellä jälkikasvua jonka hyvinvoinnin ja kouluttamisen vuoksi en voi ihan radikaalisti muuttaa arkeamme, siis esim. muuttaa korpeen. Mutta sekin aika tulee vielä!
Meillä tuo aika on nelikymppisinä ovella, jälkikasvu muuttaa vuoden sisällä kotoa. Mies on jo ulkona työelämästä, itse puolitan oman työaikani. Tarkoitus on olla teiden tuolla puolen puskassa yhä pidempiä aikoja (kesäkoti on siis pyörillä). Kaupunkiin jää talvikaksio, vaihdetaan samalla asunto pienempään. Odotan tuota kuin kuuta nousevaa, tuntuu että vapaus on vihdoin tulossa todeksi ja minä ihmiseksi, joka minun piti olla ilman perhe-elämän pakotettua keskiluokkaista pysyvyyttä. Hyvin se meni niinkin, mutta aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et halua sosiaalista mediaa, mutta kaikki sosiaalinen elämäsi tapahtuu siellä? 0/5
Ehkä AP tarkoittaa sellaista pinnallista duckfase-belfie-sometusta jossa pääasia on huomionhaku ja materian esittely? Tai sitä että somessa roikutaan 24/7, jokainen ateria pitää kuvata IG:n ja jokainen ilmavaiva raportoida surunaamalla ja "taas tätä :(" mysteeripäivityksellä FB:n?
Ap, ihailen elämääsi. Ja itsestänikin tuntuu että syrjäydyn kun en yhtään osallistu kulutushysteriaan. Mulla ei ole ainuttakaan merkkivaatetta, lähes kaikki vaatteetkin on kirpparilta. Tässä kuussa ostin uusia vaatteita 30 eurolla (sukkia, huppari, 2 aluspaitaa), tätä ennen olen shoppaillut uusia vaatteita varmaan vuosi sitten. Ei kiinnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit saada mitään aikaan toimimatta ihmisten kanssa ja parissa? Voiko pelkästään internetin kautta harjoittaa aktivismia?
Mielenkiintoista. Itse olen aina ollut tahtomattani köyhä ja eristäytynyt ja haluan todella paljon noita materiaalisia asioita, varsinkin kivitalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua estää? Muutat autiopirttiin korpeen ja alat elämään omavaraistaloudessa.
Tuo on hyvä olotila, minä downgreidasin materialistisen elämäni vaatimattomampaan, kauluspaitahommista, isosta talosta ja hienoista autoista yksinkertaiseen, vähän työtä vaativaan elämään. Päivääkään en vaihtaisi pois. 20 vuotta ylisuorittamista riitti, nyt on turvallisen köyhää, perustarpeet täyttävää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän oikein hyvin. Minäkin olen tehnyt etätöitä jo vuosia. Pidän työstäni ja se on lisäksi ihan hyvin palkattuakin, mutta olen vähentänyt työmäärää ja siten saanut lisää vapaa-aikaa. 90% kaikesta, minkä omistan, on hankittu kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksista. Harvoin ostan muuta kuin päivittäistavaroita eli ruokaa, pesuaineita yms. Saan lähes kaiken tarvitsemani pienestä lähikaupasta. Suurin osa tuloistani menee säästöön ja sijoituksiin. Vietän aika paljon aikaa kotona, en oikeastaan kaipaakaan kotikulmilta kauemmas.
Minä olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi tehdä elämässään työtä. Jotain järkevää ja mielekästä työtä - ei sellaista, missä ideana on vain myydä ihmisille mahdollisimman paljon sellaista, mitä he eivät tarvitse. Eikä sitä työtä tarvitse tehdä älyttömiä määriä vaan vaikkapa 30 viikkotuntia, jotta aikaa jää elämässä kaikelle muullekin. Ja ehdottomasti kannatan vaihtamaan vaikka pienempipalkkaiseen duuniin, jos se on omien arvojen mukaista. Mutta useimmiten meillä on mahdollisuus työelämän kautta iso mahdollisuus tehdä tätä maailmaa omalta osaltamme paremmaksi.
Kannatan kohtuullisempaa kuluttamista ja vähempää tavaramäärää. Ihminen tarvitsee melko vähän tavaraa: vähemmän on paitsi ekologisempaa ja edullisempaa myös vapaa-aikaa lisäävää, kun kotitöihin menee vähemmän aikaa. Vähemmän ja kohtuullisemmin ei myöskään sulje pois sitä, etteikö joskus voisi ostaa jotain ihan vaan siksi että haluaa jotakin: harrastusvälineitä, uuden vaatteen tai vaikkapa sen hiustenvärjäyksen.
Rakkaita harrastuksia tulisi jokaisella olla. Niiden ei tarvitse olla mitään sellaista, mitä perinteisesti harrastuksella tarkoitetaan. Jos maalla asuminen on sinun juttusi ja tykkäät harrastaa omakotitalojuttuja ja talon lämmittämistä puulla, sekin on hieno harrastus. Laiskojen juttu se ei ole, heille sopii paremmin sinällään ekologinen kerrostaloasuminen.
Ihminen tarvitsee muita ihmisiä, eikä erakoituminen ole ihmiselle hyväksi. Yksinasuminen ei sinällään ole erakoitumista, eikä kauppojen ja kauppakeskusten välttely varmasti pahasta ole. Mutta ihmiskontakteja me kaipaamme, myös ihan peilisuhteiksi.
Täälläkin yksi erakko,ja omavaraisuuden harjoittaja.Tosin netissä en paljoa ole,onko mitään foorumia mitä ap voisi suositella jossa on samanhenkistä oorukkaa: )?
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi erakko,ja omavaraisuuden harjoittaja.Tosin netissä en paljoa ole,onko mitään foorumia mitä ap voisi suositella jossa on samanhenkistä oorukkaa: )?
Minuakin kiinnostaisi, vaikka asun kaupungissa enkä pääse toteuttamaan tuota niin paljon kuin haluaisin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja osallistua niiltä osin kuin se minulle on mahdollista.
Ootko katellu liikaa Alaskan erakot ohjelmaa :)
mökilläkin suurin osa aikaa menee peruselämiseen. puiden haku ja lämmittäminen, veden kantaminen, saunaan ja sisälle. se mukavaa elämää. ei uniongelmia.
Kuulostaa hyvältä :) Voisin itsekin viihtyä tuollaisessa elämässä, mutta perhe asettaa rajoituksia. Elän siis kaupungissa, mutta en osallistu kulutusjuhlaan, uraputkessa viilettämiseen yms, vaan kulutan vaatimattomasti ja teen itselleni mielekästä mutta en rahakasta työtä. Onneksi muut perheenjäsenet ovat kuitenkin monessa asiassa samansuuntaisia, eivät esim kaipaa koko ajan uusia härpäkkeitä ja merkkituotteita.
N40