Suostuisitko kaljuuntumaan, jos sen seurauksena yksi tuntematon lapsi paranisi leukemiasta?

Eikö joku oikeasti suostuisi?

Selitätkö ensin miten nämä kaksi asiaa liittyisivät toisiinsa?

Suostuisin, mutta näin miehenä se olisi varmasti helpompaa kuin naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Selitätkö ensin miten nämä kaksi asiaa liittyisivät toisiinsa?

Sinulle ei kerrottaisi sitä. Taustalla saattaisi olla vaikka kuinka monimutkainen kausaalisuhde.

ap

En suostuisi. Kokeilin elämää kaljuna laihana ja kaljuna lihavana naisena sytojen jälkeen. Ihmisten asenteet ulkonäön runtelevaa sairautta kohtaan olivat sellaisia, että empatia tuntemattomia kohtaan on aikalailla kadonnut. Sorry.

Luulen että olen kaljuuntumassa, joten olisihan se kiva jos joku lapsi pelastuisi... Ei mulle kyllä tukka ole ollut koskaan niin tärkeä, ohut lieru se on ollut aina ja kaljuksikin olen suunnitellut vetäväni useasti, ehkä kohta joutuu.

Jos oikeasti hiuksistani luopumalla pelastaisin jonkun lapsen (tai miksi ei myös aikuisen) hengen, en epäröisi hetkeäkään ja elelisin loppuikäni tyytyväisenä kaljupäänä.

Miksei, olen kaljuuntumassa muutenkin. Minulla on ehkä kolmasosa siitä hiusmäärästä mitä parikymppisenä. Päässä on ihan paljasta kaljuakin ylhäällå, kaikki niksit saa käyttää että sen sais jotenkin piiloon.

Eikä tukka enää ees tunnu kasvavan, ei kertakaikkiaan mihinkään päin.. ne pari haiventa jotka vielä jäljellä.

En tosiaan enää ihmettele yhtään että mun ikäsillä naisilla enimmäkseen lyhkänen tukka, mikä ihme kun tukkaa ei vain ole niin kai ne leikkaavat jonkun lyhyen mallin että näyttäs edes siistiltä ellei muulta voi näyttää.

Mutta kai muutenkin, en oo muutenkaan hyvän näkönen, että ei se mulle olisi mikään katastrofi muutoinkaan. Nuorena ajelin kerran kaljuksikin, vaikka sillon oli vielä ihan normaali tukan kasvu ja tukka kasvoi pitkäksi vaivatta.

Empä taitaisi. Ehkä sitten jos saisin runsaan rahallisen korvauksen.

En suostuisi. Nykyisellä ylikansoituksella on iso riski että se tervehtynyt lapsi olisi jossain Afrikan pimennossa 15-lapsisen perheen osana, tappelemassa ruuasta ja tekemässä 15 vuoden päästä omat 10 lasta tappelemaan hupenevista ruokavaroista.

Olisitko valmis murhaamaan jonkun ystäväsi, jos saisit siten pelastettua 5 tuntematonta väkivaltaiselta kuolemalta?

En todellakaan. Miksi? Että joku kusinen lapsi selviytyisi? Ei todellakaan.

En suostuisi. Omat hiukset on tärkeämmät kuin jonkun tuntemattoman kakaran henki

Tulen melko varmasti kaljuuntumaan joskus, mutta vastaus on ei. Hiuksilla on ihan uskomaton vaikutus ihmisten asenteisiin, huomaan sen jo tällä nykyisellä "aneemisella" liruletillä. En ole se "hedelmällinen ja elinvoimainen" (vaikka oikeasti olisin superterve). Toki jos tämä lapsen perhe kustantaisi minulle muutaman laadukkaan peruukin niin voisin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku oikeasti suostuisi?

Miksi joku suostuisi? Ei sen tuntemattoman lapsen kohtalo kuitenkaan koskettaisi mitenkään kun ei edes tietäisi kuka se on tai tuntisi mitenkään.

En suostuisi jos olisi pysyvää.

On se helppo luvata nyt, toteutus aivan eri juttu.

Suostuisin. Hiukset tai ulkonäkö muutenkaan eivät ole minulle mitenkään tärkeät ja olisipa hyvä syy päästä eroo näistä ärsyttävistä käkkäröistä.

N28

Oman lapseni puolesta tietenkin, mutta en jonkun randomin.

Entä, kun sen parantaisi ja sitten se seuraavana päivänä kuolisi vaikka jäädessään auton alle? Jotkut uskovat, että jos jonkun on tarkoitus kuolla niin se ei auta, että sen kerran pelastaa, sillä maailmankaikkeus keksii toisen tavan.

Suostuisin epäröimättä. Olin kalju syöpähoitojen seurauksena eikä se kaljuus kamalaa ollut. Itse sairaus ja hoidot kylläkin.