Lue keskustelun säännöt.
Lapsena lemmikkikanini kuolema & vanhempien toiminta
10.02.2018 |
Kanit oli ulkona (nykyään ei varmaan saisi edes pitää) ja ihmettelin miksei toista näy jaloittelemassa.
Kotona äitini sitten sanoi että kuule, se kani on kuollut. Löydettiin se pari päivää sitten kuolleena. Aloin itkemään, kun se oli ensimmäinen lemmikki joka kuoli.
Äitini: "Niin, siksi just me ei kerrottu sulle heti kun sä alat heti märiseen"
"Älä nyt märise tuommoisen asian takia, yksi kanikka"
"Minä arvasin tämän ja siksi juuti ei kerrottu kun sä vaan märiset tuommoista asiaa."
"Olisko susta sitten kiva, että se olis ollut joku muu? Vaikka minä, isä, mummo tai pappa? Olisitko sitten halunnut niin? Etkö voisi ajatella että hyvä kun ei ollut kukaan ihminen?"
"Enää ei sitten oteta lemmikkejä kun tuolleen reagoit"
Pari vuotta myöhemmin koiran lopetuksen jälkeen olin kuulemma vialla päästäni, kun et itkenyt ja surrut normaalisti. Eli mikään ei kelpaa!
Kommentit (6)
Jotkut on tuollaisia etteivät kestä lapsen itkua ollenkaan, epäempaattisia aikusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi oli typerä ja tarpeettoman julma sinua kohtaan. Kaikille ei ole vain sitä empatiaa ja riittävää aivokapasiteettia luotu.
Ikävä juttu..kaikki ihmiset eivät ole empaattisia.
Oliko kaikki surusi vain märisemistä..jouduitko aina itkemään yksin..
Vanhempasi ovat elämän kovettamia ihmisiä..sinun kannattaa käydä jossain keskustelemassa , mikäli et edelleenkään uskalla näyttää suruasi
Mulla oli kani joka oli myös kesäisin ulkohäkissä. Syyskuussa vähän ennen kuin se olisi pitänyt ottaa talveksi sisälle, isäni päästi sen tahallaan karkuun (löysin kanin jalan myöhemmin vajan alta, joku kettu oli kai asialla). Mulla oli kauan itsesyytöksiä kun luulin että olin laittanut häkin oven huonosti kiinni, isä paljasti tekosensa vasta monta vuotta myöhemmin.
Minulla oli myös kaksi kania. Toinen kuoli 8 vuoden iässä talvella. Kani pakattiin nätisti äidin kanssa, laitettiin laatikkoon ja pakastimeen. Kesän tullessa isä kaivoi mökillä haudan ja kani haudattiin mökille. Toinen kani kuoli syksyllä 10 vuoden iässä ja sen hautajaisia varten ajettiin varta vasten mökille, jossa isä kaivoi toisen haudan ensimmäisen viereen. Vanhempani eivät välittäneet kaneista ja vitsailivat kanien ollessa elossa, että niistä pitäisi tehdä paistia ja rukkaset. He kuitenkin ymmärsivät miten tärkeitä ne olivat minulle ja käyttäytyivät sen mukaisesti rakkaiden lemmikkieni kuollessa. Mielestäni vanhempieni tapa on oikea toimia lapsen surressa kuollutta lemmikkiään.
Nyyh nyyh. Korville sulle olisi pitänyt antaa. Miksi et itse huolehtinut siitä kanista?